FACEn hamppunumero

Kimmo Wilska

Brittilehti FACE omisti suuren osan lokakuun numerostaan hamppukysymykselle. Kannabis-kasvin eri käyttötarkoituksia käytiin lehdessä läpi useissa eri artikkeleissa aina tutusta tajuntakemiasta hampun käyttöön kuitu-, ruoka-, ja lääkekasvina.

Lehden laamimmassa jutussa Peter McDermott vertaa brittikuvioita Hollantiin:

Teollisuuskaupunki Liverpoolissa sunnuntai-iltana paikallisessa pubissa istuva porukka juo olutta ja käärii jointteja kyltin alla, jossa varoitetaan, että laittomien aineiden polttajia uhkaa porttikielto. Asiakas kertoo, että kyltti on poliiseja varten: anniskeluluvastaan huolestunut uusi omistaja yritti ensin pitää pilvenpolttajat loitolla. Porukka siirtyi muualle, ja viikon kuluttua, vanhan paikan omistaja pyyteli jo anteeksi; laman alla pubien pitäjillä ei ole varaa nirsoilla asiakkaidensa käyttämien päihteiden suhteen.

Seuraavana iltana kirjoittaja on rotterdamilaisessa Coffee Shopissa The Greenhouse" (kasvihuone). Alkoholia ei tarjoilla. Taustalla soi hyvä latinalaisamerikkalainen musiikki. Asiakaskunta on nuorta, valveutunutta, ja monirotuista. Kuten Liverpoolissakin, pilvenpoltto on porukkaa yhdistävä tekijä. Ero on siinä, että hollantilaiset keskustelevat kulttuurista ja politiikasta, ei pelkästään huumeista.

McDermott kerttoo, että hyvin varustetuissa hollantilaisissa kahviloissa on jopa 16 eri laatua hasista ja marihuanaa. Coffee shopien asiakkaille Britannialle tyypillinen halpa marokkolainen hasis ei kelpaisi: suosituimpia laatuja ovat Hollannissa kasvatettu pitkälle jalostettu marihuana. McDermottin mukaan coffee shopit ovat muuttaneet hollantilaisen päihdekulttuurin luonteen: kannabis rinnastetaan viiniin tai kahviin. Kovien huumeiden käyttö Hollannissa on laskenut, kun taas Britanniassa heroiinin ja kokaiinin käyttäjämäärät ovat nousseet.

Artikkelissa kerrotaan, että useat järjestöt, ja poliisitkin ovat vaatineet brittilainsäädännön uusimista: 25 vuotta sitten julkaistiin The Times -lehdessä kokosivun ilmoituksena vetoomus marihuanan laillistamisen puolesta, jonka allekirjoittivat lukuisat sen ajan kulttuurivaikuttajat. Vetoomuksen painostamana konservatiivihallitus nimesi komitean tutkimaan kannabiskysymystä. Komitean mielestä ei ollut näyttöä, että kannabis olisi vahingollisempaa, kuin tupakka tai alkoholi. Katsottiin, että aineen saantia pitäisi rajoittaa, mutta sitä ei tulisi rinnastaa heroiiniin tai kokaiiniin. Komiteamietintö kuitenkin ilmestyi vaalien jälkeen, ja uusi työväenpuolueen hallitus tyrmäsi sen suositukset.

McDermott pohtii, miten niinkin harmiton aine, kuin kannabis ylipäätään kriminalisoitiin, vaikka paljon haitallisemmat aineet, kuten alkoholi ja tupakka säilyivät laillisina. Kannabiskieltolain juuret juontuvat vuosisatamme alkupuolelle, jolloin lääkärit ja farmaseutit yrittivät saada itselleen juridisen monopoliin lääkeaineisiin, ja jolloin USA pyrki korostamaan kansainvälistä rooliaan.

USA:n hallitsevan luokan kalvinistisen puritaanit asenteet johtivat alkoholikieltolakiin. Tärkein syy muiden aineiden kieltoon taas oli rasismi: USA:n huumetoimiston johtajan, Eliot Nessin Lahjomattomiin kuulunut Harry Aslinger sai suuren osan amerikkalai sista uskomaan, että marihuana muka aiheuttaisi samanlaisen riippuvuuden, kuin heroiini. Hän myös väitti, että itämaiset parittajat saivat ruohon avulla hyvien perheiden valkoiset naiset vietellyiksi prostituutioon. Kotimaisten käyttäjien vainoamisen lisä ksi kannabiksesta tuli uusi veruke interventioille ulkomaille.

Kun hampunkäyttö heräsi uudelleen 60-luvulla, USA:n liittovaltio satsasi miljoonia tutkimuksiin, joilla todisteltiin aineen vaaroja. Marijuanan väitettiin vaurioittavan immuunijärjestelmää, aiheuttavan kromosomivaurioita ja hormoniepätasapainoa. Kerrottiin myös pilvenpolttajia vaivaavasta motivaation puutteesta, siirtymisestä koviin aineisiin, ja kannabiksen aiheuttamista aivovaurioista ja syövästä. Vastapainoksi McDermott väittää, että kannabis on, itse asiassa yksi maailman turvallisimmista aineista. Tappavaksi annokseksi pitäisi syödä n. 3 kiloa hampun emikukintoja vuorokauden aikana.

Tähän viittaa eläinkoe, missä rotan tappamiseen tarvittiin 40,000 kertaa suurempi annos THC:tä, kuin mitä ihminen saa yhdestä jointista. "Rotta varmaan hukkui aineeseen", McDermott arvelee. Hän kuitenkin esittää joitakin varauksia. Savun hengittäminen on aina haitallista keuhkoille: eräs jamaikalainen tutkimus löysi ganjan polttajien verestä alhaisia happiarvoja. Tosin suuri osa tutkituista poltti todella paljon - jopa puoli kiloa viikossa, ja vielä tupakkaan sekoitettuna. (Yäk! KW)

McDermott myös kertoo kannabiksen lääketieteellisestä käytöstä: Kuningatar Victoria käytti kannabisuutetta kuukautiskipuihin. Kannabis tehoaa myös viherkaihiin, ja lievittää MS-taudin oireita, vähentää sytostaattihoitoa saavien syöpäpotilaiden pahoinvointia, ja lisää AIDS-potilaiden ruokahalua. (katso s. 22)

Vaatimuksia kannabiksen laillistamiseksi onkin tullut yllättäviltä tahoilta. Lontoon eläkkeellä oleva poliisikomentaja Sir Robert Mark, sekä Police Review lehden päätoimittaja Brian Hilliard ovat vaatineet dekriminalisointia, ettei poliisin tarvitsisi hukata aikaansa pilvenpolttajien jahtaamiseen. McDermott toteaa, että ottaen huomioon kannabiksen vaarattomuus alkoholiin ja tupakkaan verrattuna, laillistamatta jättäminen olisi tekopyhää.

Britanniaa (kuten Suomeakin) kuitenkin sitoo YK:n huumausainesopimus. Tosin 70-luvulla 12 osavaltiota USA:ssa ovat dekriminalisoineet kannabiksen yksityiskäytön. Reaganin vuosina useimmissa valtioissa aine kiellettiin taas. Hollannissakin se on periaattee ssa laitonta, YK-sopimuksen kirjaimen mukaisesti. Monet EY maat ovat painostaneet Hollantia valvomaan kannabiskieltolakia käytännössä. Toisaalta Britanniassa ollaan menossa hitaasti Hollannin viitoittamaa tietä. Useimpien kaupunkien poliisit eivät käytänn össä valvo kannabiskieltoa, ja McDermott itse tuntee useita nuorempia poliiseja, jotka itsekin tupruttelevat.

Juttunsa lopussa Peter McDermott kertoo omista kokemuksistaan: 15 vuotiaana hänet tuomittiin pienen kannabismäärän hallussapidosta. Tästä seurasi koulusta erottaminen ja 20 vuotta kestänyt marginalisointiprosessi. Nykyiset kannabiksenvastaiset lait ovat aiheuttaneet huomattavaa kärsimystä monille - enemmän, kuin mihin aine itse koskaan pystyisi.

Pari varoituksen sanaa

Kannabisyhdistyshän ei ole koskaan kieltänyt hampunkäyttöön liittyvien haittojen olemassaoloa. FACE:n hamppunumerossa Sheryl Garratt kirjoittaa täyttä asiaa kohtuuttoman käytön vaaroista. Garratt itse ei polta - ei tupakkaa, eikä muutakaan. Hän kuitenkin viettää paljon aikaa polttajien kanssa, ja valistaa lukijoitaan käsityksillään ja kokemuksillaan. Ruoho on haitallista ensinnäkin siksi, että siitä voi saada itselleen rikosrekisterin. Garratt myös toteaa, että yleisesti käytettynä olevat hasiksen ja tupakan seokset täyttävät keuhkot tervalla (Kannabiksen sekoittaminen tupakkaan onkin ällöttävä barbaarinen tapa. KW). Itse hasikseen sekoitetaan kaikenlaista rojua, jotta se riittäisi pidemmälle.

Liiallinen pilvenpoltto myös vaikuttaa aivoihin. Garratt muistelee tilanteita, missä hän on istunut älykkäiden kavereiden kanssa, jotka parin jointin jälkeen tuijottelevat tyhjyyteen, mutisten "yeah", tai "wow", kunnes pian kuorsaavat. Kauniilla Meksikoslaisella merenrannalla hänen kaverinsa olivat niin pilvessä, etteivät edes nähneet koko rantaa. Hän on myös työskennellyt amsterdamilaisessa hotellissa, missä ympäri maailmaa tulleet ihmiset saattoivat jämähtää koko loman ajaksi hotellin kellariravintolaan, missä he ketjupolttavat pilveä ja tuijottelevat tapettia.

"Liiallinen kannabiksenkäyttö tekee ikävystyttäväksi. Se panee miettimään todella syvällisiä ajatuksia, joita ei osaa muille viestittää, ja jotka unohtuvat siihen mennessä, kun pystyy taas puhumaan. Se saa unohtamaan mitä oli sanomassa kesken lauseen. Se tekee omahyväiseksi, veteläksi, ja apaattiseksi."

Garratt muistaa yhtä työpaikkaansa, missä eräs työtoveri poltti aina aamuisin "rentoutuakseen". Garratt joutui itse tekemään molempien työt, kun mies tuijotteli tyhjyyteen ja liikkui kuin hidastetussa elokuvassa. Yksinkertaiseen kysymykseen vastaamiseen saattoi mennä 10 minuuttia.

"Pitkäaikainen liikakäyttö tekee vainoharhaiseksi. Salaliittoja näkyy kaikkialla. Kosketus todelliseen maailmaan katoaa. Ehkä siinä tiedostaa maailmassa vallitsevan vääryyden, mutta asian hyväksi ei tule tehdyksi mitään."

Tiskijukka Norman Jay lopetti käytön, kun hän Amsterdamissa vietetyn viikonlopun aikana oli niin pilvessä, että unohti laatikollisen harvinaisia levyjä raitiovaunuun. Jay selittää: "En tuomitse ketään, joka polttaa - pidätän vaan itselleni oikeuden olla polttamatta. On kirkkaampi ja terveempi olo. Liiallinen käyttö tekee ailahtelevaksi ja suvaitsemattomaksi.

Sheryl Grarratt kiteyttää sanomansa näin: "Pitäisikö marijuana laillistaa? Kyllä. Se on kaunis, monipuolinen kasvi, jolla on paljon hyödyllistä käyttöä. Sinä n. 7000 vuoden aikana, joloin tiedämme ihmisten käyttäneen sitä, se on ollut laitonta vain n. viimeiset 50 vuotta. Mutta jos se olisi laillista, pitäisikö sitä käyttää jatkuvasti suurina määrinä? Ei. Niin, että jos joku tarjoaa jointin, nuoret, JUST SAY NO. Edes joskus."


Tiedä, vaikuta!

Jos haluat tietoa, liittyä jäseneksi tai tilata Hamppu-lehden, täytä oheinen kaavake ja lähetä se meille. Jäsenmaksu v. 1994 50 mk. Yhdistyksen hallitus hyväksyy uudet jäsenet (väh. 18 v).

Nimi:			___________________________________________________
Osoite:			___________________________________________________
Mahd. puhelinnumero	______________________________

Päiväys ja allekirjoitus	______________________________
Haluan liittyä jäseneksi __	haluan tietoa yhdistyksestä	__
Tilaan 4 numeroa Hamppu-lehteä hintaan 100 mk __ alkaen numerosta _____
Suomen kannabisyhdistys, PL 20, 00770, Helsinki
Pankkiyhteys SYP 218618 - 11033
Puhelin (90) 811 232, päivystys 10-12