Kuka rikkoo huumerikoslakia? Osa 2

17.8.1997

Suomen kannabisyhdistys kysyi kevätkokouksen kannanotossaan, kuka rikkoo huumerikoslakia. Sen jälkeen linja näyttää edelleen koventuneen. Julkaisemme kannanoton uusittuna.

Huumeiden "vastustus" näyttää oikeuttavan sen, että poliisien, syyttäjien eikä tuomioistuimien tarvitse välittää laista, vaan "vanha linja" jatkuu. Yhdistyksen tietoon tulee yhä enemmän tapauksia, joissa tuomitaan rangaistukseen pelkän käytön (ilman mitään näyttöä) tai omaan käyttöön tapahtuvan pienimuotoisen hampun kasvattamisen perusteella. Kun Pyynikin harjulta löydetään pari hamppua ruukuissa, perustetaan vihjepuhelin. Keski-ikäisen miehen omaan käyttöön viljelemät hamput pääsevät televisiouutisiin. Tuntuu, että poliisilla ei ole parempaa tekemistä kuin juosta kannabiksen käyttäjien ja kotiviljelijöiden perässä.

Julkisuudessa on kysytty, olemmeko menossa avoimempaan yhteiskuntaan, vai pistämässä jälleen pussia päähän ja sitten ihmettelemässä, miksi tuli pimeää. Kysymys on aiheellinen. Yritykset keskustella huumerikoslain noudattamisesta nostavat noitavainon.

Helsingin kaupungin nuorisotoimen johtaja uskalsi julkisuudessa kyseenalaistaa sen, pitääkö automaattisesti jokainen kannabiksen käyttäjä tuomita. Sen lisäksi hän ehdotti, että voitaisiin keskustella muistakin malleista huumepolitiikassa kuin epäonnistuneeksi osoittautuneesta käyttäjien rankaisuun ja valvontantaan perustuvasta linjasta. Nuorisotoimenjohtajaan kohdistui välittömästi vastatoimia, joissa vaaditiin jopa hänen erottamistaan sen takia, että hän uskaltaa lausua kerettiläisiä mielipiteitä. Kun Helsingin kaupungin nuorisolautakunnan puheenjohtaja esitti, että mietojen huumeiden käytön tapauksessa olisi harkittava syyttämättäjättämistä, häneen kohdistui samanlainen noitavaino.

Mitä em. henkilöt todella sanoivat? He itse asiassa ehdottivat, että jo vuosia voimassa ollutta huumerikoslakia aletaan toteuttamaan. Lain mukaan pelkästä käytöstä ja siihen välttämättä liittyvästä hallussapidosta ei yleensä tulisi syyttää eikä tuomita rangaistukseen. Miten on mahdollista, että nykyisen lain sisällön esittäminen ja ehdotus sen noudattamiseen, johtaa jopa kaupungin johdon vastatoimiin. Pari vuosikymmentä narkofobista propagandaa on saanut jotkut piirit uskomaan, että "huumeiden vastustus" oikeuttaa mitkä keinot tahansa.

Kahta poliisia syytettiin yllytyksestä törkeään huumausainerikokseen, kun he pistivät tutkintovankeudessa olevan huumerikollisen tilaamaan poliisin kännykällä hasista. Julkisuudessa vaadittiin, että poliiseja ei pitäisi tuomita, ja poliisilla pitäisi olla mahdollisuus ns. valeostoihin. Mahdollisuus rikoksen provosointiin on hyvin ongelmallinen eikä siihen pitäisi Suomessa mennä. Huumeasioissa poliisi on jatkuvasti toiminut, ja näyttää edelleen toimivan miten haluaa, jopa laista riippumatta. Suurin osa syytteistä kumottiin periaatteella "tarkoitus pyhittää keinot". Saatiinhan hasista takavarikkoon ja nuori mies linnaan.

Kahta yrittäjää syytettiin laillisten ja asiallisesti maahan tullattujen hampun siementen, Kannabisyhdistyksen julkaiseman "Hullu puutarhuri"-julkaisun ja lannoitteiden myynnistä. Vaikka kaikki myytävät tuotteet ovat laillisia ja niissä varoitetaan hampun kasvattamisen huumeksi olevan Suomessa laitonta, niin yrittäjät tuomittiin 4 kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin huumausainerikoksen edistämisestä. Oikeuteen ei tuotu näytöksi yhtään rikosta, jota olisi edistetty. Rikoksen näytöksi riitti se, että siemenet on myyty liikkeessä, jossa on ollut myynnissä laillista Kannabisyhdistyksen julkaisemaa "Hullu puutarhuri"-julkaisua, erilaisia piippuja, silumeita ja Pesola-vaakoja.

Kun Tero Nieminen esiintyi television A-studiossa 28.7. ja sanoi käyttäneensä ostamaansa ja itse viljelemäänsä kannabista silloin tällöin 9 vuoden aikana, hänet kutsuttiin kuulusteluun ja hänen kotiinsa tehtiin kotietsintä. Häneltä takavarikoitiin 16 hampun siementä ja kaksi piippua.

Suomen kannabisyhdistys vetoaa viranomaisiin, että toimenpiteistä luovuttaisiin rikoslain 50 luvun 7 § nojalla. Suomen kannabisyhdistys painottaa sitä, että nykyisen huumerikoslain 7 § pitää noudattaa. Emme myöskään hyväksy sitä, että verorahoja käytetään täysin turhaan "rikoksentorjuntaan" ja kalliisiin turhiin oikeudenkäynteihin.

7 §

Huumerikoslain 7 § (tullut voimaan vuoden 1994 alussa)

Toimenpiteistä luopuminen

Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja terveysviranomaisen hyväksymään hoitoon.

7 § perustelut

Perustelujen alussa viitataan toimenpiteistä luopumista koskeviin yleisiin perusteluihin, jotka ovat tulleet voimaan vuoden 1991 alussa. Säännösten perusteella "syyttäjä saa jättää syytteen ajamatta muunmuassa teon vähäisyyden, rikoksentekijän alaikäisyyden ja oikeudenkäynnin kohtuuttomuuden tai tarkoituksettomuuden perusteella ja tuomioistuin saa rikoslain 3 luvun 5 §:n (302/90) nojalla jättää rangaistuksen tuomitsematta samantapaisilla perusteilla. Näitä säännöksiä voidaan soveltaa myös huumausainerikoksiin. Siten esimerkiksi kokeilukäyttö tai vähäisen määrän maahantuonti voidaan jättää syyttämättä tai tuomitsematta teon vähäisyyden perusteella."

"Yleiset säännökset antaisivat sinänsä syyttäjille ja tuomioistuimille riittävät valtuudet toimenpiteistä luopumiseen. Nykyisen (tarkoitetaan vanhaa v. 1972 voimaan tullutta lakia) huumausainelain aikana näitä valtuuksia ei kuitenkaan ole paljon käytetty, vaan toimenpiteistä luopuminen on ollut harvinaista. Kuten yleisperusteluissa on esitetty, tämän esityksen tarkoituksena on, että pelkän käytön tapauksissa syyttämättä ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisiin, jollei sitä vastaan ole painavia syitä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, lakiin on otettu erityinen säännös toimenpiteistä luopumisesta. Erityissäännnöksen lisäksi voidaan soveltaa yleisiä toimenpiteistä luopumissäännöksiä, mikä on selvyyden vuoksi todettu lakiteksissä.

Säännös koskisi ensisijaisesti huumausaineen käyttöä. Käytön ohella säännös ulottuisi muuhunkin käyttöön liittyvään huumausainerikokseen, koska käyttötilanteessa olisi epäjohdonmukaista rangaista käytön valmistelemiseksi tehdystä maahantuonnista, hallussapidosta tai valmistuksesta. Muiden rikosten tulisi välittömästi liittyä tapahtuneeseen tai suunniteltuun omaan käyttöön. Esimerkiksi valmistus tai maahantuonti myyntiä varten ei kuuluisi tämän säännöksen alaan.

Toimenpiteistä luopuminen olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin syyte voitaisiin jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Tätä harkittaessa on otettava huomioon tilanne kokonaisuudessaan. Perustilanteena olisi tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan tai valmistamiaan huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen käyttö kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön. Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä, esimerkiksi musiikkijuhlilla tai televisiolähetyksessä, tapausta ei yleensä voitaisi jättää syyttämättä tai tuomitsematta. Yksityiskohtainen rajanveto jää lainkäyttäjän tapauksittain tehtäväksi."

Lain yksityiskohtaisista perusteluista

Lain perustelut ovat samalla lailla lakitekstiä kuin itse pykälän teksti. Ne ilmaisevat lainsäätäjän eli eduskunnan tahdon. Poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen tulee ottaa ne huomioon lakia sovellettaessa.