Yhdistystä tutkittiin

Timo Larmela

Suomen kannabisyhdistys lähetti kaikille kansanedustajille edellisen Hamppu-lehden (2/92) saatekirjelmällä varustettuna tarkoituksena omalta osaltaan vaikuttaa huumausainelainsäädännön muutokseen. Keskustelun avaus oli ilmeisesti liian raju, koska ainoa p alaute "kansanvallan edustajilta" tuli poliisin kutsuna kuulusteluun. Syynä epäily julkisesta kehottamisesta huumausainerikokseen. Tapa se tämäkin käydä keskustelua, ei kuitenkaan ehkä ihan tasapuolinen.

SMP:n mainiot häirikkökansanedustajat Tina Mäkelä ja Hannu Suhonen näkivät hetkensä koittaneen. Eduskuntaryhmän ja puolueen kiihkeässä sisäisessä taistelussa kannattaa käyttää kaikkia keinoja. Suomessahan sana huume on (tai ainakin on ollut) sellainen tai kasana, että sillä voidaan perustella mitä vain.

Ensin teki Suhonen eduskunnan kyselytunnilla suullisen kyselyn: "Arvoisa puhemies! Viime päivinä olemme varmaan kaikki tässä salissa olevat saaneet fakkeihimme Hamppu-nimisen lehden, jossa neuvotaan, miten hamppua, hasista ja muuta kaikkea kasvatetaan kotona.

Kansan"edustaja" Suhonen: " Onko tämä hallituksen mielestä oikein? Eikö tätä lehteä voisi kieltää, jossa kehotetaan hampun kasvatukseen? Jaetaanko sitä myös kouluihin opiksi? Onko tämä mielipidelehtituen varassa oleva lehti?"

Oikeusministeri Hannele Pokka vastasi ja pyysi toimittamaan lehden oikeusministeriöön tutkittavaksi.

Seuraavaksi taistelupari Tina ja Hannu ottivat järeämmän aseen käyttöön. Siteerattuaan pitkään aivan oikein yhdistyksen saatekirjelmää he esittivät 12.11.1992 valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten kirjallisen kysymyksen: "Onko Hallitus tietoinen Suomen kannabisyhdistyksen toiminnasta, ja vastaako yhdistyksen toiminta Suomen yhdistyslain ja huumausainelain henkeä?"

Sisäasiainministeri Mauri Pekkarinen vastasi 16.12.1992 kysymykseen. Vastauksessaan Pekkarinen toteaa, että yhdistyksen kotipaikan alioikeus voi sisäasiainministeriön, virallisen syyttäjän tai yhdistyksen jäsenen kanteesta julistaa yhdistyksen lakkautetu ksi mm., jos yhdistys toimii olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja ja että tämä lakkauttaminen voi kohdistua lain 59 §:n mukaan myös rekisteröimättömään yhdistykseen.

Ministeriö lupasi ryhtyä toimenpiteisiin: "Sisäasiainministeriö tulee selvittämään, onko yhdistys toiminut olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja, sekä ryhtymään niihin toimenpiteisiin, joita selvityksen perusteella on pidettävä tarpeellisina".

Sisäasiainministeriö pisti huumepoliisin töihin. Ensin kutsuttiin puheenjohtaja Pasilaan kuulusteluun epäiltynä julkisesta kehottamisesta huumausainerikokseen. Sen jälkeen kolme muuta perustajajäsentä. Tutkijana toimi rikosylikomissario Terho Mäki. Koska Yhdistys ja Hamppu ovat suhtautuneet poliisin toimiin hyvinkin kriittisesti ja varauksellisesti, niin lienee syytä mainita, että tässä asiassa tutkinta oli hyvin asiallista. Kysymykset koskivat yhdistyksen toimintaa ja Hamppu-lehteä ja pysyivät asiassa. Ja toimintahan on tavallista yhdistyksen toimintaa.

Parasta antia kuulusteluissa oli se, että kukin kuulusteltava pääsi harrastamaan lisäksi huumepoliittista keskustelua sen tahon kanssa, josta julkisuudessa näkyy vain Torstin ehdottomat mielipiteet. Ja nämä keskustelut olivat hyvin mielenkiintoisia. Palaute eduskunnasta oli pelkkää "nuijalla päähän", mutta yllätys yllätys, nuija ei nuijinutkaan, vaan pystyi asialliseen keskusteluun.

Vuosikymmenien ajan Suomen huumepolitiikkaa on ohjannut poliisi Torstin rautaisessa komennossa. Poliittiset päättäjät eivät ole pystyneet tekemään mitään muuta kuin työntämään päänsä pensaaseen tai myötäilemään vanhempainyhdistysten yms. hihhulilinjaa tai sortumaan halpahintaiseen populismiin. Ehkäpä seuraava keskustelupuheenvuoro kannattaa suunnata suoraan poliisille, se tulee lisäksi halvemmaksi, koska painokulut jäävät pienemmiksi.

Koska tutkinnassa ei löytynyt mitään rikosta, se lopetettiin 30.3.1993.