Professori Grinspoon:

Kannabiksesta ei pidä tehdä apteekkitavaraa

Risto Mikkonen

Professori Lester Grinspoon kuuluisasta amerikkalaisesta Harvardin yliopistosta on tutkinut tiiviisti kannabista yli 25 vuotta. Hänen 16. kirjansa ilmestyi viime vuonna (1994); se on tutkimus kannabiksen lääkkeenomaisesta käytöstä. "Ihmelääke" professorin mielestä, jonka amerikkalainen lehdistö on jättänyt vähälle huomiolle. Hän itse leimaa tämän asenteen stalinistiseksi.

"Mitä ihannelääkkeeltä vaaditaan?" asettaa prof. Grinspoon kysymyksen ja vastaa itse:" Ensiksikin sellainen lääke ei saa olla myrkyllinen. Sen pitää olla soveltuva erilaisiin tilanteisiin ja lopuksi se ei saisi maksaa liikaa. Kannabis täyttää nämä vaatimukset. Tiedättekö, että keskimäärin 2000 amerikkalaista kuolee vuosittain aspiriinin käyttöön? Tutkiessani kannabista 25 vuotta en ole kohdannut yhtä ainutta kannabiksesta johtuvaa kuoleman tapausta. Tästä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: olemme hylänneet tärkeän lääkkeen."

Silti amerikkalainen lehdistö välttelee hänen uusinta kirjaansa "Marijuana, The forbidden medicine" kuin ruttoa. Eikä sen takia, että se olisi huono, vaan päinvastoin. Se on yhteistyössä James Bakalarin kanssa tehty kuvaileva tutkimus marijuanan lääketieteellisestä käytöstä, julkaisijana Yale University Press. Hänen ensimmäinen kirjansa "Marijuana reconsidered (1971)" oli sensaatio samoista syistä. Kirjoittaja on Harvardin professori, joka väittää hallituksen syöttävän valheita ja alkoholin olevan paljon vaarallisemman kuin kannabiksen. Sensuuri on tiukentunut niistä ajoista. Grinspoon: "Amerikassa on yhä vaikeampaa puhua avoimesti marihuanasta. On käynnissä raivoisia huumeiden vastaisia kampanjoita. Huomaa myös selvästi kuinka kansalaisia aivopestään hallituksen levittämällä väärällä informaatiolla."

Professori myöntää olleensa myös hallituksensa aivopesemä 60-luvulla. "Koska hallitus varoitti marihuanasta aloitin perusteellisen tutkimuksen. En ymmärtänyt miksi monet nuoret polttivat sitä vaikka he saivat kuulla kauheista seurauksista??" Halusin todistaa noiden vaarojen olemassaolon. Epäilyt heräsivät kun en löytänyt yhtä ainutta todistetta kirjallisuudesta tukemaan hallituksen väitteitä. Lisäksi tehty tutkimustyö, jonka piti osoittaa marihuanan polttamisen voivan johtaa muistin heikkenemiseen, keskenmenoihin tai psykoosiin, pohjautui hyvin hataralle aineistolle. Joissain tapauksissa yhdestä epämääräisestä tapauksesta tehty johtopäätös oli yleistetty koko väestöön. Tällaisella tutkimuksella on hyvin vähän tekemistä tieteen kanssa.

Uuden kirjansa esipuheessa Grinspoon kertoo, kuinka vakavasti tehty tieteellinen kannabistutkimus hylätään huumeiden käytön mainostamisena. "Tällaiset reaktiot tuovat mieleen tieteen stalinistisen puoluekritiikin entisessä Neuvostoliitossa. Sanotaan, että huumeiden käyttäjät käyttäytyvät omituisesti. Usein ei-käyttäjät käyttäytyvät vielä oudommin." Mutta miksi kannabis? Emmekö ole kehittäneet tarpeeksi lääkkeitä esimerkiksi epilepsian hoitoon? "Suurin osa lääkkeistä on liian kalliita," arvioi professori Grinspoon. "Usein esiintyy haitallisia sivuoireita ja sitäpaitsi ne eivät aina auta: 25% epilepsiapotilaista ei saa apua olemassaolevista lääkkeistä. Heille kannabis on hyvä ja usein ainut vaihtoehto. Viherkaihipotilaille kannabis on jopa ainut lääke, mikä voi ehkäistä sokeutumisen. Migreenipotilaat käyttävät sitä sen halpuuden vuoksi. Mielestäni periaatteena on, että jokaisella on oikeus valita ne lääkkeet, jotka hän katsoo parhaiksi itselleen."

Kannabis apteekkitavarana

Tätä varten Amerikassa kannabis tulisi siirtää kielettyjen aineiden ykköslistalta toiselle. Kannabiksen asettaminen lievemmin valvotulle kakkoslistalle voisi olla ensimmäinen askel kohti dekriminalisointia; se olisi laillistamista apteekin hyllyltä. Professori Grinspoon on hylännyt tämän ajatusmallin. "Mielestäni kannabiksen tulisi olla täysin laillinen, jotta se voitaisiin pitää sekä oikeuslaitoksen että kansanterveysviranomaisten valvonnan ulkopuolella. Sillä ehkä hallitus jonain päivänä huomaa kannabiksen lääkkeenomaisen käytön viherkaihiin tai AIDS:n oireiden lievittämiseen. Mutta kirjoittaessani tätä kirjaa aloin huomaamaan, ettei hallitus koskaan salli lääkäreiden määräävän kannabista kuukautiskipuihin, unilääkkeeksi, alkoholismiin tai vain auttamaan työpäivän jälkeiseen rentoutumiseen. Kannabiksen siirtäminen toiselle listalle merkitsee, ettei sen kaikkia mahdollisuuksia voida koskaan hyödyntää. Tämä tapa ei tule koskaan toimimaan - vain täydellinen laillistaminen mahdollistaa sen. Miksi meidän tulee tehdä tällainen selvä raja tietyn aineen virkistys- ja lääkekäytön välille?"

"Nyt kun olemme huomanneet ettei kannabis ole terveydelle vaarallista, nousee esille seuraava kysymys: mitä hyötyä siitä on? Minulla oli tämä kysymys mielessä kirjaa aloittaessani. Kannabiksen parantava vaikutus on vain yksi puoli kannabiksen mahdollisuuksista. Tiedemiehet ja taiteilijat käyttävät sitä luomisvoimansa kannustamiseen. Muusikot käyttävät sitä inspiraation lähteenä ja kannabis voi elähdyttää sukupuolielämää. Mielestäni tällaisista myönteisistä kokemuksista kirjoittaminen on paras tapa vakuuttaa ihmisiä siitä, kuinka marihuana voi parantaa elämäämme."

"Minulla oli kiire saada Marihuana, the forbidden medicine julkaistua pelkästään sen tarpeesta. Viherkaihi-, syöpä- ja AIDSpotilaat ovat alkaneet tuoda julki kokemuksiaan. On alkanut toimia potilasryhmiä, jotka ostavat yhteisillä rahoilla kannabista jakaakseen sitä jäsenilleen. Näitä ihmisiä asetetaan syytteeseen. Tämän vuoksi pidin tarpeellisena julkaista kirjani mahdollisimman pian. Joka päivä pidätetään potilaita, jotka kasvattavat omat lääkkeensä puutarhoissaan. Joka vuosi puoli miljoonaa amerikkalaista joutuu vankilaan. Ainoastaan tämä on kannabiksen suuri vaara."