Kannabista sai ennen apteekista

Moni on varmaan kuullut tai lukenut, että ennen kannabiskieltolakia, apteekeissa myytiin kannabista sekä uutteena että savukkeina. Moni on varmaan ajatellut, että myytti mikä myytti. Myytti vain on tosi. Ennen ihmiset olivat varmaan parempaa tekoa, kun he osasivat itse päättää, ostaisiko apteekista marisavukkeen vaiko ei. Nyt meitä pitää holhota ja uhata häkillä, että tietäisimme, miten pilvi johtaa meidät turmioon. Suomen kannabisyhdistyksen valppaat tutkijat löysivät Suomen Farmakopean vuodelta 1937, kuudes painos, joka kertoo, mitä apteekeissa ennen myytiin. Seuraavassa on kaksi lainausta tästä teoksesta (s. 215 ja s. 304-305)

Extractum cannabis indicae

Intianhamppu-uute

        Herba cannabis indicae (IV) ........... 100 p.-osaa
        Spiritus tarvittava määrä


Intianhamppu kostutetaan 60 p.-osalla spriitä. Seos saa olla 2 tuntia 
tiiviisti suljetussa astiassa, seulotaan (III) ja sullotaan 
perkolaattoriin, joka peitetään tiiviisti. Kahden vuorokauden kuluttua 
uutetaan rohdos perkoloimalla. Perkolaatista tislataan
sprii höyryhautimella ja jäännös haihdutetaan sakeaksi uutteeksi 
varoen, ettei lämpö nouse yli 70_.
Intianhamppu-uute on hunajan sakea ja tummanvihreä. Sen haju on 
ominainen ja huumaava, maku karvas. Se sekaantuu veteen sakeana, mutta 
liukenee kirkkaana spriihin, eetteriin ja kloroformiin.

Intianhamppu-uutteen spriiliuos (1+99) on voimakkaan vihreä.

Kun intianhamppu-uute kuivataan 102-103_:ssa, se saa menettää painostaan 
enintään 25%.

S ä i l y t e t t ä v ä   t i i v i i s t i   s u l j e t u s s a  a s t i a s s a  v a l o l t a       s u o j a s s a .
d

Suurin kerta-annos 0,05 g.
Suurin vuorokausiannos 0,15 g.

Herba cannabis indicae

Intianhamppu

Cannabis sativa, Linné, var. indica'n, Lamarck, emikukallinen 
varrenlatva, joka usein on osaksi hedelmällä.

Lehdet ovat kerrotut ja 3-sormiset, lehdykät soikeat, sahalaitaiset ja 
karkeakarvaiset. Kukat ovat ylälehtien hangoissa. Niissä on 
kellanvihreä, maljamainen kehä ja 2-lehtinen emi, jossa on kaksi pitkää, 
lyhytkarvaista luottia. Hedelmä on 5 mm pitkä ja 2 mm paksu, leveänmunamainen 
pähkinä, joka on yksilokeroinen, yksisiemeninen ja sisältää runsaasti 
rasvaöljyä.

Lehden molemmilla pinnoilla on eritekarvoja, joiden varsi on yksi- tai 
monisoluinen, mutta pää aina monisoluinen, ja peitinkarvoja, joiden 
leveässä tyvessä on rakkokivi. Peitinkarvat ovat kaikki lyhyet ja 
keilamaiset, alapinnalla taasen pitkät ja suippokärkiset. Lehden 
perussolukossa on vain yksi rivi pylvästylppysoluja. Siinä ja 
hohkatylppysolukossa on kalsiumoksalaattikidenystyröitä. Johtojänteiden 
siiviläosassa on maitiaisputkia.

Jauhettu intianhamppu on vihreä. Mikroskoopilla sen tuntee lehden eri 
solukkojen ja maitiaisputkien kappaleista, erilaisista 
karvamuodostumista ja kidenystyröistä.

Intianhampun haju on ominainen ja huumaava. Se on miltei mauton.

Intianhampun tuhkamäärä saa olla enintään 10%.

S ä i l y t e t t ä v ä   s u l j e t u s s a  a s t i a s s a   k u i v 
a s s a  p a  i  k a s s a  v a l o l t a  s u o j a s s a .


Suurin kerta-annos 0,5 g.
Suurin vuorokausiannos 2 g.