Gagliostro sedän enneunia

Kaupungilla käpsytellessä kiinnittyy huomio lisääntyviin pilkunpolttelijoihin. Kauheasti siellä yskitään. Cannabisbronkiitis alkaa olla yleinen kansantauti.

Tulee mieleen jokin muu tapa nauttia pyhää heinää. Teetä, karamelleja ja marmelaadia on itämailla valmistettu iät ja ajat, mutta niitä on vaikea täällä pimeässä pohjolassa hankkia.

Miten olis tämmöinen uusi keksintö kuin Cannabis laastari. Siistiä, hygieenistä, annokset säädeltävissä, vaivatonta ja huomaamatonta. Aamulla vetäis rullasta viisi senttiä ja liimaisi käsvarteen, kukaan ei huomais vaikka ukko olis ihan pihalla koko päivän. Väärinkäyttö tietysti paljastuis kun addiktit olis kääreissä kuin muumiot.

Vaihtoehtoisen huumekulttuurin jaloista piirteistä puhuakseni noin vuosi sitten näimme jossain mediavälineessä artikkelin missä kerrottiin ikivanhan huumeen uudesta tulemisesta. Jutussa kerrottiin rupisammakoista ja niiden nahan eritteestä jota pitäis kuulemma nuolemalla nauttia, seurauksena kova kolaus. Mä olen niin tavattoman rajoittunut etten uskalla kokeilla, mutta jos joku muu uskaltaisi olisin tiedoista kiitollinen. Vanhoissa noitaresepteissä pannaan pataan ainakin yksi rupisammakko, joten en ollenkaan epäile aineen toimivuutta. Oli niillä mummoilla pirtelöt!

Ajatuksena se olisi tavattoman kaunis, nuoriso matkalla rockfestareille, jokainen nuoleskellen hellästi omaa jansmakkia.

Silminkantamattoman suuret sammakkofarmit perustettais joka suolle, nevan reunassa olis pieni kioski josta myytäis sokeroituja rupisammakoita. Lemmikkinäkin niitä vois pitää, perustettais Suomen Rupisammakko Yhdistys ry., Societas Bufo Fennica latinaksi.

On tämä maailman muuttuminen ihmeellistä, nyt tämän uuden lain mukaan kun aivan laillista polttaa kotonansa tötsyt, vanhojen pilviveikkojen kanssa, vain uusia höpönassuja ei saa houkutella syntiin kanssaan.

On se hienoa, ei sitä tiedä vaikka jonain päivänä vielä pääsis oikein ihmiseksi.