Marihuana - väärinkäsitysten suma

Black Cat

Suomessa suhtaudutaan nuorten huumekokeiluihin ja -käyttöön hyvin tunnepitoisesti - usein lähes hysteerisesti. Vanhempainyhdistykset kuten Irti huumeista ry. pyrkii omimaan itselleen neuvojan ja tietäjän roolin. Annettu informaatio on pelottelupropagandaa, jonka kohteena ovat nuoret, heidän vanhempansa, kasvattajat ja viranomaiset. Asiallinen ja kiihkoton keskustelu on vaikeaa, vaikka juuri sitä kaivataan. Tarjoamme evääksi siihen maailmankuulun lastenlääkärin ja kasvattajan tohtori Benjamin Spockin ajatuksia käännettynä referaattina.

Tohtori Benjamin Spock kirjoittaa teoksessaan Raising children in a difficult time huumeiden, erityisesti marihuanan käytöstä, siihen liittyvistä väärinkäsityksistä ja siitä, miten asia koskee välittömästi nuorten ja pientenkin lasten vanhempia. Edes tulevat vanhemmat eivät voi olla huolestumatta siitä, mitä vaaroja on ja kuinka heidän lapsensa selviytyvät niistä, kun se aika tulee. Näkökulma on tosin hyvinkin amerikkalainen, mutta monet ajatukset ovat käyttökelpoisia ja huomionarvoisia täälläkin.

Tohtori Spock huomauttaa, että jotkut vanhemmat tuomitsevat kaikenlaisen huumeidenkäytön ja vaativat useampia lakeja siinä toivossa, että koko ongelma voidaan siten saada katoamaan. He pelkäävät herättää kysymyksiä yleisen mielipiteen luotettavuudesta tai kontrollimenetelmien järkevyydestä pelätessään sen johtavat periksiantamiseen huumeiden käytölle, niiden hyväksymiseen. Toisten mielestä, Spock mukaanlukien, tämä on pään työntämistä pensaaseen, koska huolimatta kauhistuttavista rangaistuksista huumeiden käyttö on lisääntynyt runsaasti. Tilannetta olisikin tarkasteltava niin objektiivisesti kuin mahdollista. Silloin ainakin tiedämme missä olemme, ja löytyykö mahdollisia ratkaisuja.

Väärinkäsitysten välttämiseksi tohtori Spock korostaa, ettei puhu minkään huumeen käytön puolesta tai kannata niiden käyttöä, mukaanlukien alkoholi ja tupakka. "Ihanneyhteiskunta olisi sellainen, että ihmiset saisivat tyydytyksen työstään, ihmissuhteistaan ja harrastuksistaaan ilman, että heidän tarvitsee huumata itseään. Mutta huumeita käytetään nykyään laajalti, ja siksi minä tutkin niitä."

Ristiriitoja ja väärinkäsityksiä

Spock pitää välttämättömänä oikoa ensin muutamia ristiriitoja ja väärinkäsityksiä. Dramaattista esimerkkiä suhtautumisesta huumeisiin pikemminkin tunteella kuin järkisyillä osoittaa hänen mielestään tunteiden vertaaminen, kun on kyse tupakan, alkoholin ja marihuanan aiheuttamista vaaroista verrattuna näiden kolmen aineen todellisiin, todistettaviin vaaroihin.

"Tupakka (aiheuttaen syöpää, keuhkojenlaajentumaa, sydänsairauksia) ja alkoholi (aiheuttaen maksakirroosia, keuhkokuumetta, liikenneonnettomuuksia) aiheuttavat suurelta osalta ei vähempää kuin miljoonan amerikkalaisen kuoleman joka vuosi. Marihuanan ei ole todistettu olevan vastuussa yhdestäkään. On esitetty väitteitä marihuanan mahdollisesta osuudesta liikenneonnettomuuksiin. Mutta tähän mennessä saatu tieto simuloiduista ajokokeista osoittaa, että marihuanan käyttö ei haittaa arvostelukykyä ja ajotaitoa kuten alkoholi" sanoo Spock ja jatkaa: "Tämän maan arviolta kuusi miljoonaa alkoholistia vievät jatkuvasti kymmeniä tuhansia sairaalapaikkoja vaivoinaan pysyviä aivovaurioita ja sekavuustiloja. Alkoholismi aiheuttaa myös suurta taloudellista, emotionaalista ja sosiaalista kurjuutta miljoonille perheenjäsenille. Marihuana vie sairaalaan äärimmäisen harvoja, eikä se lamaannuta muita omaisia samalla tavalla kuin alkoholi."

Näistä tosiasioista huolimatta enemmistö ajattelee kuitenkin marihuanan olevan yhtä kuin vaarallisimmat huumeet. Spock onkin nähnyt välttämättömäksi eritellä eri huumeiden vaikutuksia seuraavasti: "Ne, jotka käyttävät heroiinia tai morfiinia sekä monet niistä, jotka väärinkäyttävät alkoholia, tulevat niistä fyysisesti riippuvaisiksi siinä mielessä, että he eivät voi hillitä käyttöään ilman ankaraa fyysistä ja psyykkistä ahdistusta ja jopa kuolemaa. Kokaiini muodostaa voimakkaan riippuvuuden psyykkisesti, mutta vieroitus ei aiheuta fyysisiä oireita. Kokaiini piristää pieninä annoksina, mutta pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa vakavia henkisiä oireita. LSD ja marihuana eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta: siksi niitä ei kutsuta narkoottisiksi. Niiden sanotaan tulevan joillekin tavaksi eli he voivat tulla psyykkisesti riippuvaisiksi.

Marihuana ja LSD ovat psykedeelisiä, tajuntaalaajentavia huumeita, ts. ne muuttavat ja korostavat aistimuksia - näkemistä, ääniä, kosketusta. Ne ovat hallusinogeeneja, hallusinaatioiden aihuttajia (LSD yleisesti ja marihuana harvoin, riippuen annostuksest a). Ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa marihuana tuottaa miellyttävän olotilan. LSD:llä reaktio voi olla miellyttävä tai pelottava - sitä ei voi tietää etukäteen."

Amfetamiineja, joita joskus kutsutaan vauhdiksi eli speediksi, puolestaan käytetään Spockin mukaan stimulantteina hereilläpysymiseen eri tilanteissa kuten opiskeltaessa ja autolla ajettaessa tai painon pudottamiseen. Nämä huumeet ovat vaarallisimpia silloin kun niitä otetaan usein toistuvasti laskimoruiskeina, jotta saataisiin useita päiviä kestävä ekstaasi. Näitä huippuja seuraa masennuskausia, joiden yli on päästävä piikittämällä uudelleen. Amfetamiinin väärinkäyttö aiheuttaa agressivista impulsiivista käyttäytymistä, psyykkistä uupumista, aliravitsemusta ja vainoharhaista mielisairautta.

Tohtori Spock mainitsee myös barbituraatit, joita monet pitävät verraten harmittomina unitabletteina. Mutta jotkut käyttävät niitä kohtuuttomasti saadakseen humalan kaltaisen tilan: ne voivat aiheuttaa myrkytyksen, josta toipuminen voi olla vaikeaa ja vaa rallista. Nämä huumeet ovat vaarallisia myös siksi, että erot hyödyllisen, huumaavan ja tappavan annoksen välillä ovat suhteellisen pieniä. USA:ssa kuolee niihin vuosittain 20 000 ihmistä tahallisesti tai vahingossa.

Myyttejä haitoista

Mitä tulee marihuanan käyttöön, ei Spockin mukaan ole saavutettu yksimielisyyttä siitä, että se aiheuttaisi pysyviä aivovaurioita tai heikentäisi henkistä suorituskykyä. Satunnaiset yksilöt voivat saada pelkotiloja, ja suuri annos voi aiheuttaa lyhytaikaisia hallusinaatioita. Mutta ammatti-ihmiset, jotka tuntevat sen vaikutukset, ovat jyrkästi kieltäneet sen vanhan väitteen, että marihuana yllyttäisi ihmisiä väkivaltaan ja rikoksiin. Toisin kuin alkoholi, joka aiheuttaa joskus riitaa ja väkivaltaisuutta, ja, joka on kuvassa mukana puolessa ryöstö-, raiskaus- ja murhatapauksista, marihuana voi aiheuttaa passiivisuutta, mietiskelyä ja joskus hilpeyttä.

Spock pitää monien muiden tutkijoiden tavoin yleistä väärinkäsitystä ja pelkoa siitä, että marihuana ajaisi käyttäjät yhä vaarallisempien aineiden pariin, epäoikeudenmukaisena. Tutkijat ovat mm. laskeneet, että vain 2% niistä, jotka ovat käyttäneet marihuanaa kokeilevat heroiinia, ja näistä kahdesta prosentista käyttäjiä vähemmän kuin 1% tulee siitä riippu–vaisiksi eli kyse on hyvin marginaalisesta ryhmästä. Eikä sekään todista, että marihuanan käyttö olisi heidät siihen "ajanut". Heroiinista riippuvaisia oli olemassa jo monta vuotta ennen kuin marihuana tuli edes yleiseen käyttöön.

Koska ei ole marihuanariippuvuutta eikä todisteita käytön aiheuttamista fyysisistä ongelmista, näyttää Spockin mukaan siltä, "että merkittävin ero ei ole niiden välillä, jotka polttavat kerran viikossa tai kerran päivässä. Ero on niiden välillä, jotka pitävät yllä tarmoaan ja tehokkuuttaan vaikka polttaisivat kerran tai useammin päivässä, ja niiden välillä, jotka menettävät osaksi tai kokonaan mielenkiintonsa työhönsä tai kykynsä toimintaan. Tällaisen ihmisen elämän keskipisteenä ovat omat psykedeeliset kokemukset. Marihuanan käyttäjistä vain pieni osa on ruohopäitä. Ja hekin voivat vähentää tai lopettaa polttamisen ilman ongelmia, jos löytävät uudestaan elämälleen tarkoituksen ja suunnan."

"Aina on ollut ihmisiä, erityisesti nuoria, jotka etsiessään identiteettiään ovat kadottaneet, ainakin väliaikaisesti elämänsä tarkoituksen ja suhteensa arkihuolten täyttämään maailmaan. Jotkut aikaisemmista sukupolvista sortuivat narkoottisiin aineisiin ja jotkut alkoholiin. Mutta nyt marihuana suhteellisen halpana ja helposti saatavana ja fyysisesti harmittomana vetoaa erityisesti koulunsa kesken jättäneisiin ja mahdollisiin keskeyttäjiin. Sisällyksettömässä tai jännittyneessä tilassa se antaa ihmiselle mielihyvän lähteen, sopusointuisen sosiaalisen ryhmän, ja selvän, vaikkakin löyhän, keskipisteen elämälle", analysoi tohtori Spock amerikkalaisen nuorison tilaa ja jatkaa " luultavastikaan ei pidä paikkaansa väite, että runsaasti pilveä käyttävät ovat olleet hyvin yhteiskuntaan sopeutuneita persoonallisuuksia, jotka sattumalta vastaan tullut marihuana on johtanut harhaan: pikemminkin heillä on jo ollut vakavia ongelmia, johon ovat löytäneet lohtua. Emme voi tietää olisiko tuo aine voinut olla yhtä hyvin joku narkoottinen aine tai alkoholi, joiden käytön seurauksena olisi ollut mielisairaus tai 'ajelehtiminen' vai olisivatko nämä ihmiset selvinneet ongelmistaan. Tutkimus yhdessä koulussa osoitti ettei pilven polttajilla ollut sen alempia arvosanoja kuin muillakaan."

Miksi huumeita käytetään

Kysymykseen miksi huumeita käytetään, tohtori Benjamin Spock vastaa: "Huumeet ovat ennenkaikkea keino helpottaa jännittyneisyyttä, unohtaa turhautuminen, voittaa tyhjyydentunne kuten alkoholin ja tupakan käyttäjät sen käsittävät. Marihuanan käytön historia alkoi niihin aikoihin kun nuoret tulivat tietoisiksi useista traagisista epäoikeudenmukaisuuksista kuten epämoraalisesta sodasta Vietnamissa, missä heidän edellytettiin tappavan ja kuolevan, ankarasta mustien ja muiden vähemmistöjen syrjinnästä, nopeasti kasvavasta saastumisesta, laajalle levinneestä köyhyydestä ennenkuulumattoman hyvinvoinnin keskellä. Innostuneet ja rohkeat nuoret taistelivat voittaakseen nämä vääryydet. Mutta kun edistys vaikutti heistä saavuttamattomalta, monet kääntyivät turhautuneina huumeisiin, musiikkiin, yksilön pelastuksen etsimiseen vallankumouksellisen elämäntyylin avulla, sekä mystisismiin."

Osansa selityksessä on nuorten kapinoinnilla yhteiskunnan lakeja ja vanhempien tekopyhiä asenteita ja sääntöjä vastaan. Tekopyhyyttä löytyy nimenomaa siitä, että valtio ei ainoastaan hyväksy, vaan myös hyötyy kahden tuhoisimman huumeen - alkoholin ja tupakan - käytöstä. Ja vanhempien enemmistö on myötämielinen ottamatta lainkaan huomioon sitä, että jos heillä nuorina olisi ollut tapana pitää alkoholia ja tupakkaa huumeina, mitä ne tietenkin ovat, ja itseään huumeidenkäyttäjinä, eivät he olisi kauhistuneet yhtäkkisestä marihuanan yleisyydestä. Enemmistö heistä on kuitenkin käyttänyt tupakkaa ja alkoholia nuoruudessaan eivätkä he koskaan ole ajatelleet niiden pilaavan terveyttään tai luonnettaan kohtuullisesti käytettynä.

Lopuksi Spock toteaa, että "on selvää, että marihuana on huume, joka on paljon, paljon harmittomampi kuin heroiini, kokaiini, amfetamiinit, barbituraatit, LSD, alkoholi ja tupakka" ja selvältä näyttää myös se, että suurin osa USA:n hallituksen yrityksistä rajoittaa sen käyttöä on aiheuttanut enemmän harmia kuin hyötyä.

Marihuana pitäisi laillistaa

Spock kertoo: "Vuonna 1937 kongressi luokitteli marihuanan virallisesti narkoottiseksi (mitä se ei ole), ja sen myynti ja hallussapito tehtiin törkeäksi rikokseksi, josta tuomitaan pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä laki perustui huumeagenttien kestämättömiin väitteisiin, että marihuana johtaa väkivaltarikoksiin sekä henkiseen ja moraaliseen rappioon. Yhtään tieteellistä todistusta ei esitetty kongressin komitealle, ainoastaan edellämainittu väittämä. Ainoaa todistajana ollutta tutkijaa pidettiin yhteist yöhaluttomana, koska hän oli eri mieltä agenttien kanssa. Osavaltiot seurasivat pian kongressin esimerkkiä yhtä perusteettomin ja ankarin laein. Nykyään USA:n vankiloissa on 200 000 ihmistä marihuanarikkomuksista. Suurin osa heistä on nuoria. Jotkut heistä on tuomittu kahdenkymmenen-neljänkymmenen vuoden pituisiin vankeusrangaistuksiin marihuanan hallussapidosta. Yhdessä osavaltiossa saa myynnistä kuolemanrangaistuksen.

Nämä ankarat rangaistukset eivät ole lopettaneet marihuanan käyttöä. Silti osa kansalaisista ja lainlaatijoista ei välitä todisteista vaan vaatii vieläkin ankarampia rangaistuksia." Spock toteaa myös, että kun nimitetään laittomaksi sitä, mitä miljoonat ihmiset pitävät harmittomana oikeutenaan, tuloksena on kasvava halveksunta lakeja kohtaan yleensäkin, ja viittaa historiaan kieltolain ajoilta, jolloin suuri enemmistö selvisi lain rikkomisesta, mutta traaginen kohtalo odotti pientä vähemmistöä, jolla oli epäonnea joutua vangituksi. Tohtori Benjamin Spock kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että marihuana olisi parasta laillistaa ja siten samalla kontrolloida sen käyttöä.