Poliisi tekee murron

Meitä Jyrätään

Kun vuodenvaihteessa voimaantulleita huumausainelakeja valmisteltiin, poliisi vaati, että kahden vuoden maksimirangaistus pelkästä huumausainerikoksesta tulee säilyttää. Vaatimusta perusteltiin sillä, että näin säilyy mahdollisuus tehdä kotietsintä. Poliisi sai valtuutensa ja entinen meno tuntuu jatkuvan: taikasana huumausaine mahdollistaa mielivallan. Milloin Suomesta kehittyy todellinen oikeusvaltio?! Sitä odotellessa kannattaa myös miettiä, miten mielekkäästi veromarkkojamme käytetään. Tuntuu myös siltä, että vuoden vaihteessa voimaan tulleen huumausainelain 7 §, jonka mukaan mm. käytöstä ja pienen määrän hallusspidosta ei tule syyttää tai rangaista, halutaan unohtaa. Tässä tapaus toukokuun lopulta Porvoosta.

Oli 28. päivä toukokuuta ja ilta. Olimme viettäneet syntymäpäivääni ja yhdentoista maissa illalla lähdimme ulos. Kun tulimme takaisin kotiin kello oli noin kaksi yöllä. Meitä oli viisi. Poikaystäväni oli juuri avaamassa oveamme, kun talon takaa tuli vaalea, noin kolmekymppinen mies. Hän käveli luoksemme ja sanoi: "Olen poliisi! Avatkaa ovi ja päästäkää mut sisään." Me sanoimme, että "älä nyt viitsi, näytä paperit". Hän ei näyttänyt mitään, mikä olisi todistanut hänen olevan poliisi, vaan sanoi: "Avaa nyt se ovi, mä olen poliisi, ja tuolta tulee meitä lisää." Yhtäkkiä pimeydestä tuli miehiä taskulamppujen kanssa ja he piirittivät meidät ja kysyivät, ketkä meistä asuvat rakennuksessa. Pihaan ajoi myös viisi siviiliautoa ja yksi poliisiauto oli tien vieressä.

Kun mies uudestaan intti oven avaamista, poikaystäväni huomasi, ettei lukko toiminut ja kesti jonkun aikaa ennen kuin ovi avautui. Miehet käskivät minut ja poikaystäväni sisälle kanssaan ja kolme ystäväämme jäivät pihalle. Poliisit vaikuttivat silminnähden hermostuneilta ja olivat erittäin varuillaan. Poliisit käskivät meidän istua keittiöpöydän ääreen ja aloittivat äänestä päätellen toisen huoneemme penkomisen. Meidän seuraamme jäi kaksi poliisia, joista toinen vei leipäveitsen pois pöydältä. Se oli nimittäin ollut minun ulottuvillani. Välillä miehiä tuli keittiöön lisää ja kun poikaystäväni tiedusteli heiltä istuessaan normaaliäänellä kotietsintälupaa, kaksi miehistä työntyi aivan hänen kasvojensa eteen ja he sanoivat erittäin provosoivalla äänellä: "Älä riehu, älä riehu!" He selvästi kaipasivat toimintaa. Yksi nuori vaalea poliisi myös useamman kerran kyseenalaisti synttäreiden vieton ajankohdan. Hän ei voinut ymmärtää, miksi vietämme niitä lauantaina eikä maanantaina, jolloin ne oikeasti olisivat.

Jonkun ajan kuluttua meidät käskettiin toiseen huoneeseen, jotta poliisit voisivat tutkia keittiön. Heillä oli myös huumekoira, pieni cockerspanieli. He tutkivat keittiön ja terassin. Jonkun ajan kuluttua meidät käskettiin takaisin keittiöön. Eräs miehistä sanoi: "Me jätämme teidät nyt tänne. Ensi viikolla teihin otetaan yhteyttä Porvoon poliisista. Älkää hämmästykö, jos teille puhutaan hasiksesta. Hyvää illan jatkoa. Ei tämä ole mikään maailmaa kaatava juttu."

Miehet poistuivat, ja ystävämme tulivat sisälle. Heillekin oli valitettu synttäreiden ajankohdasta tähän malliin: "Jaa, jaa, te alotatte niinku nyt ja maanantaina te ootte sit ihan finaalissa". Ystävämme sanoivat, että he ovat työssä maanantaina, mutta voihan sitä kutsua finaaliksi jos haluaa. Heille sanottiin myös, että he ovat väärässä paikassa. Yksi ystävistämme sanoi, että he ovat ihan oikeassa paikassa, mutta väärään aikaan. Poliisit eivät näyttäneet ystävillemmekään mitään papereita. Ulkona oli kylmä , ja ystävämme joutuivat seisomaan siellä noin tunnin. Kun he kysyivät eivätkö he pääsisi sisälle, kun siellä olisi edes lämmin, eräs poliisi tuhahti: "Ai lämmin vai? Ei tollasessa paperitalossa oo lämmin." Kotimme on vanha puutalo.

Poliisit sanoivat myös: "Joo, joo, me oltais voitu tehdä tää jo puol vuotta sitten. Me ollaan kyl seurattu tätä taloo ja kuvattu videolla."

Seuraavana päivänä saimme kuulla, että kun alakerran naapurimme tyttöystävänsä kanssa oli tullut kotiin vähän meitä aikaisemmin, niin heitäkin oli ahdisteltu. Tyttöystävä oli mennyt vessaan (ulkovessa), ja sinne oli rynnännyt kaksi miestä, kun hän istui siellä tarpeillaan. Miehet olivat käskeneet näyttämään paperit. Kun hän oli saanut henkarinsa esiin, niin miehet ottivat sen ja sanoivat hänelle: "Tää on väärennetty, sä oot toi _"(=tämän kirjoittaja). He ilmeisesti luulivat tyttöä minuksi. Me olemme kyllä aivan eri näköisiä.

Huomasimme myös, että ulko-ovessamme oli murron jälkiä, ja lukko oli vääntynyt aivan toimintakyvyttömäksi. Yläkerran ovea oli myös yritetty murtaa. Siitä oli irronnut puusäleitä ja maalilastuja.

Odotimme tiistaihin asti poliisin yhteydenottoa, ja kun mitään ei tapahtunut, otin itse yhteyttä. Puhuin monen eri poliisin kanssa, mutta kukaan ei halunnut kertoa mitään. Perjantaina tein rikosilmoituksen murrosta. Sanoin myös, että murto on tapahtunut samaan aikaan kun poliisit väittivät valvoneensa taloamme, ja sanoin, että heiltä varmaan voisi kysyä, ovatko he nähneet jotain epäilyttävää. Lauantaina emme olleet kotona ja kun illalla tulimme kotiin, ulko-ovessa oli viesti poliisilta ja puhelinnumero . Sunnuntaina soitin numeroon, ja siellä oli eräs konstaapeli, joka sanoi, että mitään murtoa ei olekaan tapahtunut, vaan huumepoliisithan ne olivat ovemme murtaneet. Hän sanoi myös, että jos jotain on hajonnut, niin he kyllä korvaavat vahingot. Hän ehdotti, että ottaisin lukkosepän paikalle ja toisin laskun poliisiasemalle.

Tein näin, ja kun menin asemalle, sain kopion rikosilmoituksesta ja todistuksen kotietsinnästä. Kun kysyin kotietsinnän syytä, Porvoon poliisipäällikkö ilmoitti, että tietyt vieraistani olivat syyllistyneet niin vakaviin rikoksiin, että heidän piti tutkia meidän talo.

Asiaan kuuluu, että neljä ystäväämme pidätettiin samana iltana klo 0.25 Miami-Vice-tyylisesti autossa. Poliisit piirittivät heidät ja repivät autosta, ja heidän oli seistävä kädet auton päällä. Eräs heistä, tyttö, kertoi että kun he vain olivat aivan passiivisina ja hiljaa, niin se ei miellyttänyt poliiseja, jotka olivat tönineet ja repineet heitä. Poliisit ilmeisesti toivoivat vastarintaa, joka olisi oikeuttanut heidät väkivaltaan. Tapahtumapaikan ohi ajoi myös pyörällä täysin tuntematon pitkätukkainen nuori mies, ja kun poliisit näkivät hänet, he huusivat: "Hei ottakaa toi kans!". Sitten he ryntäsivät tämän kimppuun.

Yhdellä autossa olleelta löytyi alle gramma hasista. Se oli koko tämän suuren huumeratsian saldo. Jos tämä riittää kotietsinnän syyksi, niin syy kotietsintään tässä maassa on vain nimellinen, ja luulen, että käytännössä syytä ei oikeastaan tarvita lainkaan.

Kaksi autossa ollutta oli myös uhkauksin pakotettu allekirjoittamaan paperi, jossa he myöntävät polttaneensa hasista. Heidät oli uhattu viedä verikokeeseen ym. Kumpikaan ei ollut ajanut autoa. Tietääkseni verikokeeseen ei saa viedä syyttä. Kaikki neljä jäivät yön yli poliisiasemalle, jossa heitä yöllä kuulusteltiin ja kuvattiin rikosrekisteriin ja otettiin sormenjäljet.

Kolmea syytettiin huumausainerikoksesta: kahta vain hasiksen polttamisesta ja yhtä polttamisen lisäksi myös reilusti alle gramman hasispalan hallussapidosta. Asia oli esillä Porvoon käräjäoikeudessa 11.8. Tuomio oli polttajille 248 mk ja 150 mk sakkoja ja hallussapidosta ja polttamisesta yhdelle 260 mk sakkoja.