Free your mind and your ass will follow !

Johnny B. Goode

Musiikin monitoimimies George Clintonista on paljon legendoja. Yksi tunnetuimmista on viisikymmenluvun lopulta Plainfieldistä New Jerseystä jossa hänellä oli parturiliike. Sen ajan muodin mukaisesti George suoristi lipeällä mustien hiuksia ja siinä sivussa myi heille ruohoa. Samanaikaisesti pyöri kaksi firmaa. Clintonilla on aina ollut monta rautaa tulessa. P-funk nimikkeen alla hän on pyöritellyt monenlaisia bändejä ja artisteja mustan musiikin eri laidoilta. Lauluyhtye Parliamentin ja psykedeliafunk-bändi Funcadelicin lisäksi George on häärinyt ahkerasti tuottamassa muita taiteilijoita. Lopussa oleva diskografia on vain osa hänen tuotoksistaan. Kuka vielä väittää, että douppaamalla saa itsensä maata kiertävälle radalle mistä käsin työn teko on mahdotonta?

George Clinton syntyi Pohjois-Carolinassa v. '41 yhdeksänlapsisen perheen esikoisena. Kierreltyään aikansa he asettuivat v. '52 Newarkiin New Jerseyhin. Musiikkihommat alkoivat v. '55 savuke merkin mukaan nimetyllä doowop-yhtyeellä Parliaments. Siinä George lauloi kavereidensa kanssa koulutansseissa ja vastaavissa hipoissa sekä kilpaili muiden samanlaisten yhtyeiden kanssa paikallisesta suosiosta. He pääsivät jopa levyttämään pari singleä ilman erityistä menestystä. Vasta 60-luvun alussa Clinton luuli tärppäävän kun hän sai ryhmälleen levytyssopimuksen maineikkaalta Motown levy-yhtiöltä. Clintonia ei kuitenkaan päästetty itse esittämään sävellyksiään vaan ne annettiin muiden esitettäviksi ja sopimus taas esti hänen levyttämisensä muille yhtiöille useammaksi vuodeksi. Seuraava siirto oli diili Golden World-yhtiön kanssa joka joutui pian Motown omistukseen. Ja taas Georgella oli uuden yhtiön haku edessä. Revilot-yhtiö julkaisi Parliamentin ensimmäisen hitin I wanna testify, mutta joutui kohta lopettamaan toimintansa. Myöskin oikeus Parliaments nimeen meni johtuen joistakin sopimusteknisistä seikoista. Tässä vaiheessa moni huonommat hermot omaava olisi vaipunut jo epätoivoon mutta kameleontti George siirtyi uusille alueille psykedeeliseen funkiin ja LSD:llä aikaansaatuun aivohierontaan. "James Brown on Acid". Jollain tapaa Funcadelic edusti mustan musiikin undergroundia. Se on vaikuttanut moniin nykypäivän koviin nimiin Red Hot Chilli Peppersistä aina Princeen.

Parliamentsista Funcadeliciksi

Muutos Parliamentsista Funcadeliciksi tapahtui sillä aikaa kun laulaja Calvin Simon oli Vietnamissa pelastamassa vapaata mailmaa kommunisteilta. Hänen lähtiessä armeijaan syksyllä -66 käytti yhtye vielä pukuja ja huoliteltuja tukkalaitteita, amerikan kielellä he olivat fresh & clean. Kahden vuoden kuluttua palatessaan hän koki yllätyksen. "Lähtiessäni meillä oli hienot puvut ja kengät ja muut jutut. Me oltiin siistejä kuin moskiittosyötit. Kun mä palasin kundeilla oli pitkät pulisongit, pukinparrat ja räjähtäneet kuteet. Meni hetki sen sulattamiseen. Mä tuskin tunnistin keitä ne oli."

Jimi-potku persuksiin

George ja kumppanit alkoivat vierailla tiiviisti Bostonissa Harvardin yliopistolla missä Timothy Leary ja Richard Albert (vaihtoi nimensä myöhemmin Baba Ram Dassiksi) tekivät LSD-kokeitaan. Samaan aikaan psykedeeliset valkoiset rock-bändit ja Jimi Hendrix antoivat lujan potkun Parliamentsin persuksiin. Ensimmäinen LP Funcadelic oli koneen käynnistelyä mutta 1970 ilmestynyt Free Your Mind And Your Ass Will Follow oli jo sitä itseään eli sekoitus Hendrix-tyylistä psykedelistä kitaraa, maukkaita stemmalauluja, James Brownilta perittyä funk poljentoa ja hulluilla efekteillä maustettuja äänikollaaseja. Näihin aikoihin Funkmobiili alkoi käydä jo niin kovilla kierroksilla, että muutamat hahmot tippuivat kyydistä. Ensin rytmikitaristi Tawl Ross sekosi Kanadan rundilla suuresta määrästä acidiä ja puhdasta methedriinä niin pahoin ettei hän sen jälkeen ole enää kyennyt soittamaan tai paljon muuhunkaan. Sitten basisti Billy Bass Nelson häipyi rahaerimielisyyksien takia. Pari vuotta myöhemmin kovan sarjan kitaramies Eddie Hazel joutui vankilaan poltettuaan Enkelin Pölyä (synteettistä Heroiinia) lentokoneessa matkalla oikeudenkäyntiin Detroitiin jossa häntä odotti syyte Heroiinin hallussapidosta.

Seuraavan albumin America Eats It's Young aikoihin henkilövaihdokset ja Georgen kiinnostus tuottamiseen muuttivat työskentelytapoja. Ennen kaikki instrumenttiosuudet oli äänitetty pääasiassa livenä mutta nyt sessioihin hankittiin eri soittajia eri biiseihin. Kosketinsoittaja Bernie Worrelin osuus tuottajana levyllä on merkittävä vaikkei sitä kannessa mainitakaan. Bernie oli klassisen musiikin koulutuksen saanut kosketinsoittaja ja Georgen vanha tuttu jo 50-luvulta Plainfieldistä. Viimeksi olen tehnyt havaintoja herrasta mainion Praxis bändin levyillä. Mukana on muutakin mielenkiintoista ryhmää mm. vanha P-Funk basisti Bootsy Collins ja robottikitaristi Buckethead jonka soitto kuulostaa tietokoneen, heavy metallin ja avandgarden yhdistelmältä.

Collinsin veljekset Bootsy ja Catfish sekä heidän ystävänsä Frank Waddy olivat soittaneet ennen Funkadelicia James Brownin bändissä. Kun he tulivat mukaan kuviohin America Eats It's Young levyn aikoihin keksi George, että loistavasta avaruusbasistista ja laulajasta Bootsysta tehdään satelliittiprojekti Bootsy's Rubber Band . Myös heidän mukanaan tulleen Horny Horns-torvisektion ansiosta Parliament virkistyi. Tästä alkoi P-funk vaihe mikä tarkoitti sitä, että Clintonilla oli suurinpiirtein kaikki mustan musiikin tyylisuunnat hallinnassaan.

Freakit fanit

Seuraava levy Cosmic Slop suuntasi uusille urille ja se oli tarkoitettu erityisesti soimaan radiossa. Vanhemmat Funkadelic miehet eivät olleet niin innoissaan uudesta kaupallisemmasta tyylistä mutta George tajusi miten rahaa tehdään. Lavashowta muutettiin myös pikkuhiljaa entistä villimpää suuntaan. Bändi alkoi käyttää siivekkäitä nahkapukuja, kiiltäviä avaruuskamoja. Ylipäätään mielikuvituksen ja huumorin rajuimpia luomuksia. Sen vaikutuksesta keikoille alkoi ilmestyä aina vain freakimpiä faneja. Dr Funkenstein kertoi jossain vanhassa haastattelussa, että Funkadelicillä on mailman merkillisin yleisö ja BÄNDILLÄ on yleensä lavalla kamerat mukana.


DISCOCRAFIA:
FUNCADELIC:

PARLIAMENT:

GEORGE CLINTON:

PRAXIS:

EDDIE HAZEL:


Funkin hullu alkemisti on myös terävä busines-mies. Hän siirsi v. -76 Parliament yhtyeen kollektiivisesti omistaman Parliafunkadelicment Thang Inc.-yhtiön Detroitista New Yorkiin ja junaili itsensä sen omistajaksi. Muille osakkaille ilmoitettiin myöhemmin, että he voivat allekirjoittaa sopimuksen jonka mukaan he työskentelevät Georgelle ja luovuttavat hänelle oikeudet Parliament nimeen. Myös Funcadelic siirtyi suurempien lihapatojen ääreen isolle Warner Brothersille. Clinton olisi jatkanut sopimusta Westboundin kanssa, jos yhtyeen neljännesmiljoonan dollarin velat olisi annettu anteeksi.

Tultaessa 80-luvulle vetäytyi herra omien sanojensa mukaan kalastelemaan ja puuhaamaan asioita jotka olivat keikkakiireiltä jääeet väliin. Atomic Dog biisin menestyskään ei saanut häntä vähentämään kotikiireitä. Vasta 80-luvun lopulla Princen myötävaikutuksella julkaistu Cinderella Theory niminen levy Warnerin alamerkille Paisley Parkille sai P-funk koneen käyntiin. Joidenkin mielestä se kuulostaa liian siistiltä mutta George on tyytyväinen, koska taas oli siirrytty uusille alueille eikä levy kuulostanut vanhan uudelleenlämmittelyltä. Sinnänsä ihailtava ja terve asenne pyrkiä uudistumaan ja pois jo kertaalleen tehdystä musiikista. Clintonia onkin sanottu mustan musiikin Frank Zappaksi - eikä syyttä.

Tässä oli vain pintaa George Clintonin tekemisistä. Tuottamisen ja biisien rustaamisen lisäksi miehellämme on riittänyt kaikenlaista tekemistä. Kuulin juuri, että hän esiintyy Applen uusimmassa tietokonemainoksessa. Systeemin ja kaupallisuuden irvailija osaa ottaa oman osuuden kakusta ja nauraa nurkan takaa makeasti. Tyylikäs musiikkibusineksen aalloilla surfaava selviytyjä.


Ennen George Clintonin viime keväistä Vanhan keikkaa oli Hamppu -lehden toimittajilla tilaisuus vierailla herran hotellisviitissä järjestetyssä pressitilaisuudessa. Mies vaikutti ystävälliseltä ja maineensa mukaan tosi rennolta. Kysymys oli miksi USA:ssa suhtaudutaan niin tiukasti ruohon polttoon vaikka siellä on arvioista riippuen 20-30 miljoonaa vakituista käyttäjää, Clinton vastasi, että yksi syy on valvonta koneiston kasvaminen niin suureksi, että sitä on erittäin hankala alkaa purkamaan. Liian monen työpaikka on kyseessä. Huumeiden vastustamisesta on tullut monille keino ansaita elantonsa.

Hamppu -lehden lukijoille Clinton lähetti syvällisen viestin: Free Your Mind And Your Ass Will Follow! No sitähän suuri osa teistä ajoittain tekeekin. Hyvä! Jatkakaa samaan tyyliin. Haastattelupätkän jälkeen oleva biisi Us Custom Coast Guard Dope Dogs on tulevalta levyltä Dope Dogs. Clintonin biisien sanoituksissa on aina ollut huumorin lisäksi sopivasti politiikkaa. Joten haastatteluun...

K: Mitä pidät kaimasi politiikasta - sen amatööri saksofonistin. Siis sen, joka ei vetänyt henkeen?

V: Hän on myös amatööripoliitikko. Mutta huomattavasti parempi hän on kuin Bush, joten olen tyytyväinen. Nyt hän on joutunut vaikeuksiin sen Whitewaterin takia: on kyllä tosi typerää joutua mokoman jutun takia vaikeuksiin. Hänelle olisi varmaan voitu järjestää ikävyyksiä jostakin vakavastakin jutusta, on ajanhukkaa puhua Whitewaterista. Sitä paskaa jauhetaan varmaan sen takia, ettei tarvitsisi puhua hänen terveydenhoito-ohjelmasta. Meinasin kertoa hänelle, että hän pilaa koko Clinton nimen.

K: Kerro omin sanoin, miten keksit sekoittaa psykedeliaa mustaan musiikkiin. Siihen aikaanhan mustat eivät yleensä esim. käyttäneet LSD:tä.

V: Halusimme tehdä jotakin erilaista, mikä tarkoitti, ettei se aina päässyt radioon. Soitimme v. '67 Vanilla Fudge'n kanssa Amherst College'ssa. Meillä ei ollut omia laitteita, joten käytimme heidän vahvistimia - tosi isoja styrkkareita - kitaransoittajamme soitti lähinnä bluesia. Silloin tajusin, että näistä vahvistimistahan se soundi tulee. Tunsimme jo Jimi Hendrixin, siihen aikaan hän käytti nimeä Jimmy James, ja tajusimme, että näitähän Jimmy Jameskin käyttää. Menimme heti New Yorkiin ja hankimme jokaisen vahvistimen, jonka saimme käsiimme. Yhdessä vaiheessa meillä oli 17 vahvistinta: vahvistimia oli jopa yleisön joukossa. Vaikka soitimme pienissä paikoissa käytimme aina niitä kaikkia.

Vuonna '67 soitimme Bostonissa, Harvardissa, missä opiskelijat saattoivat osallistua koehenkilöinä LSD-tutkimuksiin. Kukaan ei tiennyt mitä se oli. Ainoastaan, että siitä tuli iloiseksi. Olimme Harvardissa paljon, ja näimme kun opettajat, ja opiskelijat käyttivät ainetta, ja niin teimme mekin. Käyttäjät saattoivat kävellä kadulla alasti sateessa: Boston oli kummallinen paikka vuonna '67. Siihen aikaan olimme heitä vanhempia: 27 v. Opiskelijat olivat kaikki siinä 18, joten tunsimme itsemme vanhoiksi, mutta ilmapiiri oli niin vapaa, että rakastuimme siihen, ja rupesimme todella soittamaan psykedelistä musiikkia. Ongelma oli, ettemme voineet käyttää Parliaments nimeä. Aloimme soittamaan musiikkia josta käytimme nimeä funky psychedelia. Sanomalehdet nimittivät meidät the Temptations on acid, tai James Brown on acid. Pelleilimme paljon. Käytimme miekkailunaamareita, tai linnunpäitä, kanojen jalkoja - kaikkea, mitä käsiimme saimme. Olimme todella oudon näköisiä. Aloitimme soittaa bluesia, ja huomasimme, että valkoiset bändit tekivät siitä pop-musiikkia. Motown oli tulossa käännekohtaan: v. '68, kun teimme ensimmäisen Funkadelic -levyn, huomasimme, että motownin ympäri pääsi vain tekemällä niinkuin valkoiset bändit teki, mutta toisella tavalla: Sen sijaan, että tekisimme bluesia, tai varsinaista rock-and-rollia, Chuck Berryn ja Little Richardin tavoin, teimme enemmän New Orleansin tyyliin: tosi 'funkya' - se ei ollut niin hidasta kuin blues, muttei niin nopeaa, kuin rock and roll. Lisäsimme pseudo-filosofiaa: Free your mind and your ass will follow. Pidimme paljon siitä vapaasta rakkaudesta: kaikki pikkutytöt puhuivat vapaasta rakkaudesta, ja me 26 - 27 -vuotiaat kaverit olimme muutenkin aina pahanteossa v. '67 ja '68. Jos olisimme haluneet, olisimme voineet soittaa Bostonissa, Torontossa, Detroitissa, Chicagossa ja Clevelandissa loppuikämme. Sitten v. '70 huomasimme, että hippi-liike oli enimmäkseen kuollut ja piti muuttua.

K: Mitä mieltä olet musiikkisi sämpläyksestä. James Brown esimerkiksi oli siitä aluksi innoissaan mutta myöhemmin valitteli ettei saa sämpleista rahaa.

V: Olin innoissani aluksi ja olen edelleen. koska mustasta musiikista ei ole katalogeja. No ehkä jazzista on katalogeja, Jimi Hendrixiltä on katalogi, rock'n roll levyistä on jonkun verran katalogeja mutta kun ne alkoivat sämpläämään niin mä ajattelin, että se on hyvä juttu. Jopa bootlegit on hyvä juttu koska ne pitää nimen tapetilla. Mun juttu oli että me aiotaan pysyä musiikkibusineksessa, me ei haihduta mihinkään.

K: Mihin suuntaan musiikkisi on menossa ?

V: Funk ei koskaan mene mihinkään se aina tulee. ..


George Clinton:
US Custom Coast Guard Dope Dogs

US Custom Coast Guard dope dogs, nickname bust 'em.
Like most dope sniffing dogs he's got a habit:
trained to hack the habit.
Pick up the tracks of the trafficers and track them like a rabbit up the coastline.
Cainine controlled substance retrievers: receivers of the golden nose award,
For leading them to the cache, cashing in on the stash.
Now he's in line for his issue of the booty.
Never do he do a "line" in the line of duty, he's a dope dog.
...
Old MacUncle had some drugs: C.I.A. I owe.
And with those drugs he bought some arms, C.I.A. I owe.
There was a bang-bang here, and a snort snort there.
Here a bang, there a snort, bangin' snorts everywhere.
Old MacUncle starts a war, C.I.A. I owe.
...
The bigger the headache, the bigger the pill.
You better take your medicine now 'cause you' gonna be ill when I tell you the deal on dope:
There's more profit in pretending that we're stopping it, than selling it.
I said, there's more profit in pretending that we're stopping it, than selling it.