Humaaniin huumelakiin

Suomen kannabisyhdistys otti tammikuussa kantaa valmisteilla olevan huumelain sisältöön. Kovin suuri yllätys ei ollut, että tiedotusvälineet eivät kannanottoa noteeranneet, vaikka se useimmille toimitettiin. Koska asia on edelleen ajankohtainen eikä teksti ole vanhentunut, niin Hamppu julkaisee sen kokonaisuudessaan.

Suomen huumepolitiikka ja huumelainsäädäntö ovat viime vuosikymmeninä olleet epähumaaneja. Poliisi on hyvin pitkälle sanellut politiikan tavoitteet ja soveltanut lakia ankarasti. Lähes ainoa käytetty keino on ollut ankarien pakkotoimien soveltaminen myös käyttäjiin. Pidätykset pitkäksikin ajaksi ja kotietsinnät ovat olleet tavallisia. Tämän on mahdollistanut ankara laki, joka mahdollistaa jopa kahden vuoden vankeustuomion pelkästä käytöstä. Siksi pelkän käytön epäilyksen perusteella on voitu pidättää tai järjestää kotietsintä. Missään muussa Euroopan maassa tämä ei ole mahdollista. Tuomioistuinten tuomitsemiskynnys on myös ollut alhainen. Kun muissa Euroopan maissa huumerikoksen näytöksi yleensä vaaditaan takavarikko, Suomessa on näytöksi riittänyt toisen henkilön kertomus.

Käyttäjät ovatkin kokeneet joutuneensa suoranaisen vainon kohteeksi. Heitä on kohdeltu kuin murhaajia ja terroristeja, ja heidän uskonsa kansalaisen oikeusturvaan ja tuomioistuinten puolueettomuuteen on mennyttä. Käyttäjät kokevat tuomionsa epäoikeudenmuk aiseksi, koska heidät on tuomittu teosta, jota he eivät itse miellä eivätkä hyväksy rikokseksi. Sama koskee myös tuomioita pienten erien salakuljetuksesta, välittämisestä tai kaupasta. Koska näytöksi on myös isommissakin tapauksissa riittänyt pelkkä toise n henkilön kertomus, niin tuomioiden oikeellisuus on arveluttavaa ja suoranaiset oikeusmurhat todennäköisiä. Valtiolle tuomitut suuret korvaukset esim. savuna ilmaan menneestä "hyödystä" ovat monien henkilöiden kohdalla käytännössä merkinneet heidän syrjä yttämistään yhteiskunnasta.

Rangaistuksen pelko ei toimi

Suomi ja Norja ovat soveltaneet käyttäjiin Euroopan tiukinta huumekontrollia. Suomen maksimirangaistus käytöstä on jopa kovempi kuin Norjassa. Huumevalvonta työllistää suuren joukon ihmisiä ja tuottaa joka vuosi noin tuhat tuomiota huumerikoksista. Jos Su omen lainsäädäntö, lain soveltaminen ja valvontakäytäntö olisivat samanlaiset kuin Euroopan isommissa maissa, niin vuotuiset huumerikosluvut putoaisivat muutamaan kymmeneen. Näin tapahtuisi, jos käytöstä ei rangaistaisi, useimmat kannabisrikokset jätettäi siin tutkimatta, näytöksi vaadittaisiin takavarikko ja lääkkeiden päihdekäyttöä ei pidettäisi rangaistavana huumerikoksena. Jos vielä rangaistuksen sijalle voisi valita hoitoon sitoutumisen kutistuisi Suomen huumerikollisuus lähes olemattomiin.

Onko siis perusteltua ylläpitää kallista valvontakoneistoa, jonka toimien tuloksena vuosittain tuotetaan satoja uusia huumerikollisia, joista osa todella kehittyy oikeiksi rikollisiksi ja osa päätyy sosiaalitoimistojen ja terveydenhuollon asiakkaiksi kont rollitoimenpiteiden tuloksena! Asiantila on järjetön taloudellisesti ja epähumaani inhimillisesti. Huumekontrolli, joka tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä, on väärä.

Tiukkaa kontrollia perustellaan sillä, että se pitää Suomen huumeongelmat kurissa. Perustelu on kaksinaismoralistinen maassa, jossa tupakan ja alkoholin aiheuttamat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ovat huomattavat. Hollannissa, jossa on jo 70-luvun alusta noudatettu liberaalia huumepolitiikkaa, huumeongelmat eivät ole räjähtäneet, vaan päinvastoin vähentyneet. Vaikka Norjassa on harjoitettua tiukkaa rankaisuhenkistä politiikkaa, niin sinne on päässyt syntymään huomattava heroiiniongelma ja huumekuo lemat ovat nousussa ja korkeat suhteutettuna väestöön. Sen sijaan huumekuolleisuus ei ole kasvussa Hollannissa ja on siellä suhteellisen pientä. Myös monissa muissa tiukemman politiikan maassa huumeongelmat ja -kuolemat ovat huolestuttavasti lisääntyneet . Vapaampi politiikka Suomessa tuskin lisäisi ongelmakäyttäjien määrää.

Käytöstä ei pidä rangaista

Huumeiden käytön tavoitteena on vaikuttaa mielentilaan. Kulttuurisista, poliittisista ja historiallisista syistä huumeet on jaettu laillisiin ja laittomiin. Kofeiini, nikotiini ja alkoholi ovat nykyään laillisia Suomessa, mutta kannabis on kielletty. Lait tomat aineet eivät välttämättä ole sen vaarallisempia kuin laillisetkaan. Esimerkiksi kannabis on useissa tutkimuksissa todettu vähemmän haitalliseksi kuin alkoholi. Mm. Yhdysvalloissa tehdyissä laajoissa tutkimuksissa on todettu ihmisten pystyvän käyttäm ään marihuanaa samalla tavalla kohtuullisesti ja hallitusti kuin alkoholiakin. Siksi on hyvin vaikea perustella sitä, että henkilöä, joka vapaaehtoisesti valitsee kannabiksen alkoholin sijasta rentoutuakseen vapaahetkenään, pitää rangaista tästä valinnast a. Valinta on jokaisen ihmisen oma asia. Myös uhkaaminen jopa vankeustuomiolla tästä valinnasta, loukkaa ihmisarvoa ja yksilön autonomiaa.

Tutkimusten ja arkikokemuksen perusteella ns. laittomia huumeita käyttäneet ja käyttävät ihmiset ovat sijoittuneet ammatillisesti ja sosiaalisesti samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. He käyvät yhtä usein kokopäivätöissä, heillä on samanlaiset tulot kui n muillakin suomalaisilla ja he maksavat veroja samalla tavalla. Heidän terveydentilansa ei myöskään poikkea muista ihmisistä. Tutkimusten mukaan he tosin viettävät liikkuvampaa elämää kuin ihmiset keskimäärin, mikä hyvin pitkälle selittyy sillä, että he ovat nuoria aikuisia. Miksi yhteiskunnan kuitenkin pitää uhata tätä vähemmistöä vankilalla! Yhteiskuntakelpoisuuden saavuttaa, jos esimerkiksi vaihtaa miedon kannabiksen alkoholiin, joka tunnetusti aiheuttaa voimakkaan huumaustilan, johon aivan liian usei n liittyy väkivalta ja rikokset, ja joka aiheuttaa suuria terveysongelmia. Asiantila on järjetön.

Huumeet aiheuttavat joillekin henkilöille ongelman. Alkoholi ja laittomista huumeista alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö tai kaikkien saatavissa olevien päihteiden yhteiskäyttö aiheuttavat Suomessa suurimmat ongelmat. Mikään aine sinänsä ei yleensä aihe uta päihteisiin liittyviä ongelmia, vaan olosuhteet, joissa niitä käytettään. Päihdeongelmaiseen henkilöön kohdistetut pakkotoimet entisestään pahentavat näitä ongelmia. Liittyköön päihdeongelma mihin tahansa aineeseen, niin se tulee hoitaa muilla keinoil la kuin rangaistuksilla.

Eduskunnan käsittelyssä oleva huumelaki otti valmistelun alussa aivan oikean kannan käytön rangaistavuuteen, kun siinä ehdotettiin, että käytöstä ja pienen omaan käyttöön tulevan määrän hallussapidosta ei rangaistaisi. Valmistelun edetessä tämä vaihtui sa kkorangaistukseen. Poliisin ja mm. vanhempainyhdistysten painostuksen tuloksena oikeusministeri otti sen kannan, että vankeusrangaistus on säilytettävä. Tämä kanta on edelleen ollut esillä useissa ministerin lausunnoissa ja ainakin tiedotusvälineiden uuti sten perusteella näyttää siltä, että uusi huumelaki on entistä tiukempi ja vankeusrangaistus käytöstä säilyisi. Tiedossa kuitenkin on, että käytännössä käytöstä ei tuomita vankilaan ja poliisi onkin julkisuudessa vedonnut siihen, että vankeusrangaistuksen uhka pitää säilyttää henkilötarkastuksen ja kotietsinnän mahdollistamiseksi. Kotietsinnän suorittaminen pelkän huumeidenkäytön epäilyn takia on porsaanreikä, joka mahdollistaa mielivallan ja heikentää kansalaisen oikeusturvaa. Lakiesityksessä, jossa käy töstä ehdotettiin sakkorangaistusta, ehdotettiin pakkokeinolain 5. luvun 10 §:ään lisättäväksi huumausainerikkomus, jolloin henkilötarkatus voitaisiin tehdä tarvittaessa. Tämä on aivan riittävä valtuus poliisin toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi. Veto amme kansanedustajiin, että säädettävässä laissa huumeiden käyttöä ei säädettäisi rangaistavaksi!

Miedot huumeet erotettava kovista

Suomessa huume-sana on saanut vuosikymmenien yksipuolisen propagandan tuloksena mystisiä merkityksiä: siihen yhdistetään kaikki kielteinen, sillä voidaan perustella mitä tahansa ja sitä voidaan käyttää halpahintaiseen populismiin. Huumekeskustelua on alet tava käymään tosiasioiden eikä ennakkoluulojen ja pelkojen pohjalta.

Useissa Euroopan maissa on lainsäädännössä erotettu miedot ja kovat huumeet. Miedoille huumeille eli kannabistuotteille on annettu erityisasema Englannissa, Italiassa, Espanjassa, Tanskassa ja Hollannissa. Näissä maissa kannabiksen käyttö ja kaupankäynti jätetään rankaisematta tai tuomitsemiseen käytetään lievää asteikkoa. Saksassa, Belgiassa ja Luxemburgissa käytäntö on sama, vaikka mietoja huumeita ei olekaan laissa erotettu. Huumeiden käyttö on kriminalisoitu Ranskassa, Sveitsissä, Kreikassa, Itävallas sa ja Ruotsissa, mutta tätä kriminalisointia ei sovelleta käytäntöön.

Valmisteilla olevassa lakiesityksessä otettiin askelia tähän suuntaan. Lopullisessa laissa tämä erottelu olisi tehtävä selvästi. Koska kannabisrikokset muodostavat suurimman osan huumerikoksista, tämä toimenpide mahdollistaisi politiikan, jolla huumerikol lisuus saataisiin oleellisesti vähenemään ja moni pakkotoimien kohteeksi nyt joutuva säästyisi niiltä. Tällä olisi suuri merkitys monelle ihmiselle, joiden työ- ja perhe-elämä, ystävyyssuhteet, opiskelu ja ehkä koko tulevaisuus tuhoutuu pakkotoimien seura uksena. Kannabiksesta aiheutuneet rankaisutoimenpiteet ovat jo nyt ajaneet ihmisiä jopa itsemurhaan ja yhdistyksen tietoon on tullut henkilöitä, jotka ovat itsemurhavaarassa pääasissa kannabiksesta aiheutuneiden vainotoimenpiteiden takia.

Kotikasvatus omaan käyttöön vähentää rikollisuutta

Omaan käyttöön tapahtuva hampun kotikasvatus ei vahingoita ketään ulkopuolista ja suuntautuu järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Kasvattaja ei rahoita alamaailmaa eikä joudu tekemisiin huumekauppiaiden kanssa. Tämä suojaa terveydelle vaarallisilta sot ketuilta aineilta ja kovilta huumeilta, joita usein tarjotaan suuremman voiton toivossa. Samalla tavalla kuin laki sallii kotiviinin valmistamisen, uudessa laissa tulisi sallia hampun kasvatus omaan käyttöön.

Kansainvälisissä sopimuksissa kielletty Hampun kasvattaminen on tarkoitettu rajoittamaan suurimuotoista tuotantoon tapahtuvaa viljelyä. Lakitekstiin tulisi lisätä huomautus omaan käyttöön tulevan kasvatuksen sallimisesta.

Suomen kannabisyhdistys 9.1.1993

Lähteitä:

Huumausainerikokset, Rikoslakiprojektin ehdotus, oikeusministeriön lainvalmisteluosasto 1991.

National household survey on drug abuse: main findings 1990, National Institute on Drug Abuse, U.S.Departement of Health and Human Services, 1991.

Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimus 8/1992, Kontula, Koskela: Huumeiden käyttö ja mielipiteet huumeista - Suomi ja Eurooppa vertailussa..

Timo Seppäsen raportti Oslosta TV 1:n A-studiossa syksyllä 1992