Eurooppa vapautuu?

Timo Larmela

Minkälaiseksi muotoutuu Euroopan huumepolitiikka - kiristyykö se ja liberaalit maat pistetään kuriin vai koittaako vapauden aika vai voiko puhua lainkaan yhtenäisestä Euroopan huumepolitiikasta? Yhdysvallat on suoraan ja YK:n kautta voimakkaasti vaikuttanut kansainväliseen huumekontrolliin ja sotinut Reaganin ja Bushin kaudella huumesotaansa sekä kotikonnuilla että Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa - ja myös Euroopassa. Vaikka monet Euroopan maat kulkevat omaa tietään, vaikuttavat USA:n tekemiset myös täällä. USA on sotansa hävinnyt: miljardeja dollareja on käytetty tuloksena yhä suuremmat huumeongelmat ja vahvistunut rikollisuus. Uusi suunta on välttämätön. Hollannin liberaalin huumepolitiikan kokemuksista keskustellaan nyt myös USA:ssa.

Ensimmäinen avoin kysymys on, omaksutaanko yhdistyvässä Euroopassa yhtenäinen huumepolitiikka. Toistaiseksi EY:llä ei ole elintä, joka määrittelisi normiston, jota noudatettaisiin huumepolitiikassa. Tutkijat ovat tehneet yhteistyötä mm. erilaisten huumetilannemittareiden laadinnassa, Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmän alaisuudessa on toiminut jo lähes kymmenen vuotta huumetutkijoiden asiantuntijaryhmä. Suunnitelmissa on myös yhteisen huumetutkimuskeskuksen perustaminen.

Toinen avoin kysymys on, jos yhtenäinen huumepolitiikka omaksutaan, onko se liberaalia vai rajoittavaa. Toisaalla vaaditaan vapauttamista ja toisaalla kiristämistä.

Kukin EY:n jäsenvaltio on vastuussa huumepolitiikastaan rajojensa sisällä ja rajojen valvonnasta suhteessa ei-EY-maihin. Jo yhdistymisen logiikka vie kohti yhteistä politiikkaa. Yhteisen europoliisin perustaminen on ilmeistä. Kesäkuun alussa EY-maiden sisäministerit allekirjoittivatkin Kööpenhaminassa sopimuksen yhteisen huumepoliisin, Europolin perustamisesta.

Hollanti ehdotti alkukeväällä, että kaikki EY-maat laillistaisivat miedot huumeet eli kannabistuotteet. Hollannin hallituksen huumeasiantuntija Robert Samson sanoi, että kansainvälisen yhteisön on valittava kahdesta vaihtoehdosta: jatkaa nykyisellä kaksinaamaisella linjalla tai ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat.

Hollannissa kannabiksen käyttö, hallussapito ja pienimuotoinen kauppa ovat sallittuja. Myöskään heroiinin hallussapidosta ei tule tuomiota. Kannabistuotteita voi ostaa kahviloista, joita on Hollannissa tuhansia.

Hollanti on tarmokkaasti puolustanut politiikkaansa. Kun esimerkiksi YK:n julkaisema raportti vuoden 1992 huumetilanteesta tuomitsi Hollannin huumepolitiikan, Hollannin pääministeri Ruud Lubbers ja lehtien pääkirjoitukset yksimielisesti puolustivat politiikkaa, joka on pudottanut huumekuolemat hyvin alhaisiksi ja vähentänyt huumeisiin liittyviä lieveilmiöitä. Vaikka kannabis on laillistettu, sen käyttö ei ole noussut oleellisesti; monissa rajoittavan politiikan maissa kuten USA:ssa sen käyttö on yleisempää. Heroiinin käyttäjien lukumäärä on laskenut 80-luvulla lähes kolmanneksella ja yhä harvempi sortuu kovien aineiden käyttäjäksi.

Hollannin linja on selvä, mutta miten on muualla. Monissa maissa käydään keskustelua ja tapahtuu prosesseja, jotka ennakoivat muutosta.

Saksa

Viime kesänä julkaistiin saksalaisessa Der Spiegel-lehdessä laaja ja seikkaperäinen artikkelikokonaisuus Das Böse aus der Büchse, jossa vaadittiin huumeita erityisesti kannabista koskevien kieltolakien kumoamista (katso Hamppu 2/92).

Toinen merkittävä tapahtuma oli, kun Lübeckiläinen vetoomustuomioistuin kumosi tuomion, missä eräs nainen oli tuomittu kahdeksi kuukaudeksi vankilaan 1,12 hasisgramman hallussapidosta. Tuomioistuin perusteli päätöstään sillä, että perustuslaillisista syistä kannabistuotteiden kaupan ja käytön ei pitäisi olla rangaistavaa kun näin ei ole alkoholinkaan suhteen. Tuomari perusteli lisäksi: "oikeus myrkyttää itseään, kuten oikeus syödä, juoda ja harjoittaa seksiä, kuuluvat Saksan perustuslain suojelemiin perus oikeuksiin.

Juttu meni Saksan korkeimpaan oikeuteen ja synnytti laajan keskustelun, jota käytiin mm. arvovaltaisen Die Zeit-lehden palstoilla.

"On korkea aika vetää kannabistuoteet pois laittomuuden alueelta", sanoi Saarin osavaltion terveysministeri Christiana Krajewski toistaen tunteellisesti osavaltionsa sisäministeriä Friedel Lapplea, joka kertoi toimittajille, että hän "suhtautuisi myötämielisesti politiikkaan, joka laillistaisi mietojen huumeiden käytön". Ala-saksin sosiaaliministeri Walter Hiller sanoi, että "Hasiksen pitäisi olla virallisesti kielletty, mutta epävirallisesti siedetty", lisäten, että on "typerää" pitää hasista tienä koviin huumeisiin.

Toisaalta heroiinin ja muiden kovien huumeiden nopean leviämisen myötä Helmut Kohl ja hänen kristillisdemokraattinen puolueensa ovat tehneet huumeräjähdyksestä myyntivalttinsa. Kohl on yksi agressiivisimmista äänistä, jotka vaativat yhteiseurooppalaista poliisin yhteistyötä huumeidenvastaisissa toimissa.

Samaan aikaan kun vihreät vaativat täydellistä laillistamista, suurin osa sosiaalidemokraateista suosii samanlaista politiikkaa kuin Hollannissa, missä huumekauppa on valtion ohjaamaa. Pari vuotta sitten Sosiaalidemokraattien ja vihreiden hallinnoimat Frankfurtin ja Hampurin kaupungit liittyivät yhteen Amsterdamin ja Zürichin kanssa ajamaan liberaalimpaa huumepolitiikkaa EY:hyn ja ne ovat pyytäneet muitakin Euroopan kaupunkeja liittymään aloitteeseensa.

Hollanti

Hollantia kohtaan on esiintynyt jatkuvasti muiden maiden voimakasta painostusta ja aika ajoin on jopa pohdittu sitä, pitäisikö coffee shopeissa kieltää myynti ulkomaalaisille, kahviloita on monta kertaa painostettu mm. siten, että on poistettu kahviloiden nimikilpiä yms., joissa on näkynyt mm. hampun lehti ja kahviloita on myös joskus suljettu. Tällä hetkellä kahvilat toimivat suhteellisen vapaasti. Niitä on hollannissa tuhansia, niissä myydään marihuanaa ja hasista, niissä on laaja valikoima erilaisia tuotteita. Marihuana on useimmiten kotimaassa laillisesti kasvihuoneissa kasvatettua. Kannabiksen laillistamisen jälkeen innovatiiviset hollantilaiset puutarhurit ovat kehittäneet uusia, korkeita THC-pitoisuuksia sisältäviä kantoja ja tehneet marihuanasta monen miljoonan dollarin lisätulon Hollannin taloudelle.

Kuten artikkelin alussa todettiin kannabiksen käyttö ei ole kasvanut viime vuosikymmeninä eikä ole laajempaa kuin kovan politiikan naapurimaissa. Heroiinilakeja on myös väljennetty, mutta Hollannissa ei ole sen enempää heroiinikoukussa olevia ihmisiä kuin muissa Euroopan maissa. Hallituksen ohjelma on vähentänyt vaaroja, joihin narkkari voi joutua. Puhtaiden neulojen jako on ollut tuloksekas keino taistella AIDSin leviämistä vastaan, terveydenhoito ja kuntoutus ovat hyvin hoidettuja.

Sveitsi

Marraskuussa 1991 eräs sveitsiläinen tuomioistuin alensi hasiskaupasta annettavaa rangaistusta perusteena se, että huume ei ole sen vaarallisempaa kuin alkoholikaan. Maan korkein oikeus vedoten viimeaikaisiin tutkimuksiin kannabiksen vaikutuksista piti voimassa oikeuden päätöksen lisäten, että oikeusjärjestelmän pitäisi lopettaa rankaiseminen kannabistapauksissa.

Toisaalta taas kolme kuukautta tämän päätöksen jälkeen Zürichin kaupunginvaltuusto päätti sulkea Platzpitzin "piikkipuiston". Plazpitzin puiston muodostuminen paikaksi, jossa saattoi vapaasti käyttää huumeita ja käydä niillä kauppaa (pääasiassa kovia aineita, heroiinia ja kokaiinia) perustui siihen, että päättäjät ajettelivat hoitaa ongelmat siten, että ne suljettaisiin rajatulle alueelle. Lieveilmiöt, suurkauppiaiden saapuminen paikalle, käyttäjien kasaantuminen muualta Sveitsistä ja ulkomailta puiston ympäristöön, rikollisuuden lisääntyminen jne. johti kuitenkin tilanteen riistäytymiseen käsistä. Puiston sulkeminen ei ratkaissut varsinaista ongelmaa - kunhan lakaistiin roskat maton alle. Sulkemista arvosteltiin myös voimakkaasti mm. siten että näin jätettiin heitteille huumeongelmaiset ihmiset. Kaupunginvaltuusto päätti alkaa jakamaan lääkärien välityksellä heroiinia kaupungin omille asukkaille ratkaisuna AIDS- ja rikollisuusongelmiin.

Italia

Italian Radikaalipuolue on esittänyt Italian parlamentille kieltolainvastaisen lakiehdotuksen, joka laillistaisi kannabiksen, perustaisi heroiinille ja kokaiinille "valtion monopolin" ja loisi ohjeiston kaikille psykoaktiivisille aineille. Kaikkien huumei den mainonta kiellettäisiin mukaanlukien alkoholi ja tupakka. Sen sijaan pitäisi olla tietoiskuja hälyttämään ihmisiä näiden aineiden vaaroista. Lisäksi pitäisi verotuksella vakiinnuttaa vähittäismyyntihinnat, jotka on suoraan suhteutettu huumeiden vaarallisuuteen. Kannabis pitäisi hinnoitella samalla tavalla luin alkoholi ja tupakka, mutta esimerkiksi heroiinin ja kokaiinin hinta pitäisi olla 20-kertainen niihin verrattuna. Vain luvan omaavat apteekkarit saisivat myydä niitä, kun taas kannabista, alkoholia ja tupakkaa saisi myydä vapaasti. Apteekit saisivat myös jakaa puhtaita neuloja.

Radikaalipuolue sanoi aloitteen tarkoituksena olevan pyyhkäistä olemattomiin huumekaupalla elävät rikollisorganisaatiot ja vähentää huumekuolemia, parantaa lainsuojattomina elämään pakotettujen huumeriippuvien ihmisten elämää ja pysäyttää AIDSin leviäminen likaisten neulojen kautta. Vaikka radikaalipuolue on pieni, niin se oli aloitteen tekijänä 1970 tapahtuneessa abortin ja avioeron laillistamisessa.

Aikaisemmin Italian huumelait olivat suhteellisen liberaalit, mutta niitä kiristettiin joitakin vuosia sitten siten, että suhteellisen pienten määrien hallussapito johtaa vankilatuomioon. Ainoastaan hyvin pienen omaan käyttöön tarkoitetun määrän hallussapidosta selviää ilman vankilaa. Tämä on johtanut Italiassa kestämättömään tilanteeseen. Vuoden vaihteessa oli Italian vankiloissa n. 1000 ihmistä huumeiden takia. Useimmat heistä olivat nuoria, useat naisia. Lisäksi tuhansia ihmisiä odotti oikeudenkäyntiä. Viime vuoden joulukuussa Italian sosialistinen pääministeri Giuliano Amato esitti huumeiden käytön kriminalisoinnin lopettamista lisäten, että huumeiden väärinkäyttö on enemmän sosiaali- kuin poliisiongelma.

Tämän vuoden huhtikuussa järjestetyssä Italian kansanäänestyksessä kysyttiin myös muita asioita kuin kantaa vaalitapaan. Kantaa kysyttiin myös huumelakeihin, pitäisikö käyttö laillistaa. Dekriminalisointi voitti 55,3% puolesta ja 44,7% vastaan.

Espanja

Marokosta on lyhyt matka Välimeren yli Espanjaan. Espanjassa onkin kannabista käytetty vuosisatojen ajan. Huumeiden hallussapito ja käyttö on käytännössä laillista. Vuoden 1991 lopussa käytäntöä tiukennettiin, mikä on johtanut siihen, että kannabiksen polttaminen avoimesti baareissa ja kaduilla on vähentynyt. Teehuoneet, joissa ennen oli sallittua poltella, ovat kieltäneet sen.

Kolumbian kokaiinikartellit ovat käyttäneet Espanjaa eräänlaisena sillanpääasemana Euroopan valloituksessa. Heroiinin tarjonta on myös runsasta Espanjassa. Kovien huumeiden suuri tarjonta, suhteellisen halpa hinta ja maan suuret taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ja diktatuurista vapautumisen perintö ovat tuottaneet Espanjaan suhteellisen suuren huumeongelman, jota kotrollipolitiikan kannattajat myös Suomessa ovat käyttäneet esimerkkinä siitä, mihin huumelakien liberalisointi johtaa. Tilanne ja tendenssit ovat kuitenkin Hollannissa toisenlaiset liberaalista politiikasta huolimatta.

Venäjä ja Itä-Eurooppa

Venäjän kuten monien itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen tilanne on vähintään sekava. Maan talouden ja koko yhteiskuntaelämän kaaosmaisuus on taannut sen, että huumepolitiikan prioriteetti on alhainen. Tiedot käytännöistä ovat hyvin vaihtelevia: voi lukea hyvinkin vapaamielisestä, mutta myös hyvin tiukasta suhtautumisesta. Esimerkiksi Pietarissa alle viiden gramman erä olisi sallittu, mutta sen yli menevästä määrästä olisi seurauksia. Paljon riippuu myös siitä, kuka kulloinkin antaa lausuntoja. Seuraukset ovat usein myös paljon kiinni siitä, onko kiinnijäännellä dollareita, joilla maksaa vähän palkanlisää.

Tilanne vapautuneissa entisissä sosialistisissa maissa on yhtä auki. Monissa maissa kuten Puolassa, Tsekissä ja Slovakiassa on liikkeitä, joiden tavoitteena on liberalisointi. Näissä maissa on esiintynyt jopa länsimaisen uutiskynnyksen ylittäviä uutisia mielenosoituksista kannabiksen laillistamiseksi. Mm. tämän vuoden maaliskuun loppupuolella järjestettiin Prahassa neljänkymmenen rock-yhtyeen voimin seitsentuntinen Drop In konsertti huumelakien tiukentamista vastaan ja mietojen huumeiden vapauttamiseksi.

Näiden maiden politiikka on kuitenkin hyvin alisteista USA:n ja EY-maiden vaatimuksille. USA ja EY-maat voivat helposti asettaa ehtoja taloudelliselle avulle ja lainoille, joita nämä maat tarvitsevat välttämättä.