Sitkeästi eläviä myyttejä

Timo Larmela

Julkisuudessa elää myyttejä, joita aika ajoin esitetään totuuksina, ns. "huumevalistuksessa", ja joita käytetään perustelemaan käytäntöjä, jotka vakavasti puuttuvat yksilön autonomiaan ja perusoikeuksiin. Vanhempainyhdistysten yms. suosiossa on kannabikse n aiheuttamat aivovauriot. Poliisi taas mielellään esittelee kannabiksen kertymistä rasvakudoksiin ja tuomitsee kannabista käyttävät sopimattomiksi nykyaikaiseen yhteiskuntaan. Totta tietenkin onkin, että aivonsa tuhonnut tai jatkuvassa kestopilvessä oleva henkilö ei sovi moniin tehtäviin yhteiskunnassa. Vaikka kannabista käyttävät tai heitä tuntevat henkilöt tietävätkin esitettyjen väitteiden mielettömyyden jo kokemuksen perusteella, niitä käytetään perustelemaan vaatimuksia pakollisista huumetesteistä, tai ajokortti peruutetaan sillä perusteella, että henkilön tiedetään (arvellaan) joskus polttelevan pilveä.

1970-luvun puolessavälissä ja loppupuolella USA:ssa tutkittiin kannabiksen terveysvaikutuksia. Esimerkiksi Gabriel Nahas esitti, että marihuana ja THC ovat terveydelle vaarallisia, kun taas Lester Grinspoon kielsi sen ja esitti tuloksia, jotka eivät tuken eet näitä väitteitä. Liittovaltion raporteissa (Marihuana and Health Reports, 1972, 73, 74, 75) esitettiin yhteenvetoa tutkimuksista, että ei voida esittää vakuuttavaa todistusaineistoa marihuanan vahingollisuudesta. Sitä vastoin lehdistössä esitettiin te ndenssinomaisesti ja yliampuvasti vain kielteisiä löydöksiä marihuanasta ja mitätöitiin monia tärkeitä väitteitä.

Lehdistössä esitettiin mm., että THC voi vaikuttaa negatiivisesti sekä miesten että naisten lisääntymisjärjestelmiin, aivosoluihin, ja että THC pysyy ja vaikuttaa kehossa jopa 30 vuorokautta nauttimisen jälkeen.

Tutkimuksissa käytettiin eläinkokeita, joissa eläimille annettiin suuria määriä THC:tä. Tähän aikaan syntyivät em. sitkeästi elävät käsitykset, että kannabis aiheuttaa aivovaurioita, ja että kannabista nauttinut henkilö voi olla jopa kuukauden pilvessä, j a että jatkuva kannabiksen käyttö aiheuttaa THC:n rikastumisen ihmisen rasvakudoksiin (aivoihin, sukuelimiin, ...).

Vuodesta 1976 Liittovaltio (so. NIDA, NIH, DEA 1) ), poliisin sponsoroimat ryhmät (kuten DARE 2) ) ja toimintaryhmät (kuten PDFA 3) ) ovat julistaneet, että heillä on kiistatonta todistusaineistoa marihuanan polttamisen vahingollisuudesta.

USA:n valtion ennen vuotta 1976 rahoittama tutkimus, joka tuli sellaisiinkin tuloksiin, että kannabis on vaaratonta tai jopa terveellistä, oli puitteiltaan normaalia siinä mielessä, että tutkimusmetodologia, koejärjestelyt yms. julkistettiin yksityisohtai sesti tutkimusraporteissa (ks. Cohen, S., Stillman, R.: Therapeutic Potential of Marijuana, Plenum Books, NY, 1976). Julkistaminen on tärkeää ja myös välttämätöntä kaikissa tieteellisissä tutkimuksissa, koska silloin kolleeegat pystyvät arvioimaan tuloste n pätevyyttä ja toistamaan kokeita (vrt. esim. kylmäfuusion aiheuttamaan kohuun ja koejärjestelyjen panttaamiseen; kun ne vihdoin julkaistiin, niin villoja on jäänyt kovin vähän käteen).

Voidaan väittää, että vuoden 1976 jälkeen rahoitettiin tutkimusta, jonka tarkoitus oli osoittaa marihuanan vahingollisuus. Tutkimusten yksityiskohtia ei julkistettu. Playboy-lehti, NORML 4) , High Times-lehti jne. joutuivat kerta toisensa jälkeen vetoamaa n lakiin (Freedom of Information Act) saadakseen nähdä, miten tutkimukset on tehty, millaiset ovat olleet laboratorio- ja koe-olosuhteet jne. Seuraavan aivovauriotutkimuksen materiaalin saaminen kesti kuusi vuotta.

Tohtori Heathin apinat

Tohtori Robert Heath teki vuonna 1974 Tulanen yliopistossa kokeita rhesusapinoilla. Kokeiden jälkeen Kalifornian kuvernööri Ronald Reagan julisti L.A.Timesissa: "Mitä luotettavimmat tieteelliset lähteet sanovat, että pysyvät aivovauriot seuraavat väistämä ttä marihuanan käytöstä."

Tri Heathin raportin mukaan rhesusapinat alkoivat surkastua ja kuolivat 90 päivän kuluttua poltettuaan 30 marihuanasavuketta päivässä vastaavan annoksen. Siitä lähtien marihuanaa polttamaan pakotettujen apinoiden aivoista löydetyt kuolleet aivosolut ovat toimineet oivana pelotteena kannabiksen vastaisessa propagandassa.

Esimerkiksi USA:ssa Missisipin senaattori Eastland käytti sitä 1970-luvun puolivälissä pelotteena lopettamaan osavaltion lainlaatijoiden tuen kongresissa olevalle NORML:n lakiehdotukselle marihuanan vapauttamiseksi. Tutkimusraporttia on levitetty tieteell isenä totuutena erilaisille huumeongelmien parissa toimiville ammattilaisille, vanhempainyhdistyksille, kirkon organisaatioille jne. Suomen Vanhempainyhdistys Irti Huumeista ry. mm. levittää myyttiä Läheinen-lehdessään ja Peggy Mannin diasarjassa Marijuana Alert.

Heath avasi kuolleiden apinoiden aivot ja laski kuolleet aivosolut. Sen jälkeen hän tappoi kontrolliryhmän raittiit apinat ja laski niiden kuolleiden aivosolujen lukumäärän. Marihuanaa polttaneiden apinoiden aivoissa oli hirvittävän paljon kuolleita aivos oluja verrattuna raittiisiin apinoihin.

Kuusi vuotta kului kunnes 1980 Playboy ja NORML vihdoin saivat lukuisten pyyntöjen jälkeen kuuluisan raportin laskelmat ja koejärjestelyjen kuvaukset. Ne palkkasivat tutkijoita selvittämään tulosten ja johtopäätösten pätevyyttä.

Tutkimusmenetelmä oli seuraava: rhesus-apinat sidottiin remmein tuoleihin kiinni ja naamalle pistettiin tiivis kaasunaamari, johon johdettiin savua, jonka pitoisuus vastasi 63 vahvaa kolumbialaista marihuanasavuketta 5 minuutissa - ja yhtään savua ei mennyt hukkaan.

Apinat olivat tukehtua, 3-5 minuutin hapen puute aiheuttaa tunnetusti aivovaurioita (kuolleita aivosoluja). Itse asiassa tutkimus oli eläimien tukehduttamisesta ja häkämyrkyttämisestä. Hiilimonoksidi eli häkä on tappava kaasu ja se tappaa myös aivosoluja. Savun pitoisuus vastasi suunnilleen sitä, että käyttää autoaan 5, 10, 15 minuuttia joka päivä suljetussa autotallissa (ei kannata kokeilla).

Muun ohessa Heath oli kokonaan - tarkoituksellisesti vai epäpätevyyttään? - ohittanut pohdinnan hiilimonoksidista, jota apinat joutuivat hengittämään. Kaikki tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että Heathin marihuanaa koskevat tutkimukset ovat arvottomia, koska häkämyrkytystä ja muita tekijöitä ei oltu käsitelty tutkimusraportissa.

Tämä tutkimus kuten monet muut, esimerkiksi tri. Nahasin 1970-luvun tutkimukset yrittivät jollain tavalla yhdistää ihmisten aivoista, sukuelimistä ja muista rasvakudosalueista rutiinitutkimuksissa löydetyt THC-aineenvaihduntatuotteet tukehdutettujen apino iden kuolleisiin aivosoluihin.

Se pysyy kehossasi jopa 30 vuorokautta!

Väite lienee monille tuttu. Se esitetään muodossa, että koska THC-aineenvaihduntatuotteet pysyvät kehon rasvasoluissa jopa 30 vuorokautta kannabiksen nauttimisen jälkeen, niin jopa yksi marihuanasavuke on erittäin vaarallinen. Jos kannabista käytetään suhteellisen säännöllisesti, niin THC-aineenvaihduntatuotteet kasautuvat ihmiseen ja vaikuttavat yhä voimakkaammin häneen.

Jos näin olisi, niin terve järkikin sanoisi, että seuraukset olisivat dramaattiset ja näkyisivät selvästi ihmiskunnassa, sillä kannabista on käytetty ainakin 10000 vuotta ja sen käyttö on suhteellisen yleistä suuressa osassa maailmaa.


Hamppu-kasvi syntetisoi ainakin 400 kemiallista yhdistettä, joista yli 60 on kannabinoideja. Tärkein psykoaktiivinen yhdiste on tetrahydrokannabinoli eli THC (D1-THC eli D9-THC, merkintäero johtuu käytettävästä numerointijärjestelmästä, joista ensin mainittu on yleisempi Euroopassa ja jälkimmäinen USA:ssa). Muita tärkeitä vaikuttavia aineita ovat kannabinoli (CBN) ja kannabidioli (CBD). Tuore marihuana sisältää hyvin vähän CBN:ää, mutta säilytys, huono varastointi tai käsittely kuten hasiksen valmistus vo i hapettaa suuren osan THC:tä CBN:ksi. Näiden keskinäinen suhde kuten monien muiden kannabinoidien, joista suurin osa ei ole psykoaktiivisia, vuorovaikutus THC:n kanssa vaikuttaa huomattavasti vaikutuksen voimakkuuteen ja laatuun. Siksi tuijottaminen pelk kään THC-pitoisuuteen on hyvin harhaanjohtavaa. Hyvän marihuanan vaikutus on aivan eri luokkaa kuin paljon THC:tä sisältävän hasisöljyn.
D1-THC hajoaa nopeasti nauttimisen jälkeen aktiiviseksi samanlaisia vaikutuksia omaavaksi 11-hydroksiidi-D1-THC-nimiseksi aineenvaihduntatuotteeksi (metaboliitiksi), joka taas hajoaa epäaktiiveiksi tuotteiksi, jotka erittyvät virtsaan ja ulosteeseen. Virtsassa on hyvin vähän muuttumatonta D1-THC:tä. Kun em. yhdisteiden pitoisuudet plasmassa ovat saavuttaneet huippunsa, ne putoavat aluksi nopeasti puoliintumisaikojen ollessa minuutteja. Sen jälkeen seuraa hidas vaihe, jossa puoliintumisaika on n. 30 tunti a. Tämän takia jälkiä D1-THC:stä ja sen aineenvaihduntatuotteista löytyy ihmisen plasmasta useita päiviä tai jopa viikkoja ja ne voidaan havaita virtsasta. (Joissakin olosuhteissa savun passiivinen hengittäminen voi aikaansaada kannabinoidien riittävän im eytymisen tuottamaan positiivisen tuloksen herkissä virtsatesteissä.)
Useita päiviä jatkuva D1-THC:n syöminen tai sen viikkoja jatkuva päivittäinen polttaminen eivät näytä tuottavan kliinisesti havaittavaa näyttöä kasaantumisesta, vaikka epäaktiivisten aineenvaihduntatuotteiden kasaantuminen on todennäköistä.

USA:n hallituksen omat asiantuntijat sanovat, että aineenvaihduntatuotteet ovat myrkyttömiä ja vaarattomia jäämiä. Jack Herer haastatteli kolmea marihuanatutkijaa, jotka olivat: tri. Thomas Ungerlieder, M.D., UCLA, tri. Donald Tashkin, M.D, UCLA ja tri. T od Mikuriya, M.D. He sanovat, että THC:n aktiiviset ainesosat käytetään loppuun ensimmäisellä tai toisella kierroksella maksan läpi. Jäljelle jääneet THC-aineenvaihduntatuotteet kiinnittyvät aivan normaalilla tavalla rasvakudoksiin kehon myöhempää käyttöä varten.

Monet ruoan, yrttien ja lääkkeiden kemialliset yhdisteet käyttäytyvät ihmiskehossa samalla tavalla koko ajan. Useimmat eivät ole vaarallisia. Erityisesti THC-aineenvaihduntatuotteet ovat vähemmän myrkyllisiä kuin lähes mitkään ihmiskehoon jääneet aineet. (Syötynä kuolettava annos kannabista on hiirellä 40000 kertaa annos, joka aiheuttaa tyypillisen pilven, ihmisellä tämä lienee 10-20 kiloa!, yhtään kuolemantapausta ei tunneta.)

THC-aineenvaihduntatuotteita voi verrata tupakan tuhkaan: eloton aines, joka on jäänyt jäljelle, kun aineenvaihdunta on hajottanut aktiiviset kannabinoidit. Nämä jäämät näkyvät mm. virtsakokeessa.

Lähteitä:

1) National Institute on Drug Abuse, National Institute of Health, Drug Enforcement Agency

2) Drug Abuse Resistance Education.

3) Partnership for a Drug Free America.

4) National Organization for the Reform of Marijuana Laws