Ensimmäinen kattava väestötutkimus huumeista Suomessa

Timo Larmela

Osmo Kontula, Kaj Koskela: HUUMEIDEN käyttö ja MIELIPITEET huumeista, SUOMI JA EUROOPPA VERTAILUSSA, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/1992, ISSN 0786-9320, ISBN 951-47-6651-2, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1992

Useissa yhteyksissä allekirjoittanutkin on valitellut sitä, että kaikki tutkimukset huumeiden käytöstä Suomessa ovat olleet liian nuorisopainotteisia. Kyselytutkimuksia on tehty koululaisille ja varusmiehille, mutta koko väestöön kohdistettua tutkimusta ei ole olemassa. Tämä puute on nyt korjattu. Uuttera huume- ja seksitutkija valtiotieteen tohtori Osmo Kontula on yhdessä lääketieteen tohtori Kaj Koskelan kanssa tuottanut tutkimuksen Huumeiden käyttö ja mielipiteet huumeista - Suomi ja Eurooppa vertailus sa, jossa on ensi kerran tutkittu koko väestöä.

Osmo Kontula on Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen tutkija ja Kaj Koskela on Sosiaali- ja terveyshallituksen kehittämispäällikkö. Tutkimusaineisto on peräisin kolmesta lähteestä, joista tärkein on em. henkilöiden tutkimus Elämäntapa, päih teet ja huumeet. Satunnaisesti valituille 17 vuotta täyttäneille, mutta alle 74 vuotiaille 5000 henkilölle postitettiin tutkimuslomake 6.3.1992, josta viikon kuluttua lähetettiin muistutuskortti vastaamisesta. Lomakkeessa oli 100 kysymystä. Vastausprosent ti oli 70,7 %, joka on kansainvälisestikin huumeita koskevassa postikyselyssä poikkeuksellisen korkea luku. Naiset vastasivat tutkimukseen n. kymmenen prosenttiyksikköä paremmin kuin miehet (75,3 % ja 66,2 %). Toisena aineistona käytettiin useiden vuosien aikana Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella tehtyä KISS-tutkimusta. Pääaineisto on siinä koottu koulukyselyinä ylä- ja keskiasteelta. Tutkimukseen ovat vastanneet hyväksyttävästi 1986 2996, 1988 2890 ja 1992 3318 oppilasta. Lisäksi aineistossa on varusmiehille tehdyn terveyskyselyn ennakkotiedot. Kolmanneksi aineistossa on 1992 huumeiden käyttöön erikoistuneille toimipaikoille sekä päihdehuollon toimipaikoille tehty kysely, sairaaloiden ym. rekistereitä ja tilastokeskuksen, poliisin ym. tilastoja. Tutkimuksen Eurooppaa koskevat indikaattoritiedot ovat Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmän huumeasiantuntijoiden keräämistä tiedoista.

Tutkimus julkaistiin vuoden 1992 loppupuolella. Periaatteessa on siis mahdollista, että huumausainelain uudistuksen valmisteluun osallistuvat ja siitä päättävät henkilöt voivat tutustua kattavimpaan tutkimukseen, mitä asiasta Suomessa on tehty. Näin toivo isi tapahtuvan, jotta päätökset eivät perustuisi ennakkoluuloihin ja populismiin.

Tutkimusraportin 171 sivua (+liite) pitävät sisällään valtavan tietomäärän. Vaikka joka sivu vilisee lukuja ja muuta tietoa, niin kirja on luettava. Teksti on selvää suomea. Tiedeslangi, joka rajaisi kirjan vain suppealle ryhmälle, on pystytty välttämään hyvin. Vaikka sivut ovatkin täynnä lukuja, niin tärkeimmät asiat ja johtopäätökset on esitetty lisäksi sanallisesti. Kirjan voi ensin lukea sujuvasti alusta loppuun ja muodostaa itselleen kokonaiskäsityksen asiakokonaisuudesta ja sitten käyttää kirjaa kä sikirjana, kun haluaa tarkistaa asioita ja syventää näkemystään. Käsikirjakäyttöä helpottaa se, että kirjassa on 32 taulukkoa ja 24 tilastokuviota, jotka ovat ruskealla pohjalla ja erottuvat ja löytyvät helposti muusta tekstistä. Kirjan muun kuvituksen on tehnyt AIVOT PELLOLLA OY. Ilmeisesti kuvituksella on pyritty sanomaan jotain vähän syvällisempääkin huumeiden vaikutuksista, mutta tulos on jäänyt puolinaiseksi ja väkinäiseksi. Oikoluku on paikoin tehty huolimattomasti ja tekstissä on jonkinverran painovirheitä, jotka hiukan häiritsevät, mutta eivät vaikeuta ymmärtämistä.

Koukkuja ja portteja

Tutkimuksessa pohditaan myös porttiteoriaa ja koukkuun jäämistä. Porttiteorialla tarkoitetaan sitä sitä, että ihmiset siirtyvät yhtä ainetta kokeiltuaan yhä kovempiin aineisiin. Koukkuun jäämisellä taas viitataan siihen, että kun jotakin huumetta kokeilee , siitä ei pääse irti, vaan käyttöä on jatkettava pakonomaisesti. Em. koukkuun jäämisen määrittelyn jälkeen termiä käytetään eri merkityksessä kuin määritelmässä siten, että loppuosa käytön jatkamisen pakonomaisuudesta ei täyty. Pakonomaisuus pitää sisäll ään myös sen, että käyttäjä haluaisi sen ainakin joskus lopettaa, mutta ei pysty. Termiä koukkuun jääminen käytetään tutkimuksessa yksinkertaisesti tarkoittamaan sitä, että käyttö jatkuu kokeilun jälkeen.

Tupakan kova koukku

Tutkimuksen perusteella tupakka on se aine, johon ihmiset jäävät pahimmin koukkuun. Tupakointia joskus elämässään kokeilleista ihmisistä peräti kolme neljäsosaa on ryhtynyt tupakoimaan päivittäin. Myös alkoholin kokeilu näyttää tutkimuksen mukaan jättävän ihmiset useimmiten melkoiseen koukkuun. Vertailusta käy ilmi, että säännöllisemmän käytön koukkuun on jäänyt tupakkaa kokeilleista 75 %, alkoholia maistaneista 50 %, mutta muita huumeita kokeilleista vain 11 %. Yhtä suuri osa eli kymmenesosa jotain huume tta (useimmiten kannabista) kokeilleista on kokeillut jotain kovempaa huumetta.

Tutkimuksen lukujen valossa tupakoitsijoilla tai itsensä humalaan juovilla on aivan yhtä suuri todennäköisyys ryhtyä kokeilemaan huumeita kuin hasiksen käyttäjillä on todennäköisyys kokeilla myöhemmin jotakin kovaa huumetta. Portti toimii tässä suhteessa, mutta oletettua paljon harvemmin.

Kannabis yleisin laiton huume

Lukijoita varmaan kiinnostaa kannabiksen käyttö. Tutkimuksen perusteella kannabis on odotetusti ylivoimaisesti useimmin käytetty laiton huume. Kaikista vastaajista sitä oli joskus elämässään kokeillut tai käyttänyt 4,8 %, miehistä 6 % ja naisista 4 %. All e 35-vuotiailla sen käyttö oli ollut yleisintä. Tämän ikäisistä miehistä sitä oli kokeillut 12 % ja naisista 8 %. Kaikista jotain laitonta huumetta joskus käyttäneistä kannabista oli kokeillut 87 %. Kannabista ovat käyttäneet lähes pelkästään 1960-luvull a tai sen jälkeen nuoruutensa eläneet ihmiset. Eri ikäryhmiä vertailemalla ei kannabiksen käytössä ole tapahtunut erityisempää muutosta 1970-luvun jälkipuoliskon jälkeen. Kannabiksen käyttäjien osuus väestöstä vuoden aikana on 1,2 %. Alle 30-vuotiaista si tä on käyttänyt 3-5 %. Noin kolmasosa on käyttänyt sitä vain kerran ja kolme neljäsosaa alle 5 kertaa. Yli 10 kertaa kannabista on käyttänyt 19 % sitä vuoden aikana käyttäneistä. Näiden säännöllisempien käyttäjien osuus väestöstä on 0,2 %.

Laajoja väestötutkimuksia huumeiden käytöstä on tehty Pohjois-Amerikassa ja joissakin Euroopan maissa. Kannabiksen käyttö on yleisintä Yhdysvalloissa, jossa väestöstä marihuanaa on käyttänyt joskus elämässään kolmasosa ja vuoden aikana kymmenesosa.. Yhdys valtain jälkeen tulevat Kanada, Englanti, Tanska, Hollanti ja Espanja. Näissä maissa yli 20 % väestöstä on joskus käyttänyt kannabista. Tanskassa 15 % alle 25-vuotiaista on käyttänyt hasista viimeisen vuoden aikana. Amsterdamissa viidesosa 16-39-vuotiaist a on käyttänyt sitä viimeisen vuoden aikana. Jatkuvaa käyttöä "kannabismaiden" ihmisistä on harrastanut n. 5 %. Suomessa käyttö on n. kymmenen kertaa harvinaisempaa.

Huumeita käyttäneet eivät poikkea muista

Suomessa harjoitettava kauhupropaganda antaa ymmärtää, että huumekokeiluja harrastaneen ihmisen kohtalo on surkea. Tutkimus romuttaa tämän väitteen. Tutkimuksen mukaan huumeita käyttäneet ihmiset eivät poikkea muista juuri lainkaan sen suhteen mihin sosia aliryhmään he ammattinsa puolesta myöhemmässä elämässään ovat sijoittuneet. Myös kokopäiväisiä palkansaajia huumeita joskus elämässään käyttäneistä on yhtä suuri osa kuin muustakin väestöstä.

Myöskään terveydentilaltaan huumeita joskus käyttäneet eivät oleellisesti poikkea muista ihmisistä. Psykosomaattisia oireita ja hoitoja psyykkisten tai henkisten vaikeuksien vuoksi viimeisen vuoden aikana huumeita käyttäneillä sen sijaan on ollut muita useammin. Tutkimuksessa ei pystytä selvittämään onko huumeiden käyttö ollut yksi yritys löytää lievitystä mielenterveyden ongelmille vai liittykö se ehkä muita runsaampaan alkoholin käyttöön. Suurin osa ihmisitä varmaan tietää tai on omatoimisesti kokenut s en, että kemiallinen rentoutus (alkoholi, kahvi, kannabis, rauhoittavat tai unilääkkeet ym.) on joskus ratkaisevaa, jotta ihminen ei lyyhisty ongelmiensa taakan alle.

Kontrollitoimenpiteet kurjistavat

Voimakkaiden kontrollitoimenpiteiden kohteeksi joutuminen huumeiden takia voi olla nuorelle ja miksei vanhemmallekin kohtalokas, koska rikolliseksi leimautumisen vuoksi on ylitetty se raja, jonka seurauksena ollaan niin sanotusti yhteiskunnan ulkopuolella . Omaksutaan rikollisen rooli, joka johtuu mm. syrjäytymisestä työelämästä, alamäki alkaa, ihmissuhteet hajoavat ja taas on saatu yksi esimerkki todistamaan huumeiden vahingollisuudesta. Lainsäätäjien olisi syytä suhtautua vakavasti tämän automaatin purka miseen säätäessään nyt uutta huumelakia.

Kauhupropaganda tuottanut tulosta

Tutkimuksesta selviää se muutenkin tunnettu asia, että suurimmalla osalla ihmisistä on huumeista hyvin kielteinen kuva. Vain 8 % miehistä ja 4 % naisista on sitä mieltä, että huumeita voi käyttää myös sellaisella kohtuullisella tavalla, josta käytöstä ei aiheudu terveydellisiä ongelmia. Tämäkin on osittain ikäkysymys, sillä alle 35-vuotiaat ovat tätä mieltä kaksi kertaa useammin. Kauhupropaganda on tuottanut jopa niin uskomattoman tuloksen, että miehistä 30 % ja naisista 38 % uskoo, että jos huumeita kokeilee edes kerran, niistä ei pääse eroon.

Dramaattinen tulos on se, että vain 17 % miehistä ja 14 % naisista hyväksyisi huumeiden käyttäjän ystäväkseen. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä olisi tulos jossain arabimaassa, jos kysyttäisiin, voisiko hyväksyä ystäväkseen olutta käyttävän henkilön.

Käytöstä ei vankilaan

Käytön rankaisemista vastustaa 22 % ihmisistä. Rankaisemisen kannattajat, 78 % ihmistä jakautuvat siten, että 68 % on sitä mieltä, että pelkkä sakko on riittävä rangaistus (pääkaupunkiseudulla 80 %) ja 32 % hyväksyy vankeuden rangaistukseksi käytöstä. Terveisiä Hannele Pokalle ja kansanedustajille!

Huumerikollisuuskupla

Jos uskoisi tiedotusvälineitä ja Torsti Koskista, niin huumerikollisuus olisi valtavaa Suomessa, koska joka vuosi se on räjähdysmäisesti kasvanut. Tutkimus osoittaa tämän väitteen harhaksi. Huumerikollisuudessa ei ole tapahtunut erityisempiä muutoksia vii meisen kymmenen vuoden aikana. Keskimäärin n. 1000 ihmistä on saanut vuosittain syytteen huumerikoksesta.

Vajaa puolet huumerikoksista on ollut pelkkää huumeiden käyttöä, käytön ja hallussapidon osuus on ollut n. kaksi kolmasosaa kaikista syytteistä. Vertailu Euroopan maihin rikoskontrollissa on paljonpuhuva. Euroopassa rikoskontrolli painottuu Englantia ja Irlantia lukuunottamatta koviin aineisiin, varsinkin opiaatteihin. Suomi sijoittuu Englannin seuraan. Suomessa rikoskontrolli kohdistuu poikkeukse llisen innokkaasti kannabikseen sekä ilmeisen tietoisena valintana että sen vuoksi että poliisin työkenttä supistuisi melko vaatimattomaksi, jos se kohdistuisi koviin aineisiin (lähinnä amfetamiiniin). Jos valvontakäytäntö olisi Suomessa eurooppalaisen li njan mukainen, supistuisi lähes tuhannen henkilön vuotuinen rikollisuus korkeintaan muutamaksi kymmeneksi henkilöksi.

Kontulan ja Koskelan tutkimus on perusteos, johon jokaisen huumeiden kanssa tekemisiin joutuvan ammattilaisen, päättäjän ja muuten kiinnostuneen tulisi tutustua, Myös toimittajien kannattaisi joskus lukea asiaa, vaikka sahaisivatkin omaa oksaansa. Toivottavasti sama kyselytutkimus tehdään uudelleen muutaman vuoden kuluttua, jotta saataisiin selville kehityssuuntia.