Valoa tunnelin päässä - vai onko juna tulossa

Timo Larmela

Vuoden vaihteessa tulivat voimaan uudet huumelait. Asia tapahtui ikäänkuin huomaamatta ilman julkista keskustelua. Asiaa viivyteltiin vuosikausia ja sitten pikaisesti nuijittiin läpi laki, jota ei voi kutsua muuta kuin skitsofreniseksi. Mitä uudet lait sitten käytännössä merkitsevät, muuttuuko jokin asia vai säilyykö kaikki ennallaan? Yksi sanoo, että lait ankaroituivat. Toinen taas, että ne lievenivät. Kumpi on oikeassa? Kumpikin.

Rikoslakiprojekti luovutti joulukuussa 1991 oikeusministeriölle ehdotuksen huumausainerikoksia koskeviksi säännöiksi. Työryhmän puheenjohtajana toimi professori Per Ole Träskman. Tilaisuudessa, joka näyttävästi esitettiin televisiouutisissa ym. oikeusministeri Hannele Pokka välittömästi tyrmäsi liberaalit esitykset. Valmistautuminen tulevaan presidenttipeliin nollasi lonkalta "epäilyttävien älykköjen ehdotukset". Pahat kielet kertovat, että Pokka ei ollut ehtinyt edes paneutua lakiehdotukseen.

Tässä esityksessä perusrikoksena olisi ollut huumausainerikos, joka tarkoitti laitonta valmistamista, maahantuontia, maastavientiä, kuljettamista, levittämistä ja hallussapitoa. Vähäiset tapaukset kuten käyttö olisi tullut rangaista huumausainerikkomuksena. Tavoitteena oli saada lait voimaan 1.1.1993. Ne tulivat voimaan vuoden myöhässä.

Syyskuun lopussa 1992 eduskunta lähetti hallituksen esityksen lakivaliokunnan käsittelyyn. Valiokunta kuuli suuren määrän (40) asiantuntijoita mukaan lukien tietenkin Torsti Koskisen ja Saini Mustalammen Suomen Vanhempainyhdistys Irti Huumeista ry:stä. Tasapuolisuuden vuoksi on syytä mainita, että kuultiin siellä asiantuntijoitakin. Yksi taho tietenkin unohdetiin eli ne, joiden ihmisarvo on tässä maassa viety viime vuosikymmeninä ja joihin pakkotoimet kohdistuvat. Kun Suomen kannabisyhdistys yritti vaikuttaa lain käsittelyyn lähettämällä Hamppu-lehden kaikille kansanedustajille, siihen vastattiin käynnistämällä rikostutkinta yhdistystä vastaan ja evättiin yhdistyksen pyrkimys päästä yhdistysrekisteriin.

Hallituksen esityksessä perusrikoksena on huumausainerikos, joka oli muutoin sama kuin "professorityöryhmän" esityksessä paitsi, että käyttö sisällytettiin siihen myös. Käytännössä tämä on aivan sama kuin vanhassa laissa (sakkoa tai korkeintaan 2 v vankeutta). Valiokunnan kuulemat asiantuntijat jakautuivat huumausaineiden käytön kriminalisoinnin suhteen kolmeen osaan: 1) käytön ei pidä olla rangaistavaa, 2) rangaistukset tulee porrastaa niin, että käyttö on lievempi rikos kuin valmistaminen, myynti jne. ja 3) kaikki samanarvoisia. Tämä kanta voitti lakivaliokunnassa, koska "on tärkeätä, että yhteiskunta edelleen selvästi osoittaa, ettei se h yväksy huumausaineiden käyttöä. Lasten ja nuorten on helpompi ymmärtää, että huumausaineiden käyttö on kiellettyä, kun se on rangaistavaa." 1) Vaikka hallituksen esitys oli osa rikoslain kokonaisuudistusta, rangaistussäännöksiä kirjoitettaessa poikettiin kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa hyväksytyistä tekomuotojen yhtenäistämisperiaatteista. "Poikkeus on valiokunnan mielestä perusteltu, koska asian luonteesta johtuen uusi kirjoitustapa johtaisi väärinkäsityksiin. Sen ymmärrettäisiin yleisesti merkitsevän huumausainekotrollin lieventämistä, vaikkei sitä ole tarkoitettu", jatkoi em. mietintö.

Mietintöön sisältyy kolme vastalausetta. Raimo Vuoristo (sos) ja Leena Luhtanen (sos) halusivat nostaa valmistamisesta ym. annettavan rangaistuksen korkeintaan 3 v vankeutta ja käytöstä ja sitä varten tapahtuvasta hallussapidosta rangaistuksen sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Tarja Halonen (sos) ja Iivo Polvi (vas) halusivat laskea käytöstä enimmäisrangaistuksen enintään 6 kuukaudeksi. Satu Hassi (vihr) yhtyi em. vastalauseeseen, mutta kyseenalaisti sen, onko mielekästä säätää rangaistusta teosta, joka kohdistuu omaan itseen. Lisäksi hänen mielestään pelkästä käytöstä tulisi antaa korkeintaan sakkoja tai luopua tuomitsemisesta. Lainsäädännön johdonmukaisuuteen hän esitti nasevan kommentin: "Vertailun vuoksi mainittakoon, että saman hallituksen saman ministerin esittelemässä rikoslain kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa kahden vuoden vankeus on kuolemantuottamuksen rangaistusmaksimi. Mielestäni on kohtuutonta rinnastaa huumausaineiden käyttö paheksuttavuudeltaan kuolemantuottamukseen."

Ollaksemme johdonmukaisia, niin pitäisikö nyt sitten mennä lohduttelemaan henkilöä, joka vahingossa päästi hengen toisesta, että "älä välitä, ei tuo ole sen kummempi juttu kuin sytyttäisit yhden jointin!" Ainakin minä sanoudun irti tuollaisesta moraalista ja annan haisevat torstit epäoikeusministerille ja muille suuren moraalin ja älyn jättiläisille.

Väärinkäsitysten välttämiseksi voimaan tuli kaksi lakia. Huumausainelaki ja rikoslain 47 luku Huumausainerikoksista, johon, siirrettiin huumausainerikos jne.

Huumausainelaki

Huumausainelaissa mm. määritellään huumausaine (2§): "Huumausaineena pidetään vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS 43/65) tarkoitettuja aineita ja valmisteita sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään. Asetuksella voidaan lisäksi säätää, että huumausaineiksi luetaan siinä mainitut kasvit, jotka sisältävät jotakin edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua ainetta".

Samassa pykälässä määritellään valmistus: "Huunausaineen valmistuksena pidetään, tuotantoa lukuunottamatta, kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada. Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineen muuntamista toisiksi huumausaineiksi".

Tuotanto määritellään: "Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien, kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä saadaan".

Kolmannessa pykälässä on yleiskielto: "Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena".

Huumausainerikokset

Kuten edellä jo on mainittu perusrikos on Huumausainerikos (1§). Sen sisältö on: " Joka laittomasti

  1. valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee oopiumunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena,
  2. tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
  3. myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta tai
  4. pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta taikka käyttää sitä, on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Törkeä huumausainerikos (2§) on seuraava: "Jos huumausainerikoksessa

  1. rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
  2. tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
  3. rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
  4. aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa tai
  5. levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."

Tässä maksimi pysyi samana kuin vanhassa laissa, mutta vähimmäisrangaistus nousi kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen. Teon luokittelemiseksi törkeäksi ei kaikissa tapauksissa riitä, että yksi säädöksistä täyttyy, koska teon tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikoslain 16 luvun 19§: ään lisätiin törkeä huumausainerikos rikokseksi, josta ilmoittamatta jättäminen on rangaistavaa. Onko esimerkiksi psykiatrin ilmiannettava potilaansa, jos terapian aikana tulee ilmi törkeään huumausainerikokseen liittyviä seikkoja?

Vanhan lain mukaan törkeän huumausainerikoksen valmistelun oli rangaistavaa. Tässä kohden lakia kiristettiin. Huumausainerikoksen valmistelu (3§) tuli rangaistavaksi. Pykälän sisältö on seuraava: "Joka tehdäkseen 1§:n 1-3 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi".

On aika outoa, että valmistelu tuomitaan samalla asteikolla kuin itse rikos, vaikka teko lainvalmistelijoidenkin käsityksen mukaan on moitittavampaa kuin valmistelu. Asia perustellaan sillä, että valmistelu voi tähdätä suurten ainemäärien levittämiseen, jolloin kahden vuoden maksimirangaistus on tarpeen. Hallussapidon ja käytön valmistelua ei ole tarpeen rangaista, esimerkiksi hasispiipun hankkiminen ei ole rangaistavaa. Jos tekijä syyllistyy huumausainerikokseen, häntä ei erikseen tuomita valmistelusta.

Rangaistavaksi tulivat siis välineiden, tarvikkeiden tai aineiden valmistaminen, maahantuonti, hankkiminen ja vastaanottaminen. Jotta lapion ostamisesta ei joutuisi häkkiin, niin perusteluissa sanotaan: "Ratkaistaessa, onko tällaisten tarpeiden hankinnassa kyse huumausainerikoksen valmistelusta, joudutaan ottamaan huomioon muitakin seikkoja kuten rikossuunnitelma". Raha ei ole väline, mutta auto, jota on muuteltu salakuljetusta varten, on. Jos annat kaverillesi rahaa, että hän toisi ulkomaanmatkalta sinulle tuliaisia, ja hän jättää sen tekemättä, niin olet syyllistynyt rikokseen, mutta kaverisi ei. Raaka-aineita ovat huumausainekasvien siemenet ja taimet. Täten saamme laillisia ja laittomia siemeniä ja taimia, ja käyttötarkoitus ratkaisee kumpaan luokkaan ne kuuluvat. On mielenkiintoista nähdä, minkälainen näyttö vaaditaan. "Tehdäkseen" tarkoittaa oman rikoksen valmistelua, jonkun muun tekemän rikoksen edistäminen ei ole valmistelua, mutta kylläkin edistämistä.

Toinen uusi lainkiristys on huumausainerikosen edistäminen (4§): "Joka

  1. huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
  2. varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen, on tuomittava , jollei teko ole rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena, huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi".

Pykälän alkuosa tarkoittaa samaa kuin valmistelu, mutta sovellettuna jonkun muun rikokseen, ei omaan. Säännös edellyttää aina tietoisuutta käyttötarkoituksesta. Kieltäytyisikö rautakaupan myyjä myymästä kastelukannua, jos kertoisit sen tulevan rakkaan huumehamppusi kasteluun? Eiköhän joku vielä vaadi, että puutarha- tai rautakaupan kassalla pitää selvittää ostosten käyttötarkoitus.

Pykälän 2 kohta kieltää kaikenlaisen huumekaupan rahoituksen, myös monimutkaiset järjestelyt rahoitusluonteen häivyttämiseksi eli kielletään rahanpesu.

Menettämisseuraamus (6§) korjaa käytännön, joka parin vuosikymmenen aikana on suistanut raiteiltaan monen ihmisen elämän. Pykälän sisältö on seuraava: "Tässä luvussa mainitun rikoksen kohteena ollut huumausaine on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menetetyksi on tuomittava myös

  1. välineet, tarvikkkeet tai aineet, joita on käytetty tässä luvussa mainitun rikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen hankittu, sekä
  2. edellä 4§:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa, että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena; varojen menettämiseen voidaan tuomita rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin yhteisvastuullise sti. Edellä 2 monetissa säädettyyn menettämisseuraamukseen sovelletaan vastaavasti, mitä 46 luvun 9-11 §:ssä säädetään. Rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä".

Pykälän loppuosan hämärät viittaukset rikoslain muihin osiin tarkoittavat sitä, että menettämisseuraamusta käytetään vain turvaamistoimenpiteenä, ei rangaistuksena

Vanhassa laissahan takavarikoidun, toiselle siirtyneen, hukatun ja hävitetyn huumausaineen arvo on pitänyt korvata kokonaan. Korvaukset ovat nousseet joskus hyvinkin korkeiksi. Hukkaamiseksi tulkittiin myös huumausaineen käyttö. Uuden lain mukaan huumausaineen arvoa ei enää voida tuomita menetetyksi eikä siis myöskään käytetyn huumausaineen arvoa. Menettämisseuraamus ei myöskään tule kyseeseen sellaisen huumausaineen osalta, jonka tekijä on vastikkeetta luovuttanut toisten käytettäväksi. Myyntitapauksessa tuomitaan menetetyksi saatu voitto.

Lain viimeinen ja monessa mielessä mielenkiintoisin pykälä on toimenpiteistä luopuminen (7§). Sen sisältö on: "Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa hakeutuneensa sosiaali- ja terveysviranomaisen hyväksymään hoitoon."

Toimenpiteistä luopumista koskevat yleiset säännökset on uudistettu vuoden 1991 alussa. Sen mukaan syyttäjä saa jättää syytteen ajamatta muun muassa teon vähäisyyden, rikoksentekijän alaikäisyyden ja oikeudenkäynnin kohtuuttomuuden perusteella ja tuomioistuin saa samantapaisilla perusteluilla jättää rangaistuksen tuomitsematta. Vaikka valtuudet ovat olleet olemassa ja edellisen lain perusteluissakin sanottiin, että tarkoitus ei ole tuomita käytöstä, niin niitä ei ole käytetty kuten liian moni on omakohtaisesti kokenut. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa sanotaan: "Nykyisen huumausainelain aikana näitä valtuuksia ei ole paljon käytetty, vaan toimenpiteistä luopunen on ollut harvinaista. Kuten yleisperusteluissa on esitetty, tämän esityksen tarkoituksena on, että pelkän käytön tapauksissa syyttämättä ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisin, jollei sitä vastaan ole painavia syitä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, lakiin on otettu erityinen säännös toimenpiteistä luopumiseksi". Meneeköhän tämä nyt perille, kun on kaksinkerroin varmistettu?

Perusteluissa kerrotaan harvinaisen selvästi, mitä säännös tarkoittaa:

"Säännös koskisi ensisijaisesti huumausaineen käyttöä. Käytön ohella säännös ulottuisi muuhunkin käyttöön liittyvään huumausainerikokseen, koska käyttötilanteessa olisi epäjohdonmukaista rangaista käytön valmistelemiseksi tehdystä maahantuonnista, hallussapidosta tai valmistuksesta. Muiden rikosten tulisi välittömästi liittyä tapahtuneeseen tai suunniteltuun omaan käyttöön. Esimerkiksi valmistus tai maahantuonti myyntiä varten ei kuuluisi tämän säännöksen alaan.
Toimenpiteistä luopuminen olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin syyte voitaisiin jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Tätä harkittaessa on otettava huomioon tilanne kokonaisuudessaan. Perustilanteena olisi tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan tai valmistamiaan huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen käyttö kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön. Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä, esimerkiksi musiikkijuhlilla tai televisiolähetyksessä, tapausta ei yleensä voitaisi jättää syyttämättä tai tuomitsematta. Yksityiskohtainen rajanveto jää lainkäyttäjän tapauksittain tehtäväksi."

Toinen tapaus on, että toimenpiteistä luopuminen on mahdollista myös, jos tekijä hakeutuu hoitoon. Säännös on tarkoitettu edistämään hoitoon hakeutumista. Säännös auttanee päihdeongelmaisia ongelmansa hoitamiseen.

Ensin rinnastettiin käyttö kaikkiin muihin tekomuotoihin, uhattiin kahden vuoden maksimirangaistuksella, mutta sitten lopuksi todetaan: "Ähäkutti, pelästyitkö, käytä ja kasvata rauhassa, kunhan et liian julkisesti röyhyttele". Pitääkö lain todella olla näin skitsofreninen?

Joka tapauksessa, pykälän 7 lain hengen mukainen soveltaminen, antaa mahdollisuuden päästä järkevämpään käytäntöön kuin ennen. Moni pessimisti varmaan sanoo, että mikään ei muutu tai käytäntö menee pahempaan suuntaan. Itse olen optimisti, olisin valmis tulkitsemaan sen askeleeksi, joka on samansuuntainen kuin Suomen kannabisyhdistyksen tavoite käytön ja omaan käyttöön tulevan kasvatuksen vapauttamisesta aikuisille ihmisille. Nyt kannattaa olla valppaana ja seurata käytännön muotoutumista.

PS. Kertokaa Hamppu-lehdelle ja SKY:lle kokemuksianne uuden lain soveltamisesta:

PL 20, 00770 Helsinki,
Puh. (90) 811 232 (klo 10-12)

English Summary: Light at the End of the Tunnel - or a Train Coming the Other Way

Finnish Parliament passes new drug legislation. At the end of 1993, the Finnish Parliament completed a process of several years and passed new legislation on drugs. At an early stage, the working group drafting the legislation proposed a virtual de jure decriminalization of the personal use of illegal substances. This was torpedoed by the Minister of Justice Hannele Pokka, who felt that any hint of "softness" in the drug question would encourage drug use by children. This view prevailed in Parliament. Like the old law, the new one, which took effect at the beginning of 1994, mandates a fine, or up to two years imprisonment for personal use. However, the law contains a significant admission of the failure of drug prohibition: paragraph 7 virtually forbids the prosecution of cases of personal use - amounting to de facto decriminalization. Prosecution is restricted to cases involving aggravating circumstances - such as public use in a way which might encourage non-users to try drugs


1) Lakivaliokunnan mietintö n:o 17 hallituksen esityksestä rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä, LaVM17 - HE 180/1992 vp