Saksittua

Torstin mietteitä

Sensaatilehdessä NYKYPOSTI 8/1992 on "perinteinen" juttu Sinunkin lapsesi voi joutua HUUMEHELVETTIIN, jossa huumerikostoimiston johtaja Torsti Koskinen tekee "paljastuksen" ja antaa pedagogisia neuvoja.

"Torsti Koskinen on nallekarhumaisen lempeä mies, joka selvästi välittää asiakkaistaan. - Sosiaali- ja terveyshallitus menee omaa, byrokraattista tietään. Se on ainoa taho, johon meillä ei ole toimivaa yhteyttä, huumediilereidenkin kanssa on paremmat välit."

Jos välit STH:een ovat noin huonot, niin siihen on varmaan syynsä - mitkähän? Jos A tarvitsee B:tä ja B A:ta, syntyykö molemminpuolisesta riippuvuudesta hyvät välit?

"Torstin kasvoille leviää hymy, kun hän kehottaa vanhempia suukottelemaan ja halaamaan lapsiaan, sillä kannabis haisee vielä 24 tuntia käytön jälkeenkin. Tuoksu on imelä ja poikkeaa tupakan hajusta selvästi."

Me kehotamme vanhempia halaamaan ja suukottelemaan lapsiaan aina ja ilman taka-ajatuksia, näin lapsi voi välttyä todelisilta huumeongelmilta ja paljolta muultakin.

"Äiti soitti minulle hädissään, tietämättä mitä tehdä. Annoin hänelle 15 vapaaehtoisjärjestön numeron, jotka auttavat tässä tilanteessa. Meni jonkin aikaa ja hän soitti uudelleen, kun antamastani neuvosta ei ollut hyötyä. Pyysin häntä soittamaan silloin kun hän oli varma, että pojalla oli huumeita mukanaan. Pelästytimme pojan pidättämällä hänet huumerikoksesta syytettynä. Sillä kertaa pelkkä kuulustelu riitti saamaan kaverin irti aineista, Torsti nauraa ja saa minut ymmärtämään, että hän tekee tätä työtä rakkaudesta ihmiseen."

Suosittelemme teoksen Shokkipedagogiikan perusteet kirjoittamista ja mietimme hiljaa keinon vaikutusta äidin ja lapsen välisen luottamussuhteen kehitykseen.

Antaisitko tämän lääkärin hoitaa itseäsi

Lääkäritkin ovat tietenkin ihmisiä, mutta lääkärin sanaan luottaisi mielellään. Luottamus lääkärin asiantuntemukseen voi monestakin syystä saada kolauksen. Suomen Vanhempainyhdistyksen IRTI HUUMEISTA ry. lehdessä LÄHEINEN 2/1992 kirjoittaa Espoon nuorisoa seman lääkäri Elias Panelius:

"Huumaavan vaikutuksen jälkeen alkavat vieroitusoireet suurimmillaan noin 8 tunnin kuluttua poltosta jatkuen lievinä, mutta mitattavina vielä 2-4 vrk. Oireita ovat mm. rauhattomuus, unihäiriöt, hikoilu, lievä kuume, ulosteen löysyys, lihas- ja suolikrampit, ärsyyntyneisyys ja aluksi ruokahaluttomuus - myöhemmin makeannälkä ja jano."

Jos diagnoosit ovat tällä asemalla samaa luokkaa, niin silmätulehdus hoidetaan varmaan niin, että pistetään keinomunuaiseen, poistetaan umpisuoli ja annetaan sädehoitoa käpylisäkkeeseen.

Jos näette partaisen pilviveikon, niin vetäkääpä parrasta, käteen jää varmaan irtoparta. Panelius kirjoittaa:

"Kannabista satoja kertoja ottaneilla nuorilla miehillä ilmenee parrankasvun heikkoutta ja kasvu palautuu toisille vasta vuosia lopettamisen jälkeen".

Eila järkyttyi

Em. yhdistyksen kantava voima ja em. lehden päätoimittaja Eila Grönroos kirjoittaa samassa lehdessä EURADin (EURope Against Drugs) vuosikokouksesta ja järkytyksestään:

"Sunnuntaipäivälle oli järjestetty excursio-ohjelmana matka Amsterdamiin tutustumaan coffeeshopeihin ja ns. ruiskunvaihtopaikkoihin.
'Olemme järkyttyneitä' oli yhteinen kommentti. 'Emme osanneet kuvitella mitään tällaista. Palattuamme kotimaahamme tulemme julkisesti puhumaan tästä häpeällisestä piittaamattomuudesta mitä Hollannin hallintoviranomaiset osoittavat salliessaan kansalaistensa joutua kansainvälisen huumekaupan ja -teollisuuden orjiksi. Tulemme kehoittamaan kansalaisiamme olemaan matkustamatta tällaiseen maahan ja vaadimme Hollannin hallitusta välittömästi muuttamaan epäonnistuneen huumepolitiikkansa."

Moniin coffeshopeihin tutustuneena reaktiota ei voi ymmärtää muuten kuin, että ennakkoluulot todella voivat pahasti vääristää ihmisen ympäristön havainnointia. Jos siisteistä, rauhallisista ja viihtyisistä kahviloista saa tuonlaatuisen sätkyn, niin astuminen suomalaisen lähiökapakan ovesta sisään ilmeisesti johtaisi välittömään kuolemaan järkytyksestä aiheutuneeseen shokkiin.

Ruokakoukussa

Helsingin Sanomat kirjoittaa 19.9.1992 Nimettömistä Ongelmasyöjistä, joka on toiminut Suomessa 11 vuotta. Ohjelma on lainattu AA:lta eli Nimettömiltä alkoholisteilta; sana alkoholi on korvattu sanoilla ongelmasyöminen tai ruoka. Koukkuun jääminen ei miten kään liity huumeisiin, vaan koukkuun voi jäädä mihin vain kuten Gagliostro-setä viime numerossa ansiokkaasti kertoi.

Eräs jäsen kertoo: " Tämä oli sananmukaisesti viimeinen oljenkorsi. Elämä meni sellaiseksi, että kiloja tuli lisää ja masennus lisääntyi. Lopulta ei voinut enää käyttää muuta kun narufarkkuja kun mitkääm vaatteet ei sopinu päälle. Kotona olo oli lähinnä lojumista, mä olin makuuasennossa, join kahvia ja tupakoin. Yöllä mun oli pakko mennä keittiöön ja sitten mä söin mitä vaan, sokeria kerralla melkein puoli kiloa tai tuubillisen sinappia tai paistinöljyä, ihan mitä vaan. Mä olin kaiken aikaa masentunut, Mitään ei jaksanut tehdä. Jopa auton pissapojan säiliön täyttäminen tuntui saavutukselta."

Urpo ja Eila, ollaan nyt loogisia. Eiköhän ruoka pitäisi kriminalisoida. Ruokarikoksesta (käyttöä, välittämistä tai myyntiä) sakkoja tai korkeintaan kaksi vuotta vankeutta. Jotta saadaan törkeä ruokarikos, pitäisi määritellä vaikka voi, maito, kananmunat ja suklaa erittäin vaarallisiksi ruoiksi. Eiköhän siitä tulisi pelotetta ja syöminen täällä loppuisi ja päästäisiin tästäkin ongelmasta.

Ruotsi hamppuun nähden omavarainen

Kirjoittaa Helsingin Sanomat 11.9.1942 lainaten Göteborgissa 10.9. päivättyä STT:n uutista - näin ennen.

"Ruotsi on Göteborgs Morgonpostin kertoman mukaan päässyt melkein riippumattomaksi varsinaisen hampun maahantuonnista. Tämä on tulos viime vuosien aikana koko maassa suoritetuista koeviljelyksen luontoisista viljelyksistä. Aloite hampun viljelemiseen tehtiin jo ennen sodan puhkeamista, mutta viljelemiseen päästiin oikeastaan vasta viime vuonna. Nykyisin viljelee hamppua noin 1000 maanviljelijää yhteensä noin 2000 hehtaarin alalla. Viime vuonna oli viljelysala vain 175 hehtaaria. 2000 hehtaarin alan lasketaan voivan peittää Ruotsin normaalisen hampuntarpeen, mutta viljelmiä tullaan varmasti lisäämään ensi vuonna. Silloin on myöskin Ruotsin hampunviljelijäin yhdistyksen hampunmuokkauslaitokset Katrineholmissa ja Visbyssä valmistuneet, ja jo ensi vuonna voidaan saada markkinoille ruotsalaisesta hampusta valmistettua sidelankaa sekä köysiä, säkkejä ja kalastusvälineitä."

Konsertti pelasti kääpiöturnauksen

Seuraavassa välähdys maailman katoavista kansanperinteistä eli nykyajan tarina siitä kuinka valtakulttuuri jyrää alleen vasta-, ala-, alkuperäis-, vaihtoehto- ja muut kulttuurit. Lainaus on Helsingin Sanomista 15.6.1992 palstalta Maailman ihmisiä.

"Kamerunin sademetsien uhanalaisen kääpiöväestön hyväksi pelattu jalkapalloturnaus olisi mennyt rahallisesti pannukakuksi ilman turnauksen päätteeksi järjestettyä popkonserttia.
Lähes 10 000 ihmistä ahtautui pääkaupungin Yaounden stadionille lauantai-iltana pidettyyn konserttiin. Kääpiöiden jalkapallo-otteluita kävi katsomassa vain muutama kymmenen ihmistä. Loppuottelua seurasi viitisenkymmentä ihmistä. Sen voitti Lomien puhvelit. Turnauksen järjesti Kamerunin tunnetuin jalkapallotähti Roger Milla.
Tuskin 150 sentin mittaisiksi kasvavat pygmipelaajat kertoivat toimittajille, etteivät he olleet syöneet juuri mitään turnauksen aikana, vaan viettäneet suurimman osan ajasta lukkojen takana stadionin kellarissa. Monet olivat silti selvästi innoissaan ensi vierailustaan suurkaupunkiin, uutistoimisto Reuter kertoi.
Jos ruosta oli pulaa, niin tupakasta ei ollut, sillä eräs savuketehdas oli yksi turnauksen tukijoista. Yaoundeen tuodut 126 kääpiöpelaajaa tupruttelivat järjestäjien antaman tiedon mukaan 3200 savuketta päivässä eli vähän toista askia mieheen. 'He ovat tottuneet polttamaan hamppua kotonaan metsässä', kerrottiin.
Kamerunin kääpiöiden määrä on supistunut nopeasti. Heitä on tällä hetkellä vain runsaat 30 000."