Saksittua

Pahaa cannabooliöljyä

Turun Sanomat otsikoi 14.5. Kyösti "Rundi" Erkinkorpi valistaa nuoria - Huumeita vastustettava jyrkästi (todella informatiivinen ja omaperäinen otsikko). Valistaja on tietenkin entinen narkkari, joka hengellisen heräämisen jälkeen on pyhittänyt elämänsä huumeiden vastaiselle työlle.

Ilmeisesti 20 vuoden omaisuus-, väkivalta ja huumerikoskierre ja muoviset suonenpätkät tuhottujen tilalla antaa lehden mielestä sen asiantuntemuksen, jolla ratkaistaan huumeongelmat.

Hasiksesta Erkinkorpi valistaa seuraavasti: "Hasiksen vaarallisuus piilee siinä, että sitä ei pidetä vaarallisena. Erkinkorven mielestä mietojen huumeiden vapauttamista ajavat cannabis-yhdistykset puhuvat täyttä pötyä marijuanan ja hasiksen haittoja vähätellessään. - Hasiksestakin varastoituu elimistöön haitallista cannabooli-öljyä, muistuttaa Erkinkorpi."

No, jos elimistö alkaa olemaan tämän öljyn, kyllästämä, niin olisi varmaan hyvä tietää, mitä se on. Kysyimme asiaa Oulun yliopiston toksikologian laitokselta Pentti Arvelalta. Saimme seuraavan vastauksen:

"Cannabis sativa- kasvi sisältää n. 60 erilaista vaikuttavaa ainetta, joita yhteisellä nimellä kutsutaan kannabinoleiksi. Näistä pääasiallinen psyykeen vaikuttava aine on THC eli tetrahydrokannabinoli. Kun puhutaan kannabisöljystä, tarkoitetaan yleensä kasvin erittämästä hartsista eli hasiksesta uutettua voimakkaasti vaikuttavaa hasisöljyä. Sen THC-pitoisuus saattaa nousta jopa 60 % kun se tavallisessa marihuanassa (kasvinosia) on vain n. 1-7 %. Hasisöljyä tavataan harvemmin katukaupassa. Voimakkaan vaikutuksensa takia sitä yleensä käytetään imeyttämällä tippa tavalliseen savukkeeseen.

Kannabinolit ovat rasvaliukoisia aineita, jotka keräytyvät elimistössä rasvakudokseen. Elimistö muuttaa ne sitten vesiliukoisempaan muotoon ja erittää ne virtsan mukana pois."

Tuli niin hilpeä olo

Saksan laillistamispäätöstä kommentoi 16.5. Der Spiegelin yleisönosastossa hampurilainen lukija seuraavasti:

"Kun selitin 70-vuotiaalle appiukolleni, ettei marijuana ole muuta, kuin kuivattuja hampunlehtiä, muisteli hän nuoruuttaan Itä-Preussissa. Appiukon kommentti: 'Sitä panimme aina täytteenä piippuun, kun ei ollut varaa tupakkaan. Siitä tuli aina niin mukavan hilpeä olo.'"

Ruotsin sosiaaliministeri kovistelee Tanskaa

Viikonvaihteen 13.8. Aftonbladetin mukaan Ruotsin sosiaaliministeri Bengt Westerberg moittii Tanskaa siitä, että valtionsyyttäjä Asborn Jenssen on kehottanut poliisia käyttämään voimavarat suurten huumerikosten selvittämiseen ja jättämään käyttäjät rauhaan. Hallituksen käsittelyssä on myös hänen esityksensä huumeiden hallussapidon vapauttamiseksi. Esityksen mukaan 10 hasisgramman, 0,2 g kokaiini- ja heroiinimäärän hallussapito ei enää olisi rangaistava teko. Ministeri pelkää, että Ruotsin nuoret turmeltuvat, kun käynnistävät suurisuuntaisen huumeturismin Tanskaan.

Torsti asiallinen

Radio Cityn toimittaja Pake Tuominen kysyi Tanskan hallussapidon laillistamisesityksestä legendaariselta Torsti Koskiselta, pitäisikö Suomenkin olla huolissaan lisääntyvästä huumeturismista Tanskaan. Yllätys oli täydellinen - odotus vuodatuksesta, miten Tanska on kovaa vauhtia kulkemassa kohti tuhoa, ei täyttynytkään. Vastaukset Paken kysymyksiin olivat asiallisia ja maltillisia!

- Koskinen ei uskonut huumeturismin mitenkään kasvavan, poliisia ei kiinnosta, mitä kukin tekee matkoillaan ja jos jonkinlaista turismia esiintyisikin, niin enemmänkin Hollannin suuntaan. Torsti sanoi huumeiden hintojen laskeneen Suomessa niin alas, että ne ovat keskieurooppalaista tasoa eikä kenenkään kannata sen takia ulkomaille lähteä. Ihmiset vain esimerkiksi Tanskassa, Hollannissa tai Saksassa lähes sattumalta törmäävät huumeisiin.

- Tanskan päätöksen takana Torsti arveli olevan vain olemassaolevan käytännön virallistaminen. Tanska on aina suhtautunut vapaamielisesti huumeisiin, 40 % tanskalaisista on kokeillut jotain huumetta. Jos on sellainen laki, jota kukaan ei kunnioita, laki pitää muuttaa.

- Kysymykseen, milloin Suomessa tulee lailliseksi hallussapitää huumeita omaan käyttöön, Koskinen vastasi, että ei vielä pitkään aikaan. Huumeita käytetään vielä niin vähän Suomessa, vain 2 tai 3-4 % ihmisistä on meillä niitä kokeillut.

Erityisen mielenkiintoista on se, että esitetty arvio on jopa pienempi kuin Osmo Kontulan ja Kaj Koskelan runsas puolitoista vuotta sitten ilmestyneessä väestötutkimuksessa esittämät luvut, vaikka erityisesti Kontulaa on poliisin taholta syytetty käyttäjien määrän vähättelystä. Pari vuosikymmentä tapahtunut huumetilanteen räjähdys on osoittautumassa kuplan poksahdukseksi. Vai onko rahahanan avaussana huume menettänyt merkityksensä, kun rahaa ei kertakaikkiaan enää ole eikä kannata järjestää jokavuotista määrärahasirkusta.

Tulosvastuun hengessä?

Markku Soikkeli pohtii Ydin-lehdessä 4/1994 Suomen huumeongelman mittasuhteita artikkelissa, joka on otsikoitu Haulikolla huumeita vastaan. Rankaisuvimmaa hän esittelee seuraavasti: "Huumeiden käyttäjien ja heidän ongelmiensa näkökulmasta on huumeiden käytön kriminalisoinnista enemmän haittaa kuin hyötyä," totesi sosiaali- ja terveysministeriön asettama huumausainelakityöryhmä vuonna 91. Mutta tämä näkökulma ei kelvannut julkisuudelle, poliisille eikä oikeusministeri Hannele Pokalle. Päinvastoin, lakiapparaatista halutaan ottaa kaikki irti. Huumausainelain voimaantulovuonna 72 jätettiin 70 prosenttia kiinnijääneistä käyttäjistä tuomitsematta, vuonna 90 enää pari prosenttia. Käytön dekriminalisointia tai käyttäjien rangaistusasteikon lieventämistä kuitenkin vastustetaan sillä perusteella, että mahdollisuus jättää syyttämättä on olemassa.

Samaan aikaan poliisi tehostaa pikkukalojen pyyntiä. 'Kadulle on mentävä, jotta lain kielto huumeen käyttämisestä toteutuu,' perustelee Antti Turkama keskusrikospoliisista. Kun rikosten selvittämisprosentti alenee, kiinnostavatkohan poliisia entistä satoisammat rikollisuuden lajit tulosvastuun hengessä? Huumehörhön tuntee vanhastaan ja erottaa kävelytyylistä, talousrikollista ei.

Vankilaan 0,02 grammasta hasista

Huumesyyttäjä Jorma Seisekin siirtyi manan maille. Monet muistavat hänet fanaattisena huumeidenvastustajana. Hän keräsi omaan kellariinsa vapaa-aikanaan "maan täydellisimmän huumerikosarkiston". Ehkä joku jäi häntäkin kaipaamaan, moni ei. Suomen kuvalehden 43/74 artikkeli Syyttäjän huumesota kuvaa hyvin tilannetta Suomessa:

"Kyllä tämä pienestä linnahan meni, sanoi huumejutun käsittelyä seurannut kerran. Niin meni vastasi syyttäjä Seise. - Mutta poika oli niin huonossa kunnossa, että hänet oli saatava katkolle. Oli pistettävä hoitoon väkisin. Tuomio tuli tosiaan silloin pienestä, 0,02 hasis-gramman hallussapidosta."

Jotain pilvestä

Keravan nuorisovankilassa järjestettiin vapauteen valmentava ns. AVAIN-kurssi 28.2 - 29.9.1994 Kurssin aikana valmistui myös Sankarit-lehti. Nimimerkki Hamppu kirjoitti pilvestä: "Oon poltellu imuja just n. viis vuotta ja musta se sopii mulle hyvin. Se on vaikuttanu muhun aika positiivisella tavalla, oppinu kelailee juttuja paremmin. Ainakin monipuolisemmin. Täällä kun on joutunu pakosti olee ilman pitkän aikaa, tuntee että ei oo enää sama tyyppi kun ennen. Mut ei täs oo tarkotus kelata mua vaan sitä ainetta ite. Pilvellä, oon huomannu, on erilainen vaikutus erilaisiin ihmisiin. Mut suurinpiirtein kaikki on digannu vetää levyix kunnon paukkujen jälkeen. Ja mässätä.

Hyvää musaa ja jotain naposteltavaa piipullisen jälkeen on mun mielestä takuu ihan jees fiiliksille. Mut sit kun ei oo? No, ei vaan oo. On paljon yritetty selvittää mullekki et oon KOUKUSSA (!) PILVEEN, ei ei kuulkaas kaikenmaailman Hilkka Pynnät ei se asia ole nii. En koskaa oo joutunut esmes keskellä yötä nousee ja lähtee soittaa luukkui läpi onx vai ei. Joista sois jos puhuttais jostain paljon vahvemmasta kamasta.

Porukka tuolla stadissa on aika kiinnostuneita pilvestä, huolimatta että se kumminkin on (suhteellista:) laitonta. Perheenisät, jotka vetää brenkkuu, tulevat mielellään rinkiin pykälään ihan vaan sen vuoksi ettei siitä tule darraa ja futaa jokseenkin kunnolla verrattuna bisseen. Naureskelee himaan mennessä akoille, tietäisivätpä perkeleet..."