GAGLIOSTRO

Sielunvaelluksia

Äkkiä viime kesänä päässäni napsahti. Kolmas silmäni aukesi, muistin kerran eläneeni aromaassa, Mustalta mereltä itään ja Kaspiasta pohjoiseen Skythian maassa SKYyttalaisena paskakuskina. Harrastimme liikkuvaa elämää. Härjät veti, koirat haukku ja aro oli vihreä.

Meidän jengin kulkiessa paremmille paimennusmaille, kärryinemme, kameleinemme, hevosinemme, eikä lammaslaumoja sovi unohtaa, istuin minä viimeisillä vankkureilla kuivatun paskakuormani kanssa.

Mä olin vanha äijä, mutta mulla oli unelma. Jos olisin kunnon paskakuski, ehkä Jumalat ylentäisivät minut ja pääsisin kolmentuhannen vuoden kuluttua uudessa inkarnaatiossani eläkeläiseksi Espooseen.

Matka jatkui, illalla tultaisiin joen rantaan, pantaisiin kylä pystyyn ja sitten laitettaisiin sauna. Ensin lämmitetään kivikasa hehkuvan kuumaksi. Sitten kasataan kota kivien päälle. Kuteet veks ja sisään hamppuvihdat kädessä. Hamput kiville ja vettä niille niskaan, niistä sitten lähtee huimat kopaukset. Unohtuvan tunnet arjen surut kun muuttuvat mustiksi urvut. Kun vihdat on pehmeät, hakkailemme toistemme hikisiä selkiä. Sitten juoksemme jokeen viilentymään ja taas saunakotaan. Uudet hamppuvihdat paiskataan kiukaalle, on se tavallisen skyyttalaista rentoa meininkiä.

Meikäläiset miehet pitää pitkää tukkaa ja partakin on joka ukolla - toisin kuin kreikkalaiset, naapurimme, jotka ajelevat naamastaan karvat ollen ihan vanhojen ämmien näköisiä.

Tuolla mulla on kuorman päällä yks kreikkalainen istumassa paskassa. Herodottos historioitsijaksi se itseään kutsuu. Hullu mies, se kun ei juomiseltaan muista mitään niin täytyy kirjoittaa kaikki ylös.

Mutta nyt pitää lopettaa, ilta tulee ja joki näkyy, päästään saunaan.

Muistin apuna Herodotos, Historiateos osa 1, s. 374-380.