Uutisia

"Laillista" omaisuuden ryöstöä

San Diego, tammikuu 1993

Lakeja, jotka sallivat poliisin takavarikoida huumeiden myyjien omaisuutta, käytetään väärin syyttömiä ihmisiä vastaan, sanovat puolustusasianajajat, mutta syyttäjät puolustavat lakeja rikoksia ehkäisevinä.

Virkaintoiset virkailijat ovat maanlaajuisesti takavarikoineet syyttömiltä ihmisiltä koteja, autoja ja muuta omaisuutta pysäyttääkseen huumeiden myynnin, sanoo Alan Ellis puolustusasianajajien liitosta (National Association of Criminal Defence Lawyers).

"Toiminta raivoaa hurjana", Ellis kertoi Presidentin valiokunnalle (President's Commission on Model State Drug Laws) "Pakkotoimien innokas toteuttaminen on muuttanut huumesodan perustuslakisodaksi. Syyttömiin ihmisiin kohdistuva väärinkäytösten tulva on pyyhkimässä yli koko yhteiskunnan."

Mutta Arizonan apulaisoikeusministeri kertoi valiokunnalle, että on oikeudenmukaista takavarikoida omaisuus, joka on hankittu laittomilla voitoilla, jopa ennen kuin nämä ihmiset on tuomittu rikoksesta.

Sandra Jansen sanoi huumeomaisuuden menettämisen lähettävän huumeidenmyyjille tuntuvan viestin, että heidän toimintansa voi maksaa heille tuhansia ja ehkä jopa miljoonia dollareita.

Presidentti Bush asetti valiokunnan 24.10.1992 selvittämään keinoja, joilla päästäisiin eroon laittomien huumeiden käytöstä USA: ssa.

Toistaiseksi he ovat vastaanottaneet valtavasti takavarikkolakien kritiikkiä. Lait ovat osa 1984 hyväksyttyä laajaa rikoslakia (Comprehensive Crime Control Act).

Selvitettävänä on mm., pitäisikö henkilön omaisuutta takavarikoida ennen tuomiota, pitäisikö kasvattaa syyttäjän todistustaakkaa näissä jutuissa ja pitäisikö omaisuutta takavarikoida vähäisissä tapauksissa.

Nykyinen laki sallii poliisin luottaa "pelkkiin kuulopuheisiin", kun takavarikoidaan autoa tai huumeisiin sekaantuneen lapsen vanhempien kotia. Laki sallii myös maan takavarikoinnin henkilöltä, joka kasvattaa pieniä määriä marihuanaa omaan lääkinnälliseen käyttöön.

Arvioidaan, että vuodesta 1985 takavarikoidun omaisuuden arvo on kokonaisuudessaan 2,6 miljardia dollaria.

Rotterdamissa arvioitiin vaihtoehtoista huumepolitiikkaa

Rotterdam, maaliskuu 1993

The Fourth International Conference on the Reduction of Drug Related Harm

Rotterdamiin kokoontui 14.-18.3. seitsemänsataa asiantuntijaa 55:stä maasta keskustelemaan huumeidenkäytön trendeistä ja arvioimaan vaihtoehtoista huumepolitiikkaa, jonka pioneeri on Hollanti. "Meitä sanotaan Euroopan Sodommaksi ja Gomorraksi, mutta me s anomme, että jos olisitte vähemmän ankaria, se auttaisi", sanoo Jelle Zijlstra, Boumanin huume- ja alkoholikeskuksesta, joka toimii Neljännen kansainvälisen huumeisiin liittyvien ongelmien vähentämistä pohtivan konferenssin isäntänä.

Tarkoituksena on yksinkertaisesti vähentää vahinkoa, jota huumeidenkäyttäjä aiheuttaa itselleen ja yhteiskunnalle. Hollannissa tämä merkitsee ensiksi huumeidenkäytön laillistamista, jotta saavutetaan luottamus. Kaupungit Liverpoolista Hampuriin, Melbourne sta San Franciscoon ovat jäljitelleet joitakin osia Hollannin politiikasta. Mutta rajojaan avaavassa Euroopassa jotkut sen naapurit pitävät Hollantia sisäisenä huumevihollisena.

Ranskassa pelätään, että nuoret vaeltavat parvittain Amsterdamiin, "Euroopan huumehypermarkettiin". YK on todennut, että on vaara, että Hollannista tulee alueellinen paikallisesti viljellyn kannabiksen jakelija, koska sitä myydään tuhansissa coffee shopei ksi kutsutuissa hasiskahviloissa lähes yhtä vapaasti kuin olutta ja viiniä.

"Ihmiset uskovat, että huumeidenkysyntä johtuu tarjonnasta", sanoi Zijlstra. "Asia ei ole niin".

Ulkopuolinen painostus on aiheuttanut sen, että Hollanti on jonkinverran tiukentanut politiikkaansa. On ryhdytty toimiin, joilla hillitään kannabiksen leviämistä ulos, lopetetaan hampun viljely huumeeksi ja puututaan rajakaupungeissa turisteina oleskelevi en huumelähettien toimintaan. Mutta Hollanti kieltäytyy hylkäämästä poliikkaansa oleellisilta osiltaan.

"Hollannin tien ainoa haitta on se, että muut Euroopan maat ovat keskittyneet torjuntaan", sanoi Hollannin terveysministeriön huumepolitiikan johtaja Robert Samson. Samson perusteli, että torjunnalla ei voi hillitä huumeiden väärinkäyttöä ja huomautti, et tä yksikään maa maailmassa ei ole onnistunut siinä.

Hollannin politiikan päätavoite - vähentää huumeiden aiheuttamaa vahinkoa - saa tukea vertailevista tilastoista.Yli kaksi prosenttia Saksan arviolta 100 000:sta narkomaanista kuoli huumeiden väärinkäyttöön viime vuonna Saksan Antihuumeriippuvuuskeskuksen mukaan. Mutta alle puoli prosenttia Hollannin 25 000:sta narkomaanista kuolee vuosittain elämäntapansa seurauksena.

Yli kolmanneksella Ranskan 150 000:sta huumeidenkäyttäjästä arvellaan olevan AIDS-virus. Vuonna 1991 alle kymmenes Hollannin suonensisäisesti huumeita käyttävistä oli HIV-positiivisia. Laajat neulojenjako-ohjelmat merkitsevät narkomaaneille sitä, että hei dän ei tarvitse jakaa neuloja keskenään.

Hollannin politiikka vetää rajan mietojen huumeiden, kuten kannabis, ja kovien huumeiden, kuten heroiini, välille. Mietojen huumeiden katsotaan olevan vähemmän vaarallisia yksilölle tai yhteiskunnalle kuin riippuvuutta aiheuttavien kovien huumeiden, jotk a tappavat ja ovat tuhoavia. Politiikka vapauttaa myös voimavaroja narkomaanien hoitoon.

Hollannin kokemus näyttää myös kumoavan teorian, että mietojen huumeiden käyttö on liukas tie riippuvuuteen kovista aineista. Täällä on n. 25 000 kovista aineista riippuvaa narkomaania, mutta se on vain murto-osa niistä 500 000-600 000:sta, joiden viranom aiset arvioivat käyttävän kannabista säännöllisesti

Marcus Grant WHO:sta sanoi: "Täydellinen uudelleensuuntaaminen on välttämätöntä politiikassa. 'Just say no' sanomat ovat parhaimmillaankin tuottaneet hyvin niukkoja tuloksia ja ne vievät huomion siitä, mitä pitäisi tehdä." "Vahinkojen vähentämisen politii kka on hiljalleen saavuttamassa hyväksyntää ja arvostusta",

Konferenssin puheenjohtaja Pat O'Hara sanoi: "Huumesota on valtava virhe" viitaten USA:n 80-luvun puolivälissä muotoiltuun politiikkaan taistella huumeidenkäyttöä vastaan. Liverpoolissa sijaitsevan Merseyn huumekoulutus ja -informaatiokeskuksen johtaja O' Haren mukaan valtavia määriä rahaa on tuhlattu ja tulokseksi saatu kokaiinin ja crackin käytön leviäminen ja AIDS-epidemian nopea laajeneminen.

Kolmannen maailman maissa ollaan vielä kaukana ei-pakkotoimiin perustuvasta vahinkojen vähentämisen politiikasta. Politiikka on poliisin ja tuomioistuinten käsissä eikä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden, todettiin konferenssin viimeisenä päivänä.

Lisäksi korruptio on ongelma, huumeiden käyttäjien on varastettava voidakseen maksaa sekä poliisille, rikollisjoukkioiden johtajille että myyjille.

Monet Latinalaisen Amerikan edustajat syyttivät USA:n huumesotaa omien maittensa nopeasti kasvavista huumeongelmista. Esimerkiksi brasilialainen yhteiskuntatieteilijä Alba Maria Zaluar sanoi, että Brasilian kokaiiniongelma johtuu siitä, että sodan tavoite tuhota Kolumbian, Perun ja Bolivian kokaviljelmät ja kuljetusreitit "on tehnyt Brasiliasta kokaiinin pääreitin Eurooppaan ja USA:han".

Zaluar kiirehti hyväksymään ongelmien vähentämisen politiikan. Se koostuisi marihuanan laillistamisesta, ennaltaehkäisyohjelmista ja terveydenhoitopalvelujen varaamisesta huumeidenkäyttäjille.

Vaikka kokaiini on ongelma Brasiliassa, Latinalaisen Amerikan huumeasiantuntijat näkivät sen Läntisenä ongelmana. Vuonna 1952 Maailman Terveysjärjestö lisäsi kokalehden vaarallisten huumeiden listaansa, vaikka kokapensaan lehti tunnetaan Latinalaisessa Am erikassa vaarattomana piristeenä, joka antaa energiaa, parantaa ruuansulatusta ja tuottaa hyvänolontunteen, sanoi perulainen sosiaalipsykologi Santa Maria Caceres.

"To know coca is to love coca", sanoi Caceres, vedoten kokaviljelyn laillistamisen puolesta. "Kokanvastaisten ennakkoluulojen takia emme voi myydä kokateetä kansainvälisillä markkinoilla ja sen takia kokaviljelijöiden on myytävä lehtensä Mafialle."

Perulaisen kokaviljelijän ja Quillabamban viljelijöiden liiton puheeenjohtaja Genaro Cahuanan mukaan kokapensaan viljelyn hävittäminen on "hyökkäys kansamme kulttuuria vastaan". "Kokan tuottajat leimataan syyllisiksi", hän sanoi.

Toimii, mutta vain Hollannissa

Haag, huhtikuu 1993

Eräs kokenut YK:n virkailija sanoi 20.4., että Hollannin salliva huumepolitiikka ei heikennä maailmanlaajuisia ponnistuksia taistella huumekauppaa ja huumerikoksia vastaan.

Mutta YK:n huumevalvontaohjelman johtaja Giorgio Giacomelli varoitti hollantilaisia yrityksistä viedä tuota politiikkaa. Hän esitti kommenttinsa lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin kaksipäiväisen Hollannin liberaalin huumepolitiikan kokemuksia kartoitt avan kokouksen lopussa.

Hänen varoituksensa oli vastakkainen hallituksen kannan kanssa, joka lähtee siitä, että marihuanan ja hasiksen dekriminalisointi koko Läntisessä Euroopassa auttaisi valvomaan huumekauppaa tullivapaassa Euroopan Yhteisössä.

Hallitus puolustaa laillistamista sillä, että se leikkaisi huumekaupan voitot ja pitäisi satunnaiset käyttäjät erossa kovista huumeista kuten kokaiinista ja heroiinista.

Giacomelli sanoi, että Hollannin politiikka on "tukevalla pohjalla ja tulosten tukemaa". Hän jatkoi, että sen jatkumisen salliminen "ei vahingoittaisi kansainvälistä puolustusmuuria, jota olemme rakentamassa".

"Toisaalta, yhden maan toimivaa käytäntöä ei pitäisi viedä paikkoihin, missä se ei toimi", hän sanoi.

Jotkut Euroopan valtiot syyttävät Hollannin politiikkaa siitä, että se on tehnyt Hollannista yhden laittomien huumeiden levityskeskuksista.

Monet naapurimaan Saksan ja muun Euroopan suuret kaupungit ovat juuri kokeilemassa joitakin Hollannin politiikan aineksia kuten vapaan metadonin jakamista heroiininarkomaaneille.

Myös poliisi sulkee silmänsä marihuanan ja hasiksen pienten määrien hallussapidolta.

Mutta yleisesti ottaen hallitukset ovat oppositiossa väittäen, että mietojen huumeiden helppo saatavuus enemmän sekoittaa kuin kontrolloi huumeiden väärinkäyttöongelmia..

Juuri julkaistu YK:n raportti huumetilanteesta maailmassa sanoo, että Hollannin politiikka sallia kannabiksen jakelu rikkoo vuoden 1961 sopimusta.

Giacomelli sanoi, että vaikka globaalin vastauksen huumeille tuleekin olla joustava eri ideologioille, taipumaton lähestymistapa on todistettu toistaiseksi parhaaksi tieksi, jota seurata.

"Se saattaa vanhentua ja se saattaa kaivata parannuksia, mutta on aivan välttämätöntä padota huumeiden mukanaan tuoma rikosten virta"

Hän luonnehti Hollannin huumefilosofiaa "hyvin kiinnostavaksi yhdistelmäksi melkein ideologisesti taipumattomasta vakaumuksesta, että on löydetty ratkaisu, ja joustavasta tavasta käsitellä ongelmia ruohonjuuritasolla".

Huumelisenssejä

Lontoo, toukokuu 1993

Brittiläinen vanhempi poliisikonstaapeli sanoi 6.5., että hallituksen pitäisi ajatella "ei ajateltavissa olevaa" ja miettiä pitäisikö huumeiden jakelu ja käyttö lisensoida.

Pääkaupungin poliisin rikostutkintaosaston päällikkö John Grieve Scotland Yardista, sanoi vuotuisessa Poliisipäälliköiden huumekonferenssissa: "Minusta tuntuu, että olemme tienhaarassa. Joko me julistamme maailmanlaajuisen sodan diilereille tai meidän on tehtävä joitakin uusia valintoja.
- Meidän tulee ajatella ei ajateltavissa olevaa.
- Meidän tulee tutkia strategiaa, joka kilpailee järjestyneen rikollisuuden kanssa, ja ehkäisee huumeiden käytön rikollistavaa vaikutusta.
Tämä ei tarkoita laillistamista tai dekriminalisointia, vaikka jotkut saattavat niin väittää.

Tämä merkitsisi sitä, että jotkut ihmiset saisivat hallussapitolisenssin, jotkut käyttölisenssin ja jotkut lisenssin jakaa yhtä tai useampaa huumetta."

Tuomarit kieltäytyvät huumejutuista

New York, toukokuu 1993

Katkera riita USA:n liittovaltion tuomareiden ja poliitikkojen välillä huumerikollisten vankilaan tuomitsemisesta kärjistyi toukokuussa juristien boikotiksi ottaa näitä juttuja käsittelyyn.

Vaikka näiden lakian tarkoituksena on antaa samanlaisia tuomioita samanlaisista rikoksista, jotkut tuomarit sanovat niiden pakottavan heidät määräämään pikkurikollisille kovia rangaistuksia, joita he eivät ansaitse.

Kongressi on säätänyt lait, jotka asettavat ehdottomat minimituomiot perustuen ainoastaan ao. huumeen määrään. Tuomarin on vaikea poiketa minimeistä.

Manhattanin piirituomari Whitman Knapp ja Brooklynin piirituomari Jack Weinstein kieltäytyivät ottamasta huumejuttuja, koska minimit ja ohjeet ovat epäoikeudenmukaisia.

Weinstein sanoi, että hänen täytyi tuomita köyhä siirtolaisnainen Länsi-Afrikasta 46 kuukaudeksi vankilaan huumejutussa ja että tällä on tuomitun nuoreen tyttäreen tuhoisa vaikutus. Weinstein sanoi olevansa masentunut jouduttuaan osaksi julmuutta, joka li ittyy poliisin ja tuomioistuinten käymään "huumesotaan" sen sijaan, että turvauduttaisiin terveydenhoito- ja sosiaalivaihtoehtoihin.

"Tarvitsen lepoa siitä painostavasta tyhjyyden tunteesta, jonka nämä huumejutut jättävät... En kerta kaikkiaan voi tuomita toista köyhdytettyä ihmistä, jonka tuhoamisella ei ole mitään merkitystä huumekauppaan", hän sanoi.

Washingtonin liittovaltion tuomioistuimen tuomari Harold Green meni niin pitkälle, että sanoi ohjeiden olevan perustuslainvastaisia sovellettuna huumejuttuihin.

Jopa USA:n oikeusministeri Janet Reno varoitti, että rangaistusuudistus on tuottanut epärealistisen pitkiä ehdottomia vankeusrangaistuksia. Hän on sanonut, että vähimmäisrangaistukset ja ohjeet ovat kaksinkertaistaneet vankilukumäärän ja että rikosjuttuj a on käsitelty siviilijuttuina järjestelmän ulkopuolella.

Minimituomiot perustuvat rikokseen liittyvään huumeen määrään eivätkä ota huomioon, onko tekijä ensikertalainen tai mikä oli hänen roolinsa.

Seuraavat ovat ehdottomat minimirangaistukset huumeiden valmistuksesta, levittämisestä tai hallussapidosta tarkoituksena valmistaa tai levittää niitä. Crack-kokaiiniin niitä sovelletaan jopa pelkästä hallussapidosta.

10 vuotta ehdoton minimi:

5 vuotta ehdoton minimi