HAVAINTOJA HAMPUSTA osa II

--- yleisiä mietteitä

Juha Olavinen

Ihmiselämän kulku näyttää olevan laajamittaista aineenvaihduntaa yhtäältä ja toisaalta monenlaista touhuamista ympäristössä.Aineenvaihdunnan alalla ihmiset ylläpitävät itseään kierrättämällä kaasumaisia, nestemäisiä ja kiinteitä aineksia kehonsa kautta. tällä tavoin he mahdollistavat luovan touhuamisensa. Suurin osa tästä aineenvaihdunnasta on niin jokapäiväistä muotoa, ettei yksityinen ihminen juurikaan erota eri ainesten yksilöllisiä ominaisuuksia. Poikkeuksen tekevät useimmiten ns. raja-ainekset, joita ovat esimerkiksi mausteet, yrtit ja nautintoaineet, jotka ovat saaneet yksilöllisempää olemassaoloa tunnistettavuutensa johdosta.

Riittävän tiiviisti eläessään ihmiset muodostavat yhteiskuntia ja synnyttävät sääntöjä sen suhteen, minkälainen touhu kussakin järjestyneessä yhteiskunnassa eli valtiossa on suotavaa ja mikä kerrassaan kiellettyä. Tälläisiä säännöskokoelmia on ylläpidetty vapaasti arvioiden ainakin kymmenisen tuhatta vuotta. Silti monet nykyaikaisen valtion lähtökohdat ovat hyvin myöhäistä perua. Kenties juuri Valistuksen ja Romantiikan 1700- ja 1800-luvuilla aikaansaaman yhteisvaikutuksen ansiosta ns. sivistysvaltioiden lähtökohtiin tuli ajatus kaikkien kansalaisten yhtäläisestä itseisarvosta. Tällainen radikaali ajatus ikäänkuin myöntää vääjäämättä kaikille kansalaisille oikeuden kulkea, tutkia ja ilmaista todellisnutta vapaasti siinä järjestäytyneessä yhteiskunnassa, jossa sijaitsee, kunhan ei toirnillaan aiheuta vahinkoa muille vastaavanlaisilla oikeuksilla varristetuille kansalaisille.

Suuri osa touhuamistamme säätelevistä laeista koettaa ehkäistä toisten vahingoittamista ja ylläpitää kohtuullista oikeudenmukaisuutta kansalaisten tasa-arvoisunden lähtökohdasta käsin. Erikoisempi tapausluokka lakeja ovat ne, jotka rajoittavat kansalaisten touhua sellaisissakin tapauksissa, joissa mitään toista, kärsivää tai vahingonsaavaa osapuolta ei ole lainkaan. Tällaiseen tapausluokkaan kuuluu myös Cannabis-kasvia koskevat säädökset.

Ympäristöön kohdistuva mielenkiinto on ihmisen luonnollinen toipumus ja samalla tiedon ja ymmärryksen lähde. lhmisen tutkiva, kokeileva ja vertaileva suhtautuminen ympäristöön mahdollistaa uudet oivallukset ja ymmärryksen syvenemisen. Tätä ihmisen taipumusta voidaan kutsua hänen luonnolliseksi oikeudekseen. Tämän Iuonnollisen oikeuden käyttämisestä on itseasiassa kehittynyt yhtä hyvin empiirinen, kokeileva tiede kuin ylevä idea sivistysvaltiostakin. Kun nyt lain kautta ja väkivallan uhalta kielletään kansalaisia omakohtaisesti perehtymästä tiettyihin asioihin, aineksiin, puututaan syvällisellä tavalla ajatukseen kansalaisten tasa- ja itseisarvosta. Kaikki eivät olekaan yhtä tasa-arvoisia sen suhteen, mitä todellisuuden puolta voi lähestyä. Samalla on nähtävä tällaisen lain olevan ristiriidassa tieteen vapauden ja empirismin kanssa. Lain mukaan tietyistä asioista emme saakaan ottaa itse selvää - vaikka tämä ei vahingoittaisi ketään toista osapuolta - vaan on meidän tyydyttävä toisen käden tietoon.

Jos säädetty laki, positiivinen oikeus, liiaksi etääntyy luonnollisesta oikeudesta, synnyttää kasvava jännite yhteiskuntaan kasvavia ongelmia, kieroontumista, korruptiota ja moraalin romahtamista. Luonnollisen - ja positiivisen oikeuden ristiriidan seurauksena on muodostunut myös Cannabis-ongelma. Omassa maassamme parikymmentätuhatta kansalaistajoutuu elämään lainsuojatonta elämää senlaatuisen toiminnan seurauksena, jota he eivät oman kokemuksensa valossa voi pitää vääränä tai muita vahingoittavana.

Joidenkin ainesten tutkimusta ja kokeilua kieltäviä lakeja perustellaan vii-me kädessä sillä, että ne ovat kokeilijalle itselleen vaarallisia. Mutta tässäkin on hyvä nähdä raja, joka ylitetään. Se, mitä kansalainen tekee itselleen on juuri ihmisen itseisarvoisuuteen liittyvä ehdoton oikeus, johon puuttuminen on arkaaista teologisautoritääristä juurta, josta koko sivistysvaltioprojekti vähitellen koettaa vapautua.

Edelleen voimme havaita Cannabiksen käyttämiseen liittyviä ongelmia Asian lain suojan puute ehkaisee sivistyvän käyttömuodon kehittymisen Kun julkinen vuorovaikutus ja keskustelu ehkäistään, kärjistaa tämä asenteita ja käyttötapojakin.

Lainsuojattomuus edelleen johtaa siihen, että Cannabiksen kauppa, ja tuotanto ovat hämärissä käsissä ja valtio menettää suuren määrän tuloja. Välitysverkostojen kautta Cannabis-asioissa asioiva joutuu kosketuksiin piirin kanssa, missä liikkuu muitakin, kaupan kannalta tuottoisempiakin aineksia, joiden vaikutuspiiriin piirissä asioiva voi juuttua. Tässä yksityiskohdassa voimme havaita uuden porttiteorian rakenteen: portti on laki, toiset se suojaa ja toiset ei. Portti sijaitsee laillisten ainesten ja laittomien, kiellettyjen ainesten välissä. Jos jokin Cannabiksen käyttäjä ryhtyy toiseen lainsuojaa vailla olevaan aineeseen, ei syy ole Cannabiksessa vaan alueessa, siinä lain suojan omaamattomassa piirissä, jossa monenlaiset aineet liikkuvat.

Cannabis-ongelma on kärpäsestä paisutettu härkänen - kieltolaki. Sen öhella, että se on rasistinen suhteessa vieraaseen kulttuurimuotoon aiheuttaa se laajaa häväistystä ja tuhoa tämän kulttuuriaineksen elämänmuotoonsa sisäistäneiden keskuudessa. Kielolaki paisuttaa samalla tarpeettomasti yhteiskunnan kallista ja väkivaltaista valvontakoneistoa, jonka koveneminen maalaa harmain ja synkein värein tulevaisuuttamme. Puhe monikulttuurisesta Suomesta ja -demokratiasta kuullostaa kamalalta tilanteessa, jossa Cannabikseenkin kohdistuvaa kontrollia ja uhkailua edelleen kiristetään. Ongelmaa halutaan siis paisuttaa edelleen. Tämä on aivan sietämätöntä. Ongelma voidaan kuitenkin poistaa muuttamalla lakia tasa-arvoisempaan suuntaan myös suhteessa erilaisiin kulttuuritraditioihin.

Cannabiksen laillistaminen ja kansakunnan sivistäminen monikulttuuriseen maailmaan tätäkin kautta on aloitettava kotikasvatuksen ja käytön sallimisella. Sivistysvaltio ei voi kestää jos se kerta kaikkiaan ehkäisee jäseniään perehtymästä omakohtaisesti vaikeisiinkin kysymyksiin, edelleen mielessä pitäen, ettei ketään tässä perehtymisessä vahingoiteta. Jos joku kokee mielipahaa, suuttumusta jne. sen johdösta, että joku toinen tekee jotain, ei sen varaan voida kuitenkaan kieltoja asettaa, vaan tällaiset mielenilmaukset kuuluvat luönnolliseen vuorovaikutukseen ja keskusteluun yhteiskunnan piirissä. Jos oikeusjärjestys kieltää täysi-ikäisiltä kansalaisilta Cannabis-kasviin perehtymisen kaasumaisessa, nestemäisessä tai kiinteässä muodossa, kiistää se samalla perusarvonsa jokaisen kansalaisen yhtäläisestä itseisarvosta. Tähän emme kuitenkaan voi uskoa. Sensijaan tulemme näkemään laillisuuden voiton, Cannabiskin saa vihdoin lain suojan hämmentäen ja rikastuttaen yhteiskuntaamme. Näin saatamme kulkea sivistyneesti eteenpäin monien erilaisten kulttuurimuotojen rinnakkaiseloa kannustaen.

J.O.