Brittilehti The Economist:

Huumeet lain piiriin

Kimmo Wilska

Mailmalta kuuluu kummia. Siinä, missä oikeusministeriömme ei pidä kannabiksen laillistamiseen pyrkivää kannabisyhdistystä rekisteröintikelpoisena uskaltaa brittiläinen viikkolehti The Economist mennä meitä paljon pidemmälle. Toukokuu 15 päivä ilmestyneessä numerossaan melko konservatiivisena pidetty talous- ja uutisviikkolehti vaatii kansikuvassaan ja pääkirjoituksessaan huumeita yleensä lain piiriin.

Lehdessä on kaksi muuta aiheiseen liittyvää juttua: USA:n huumesodan epäonnistumisesta sekä tiedeosastossa pitkä artikkeli päihderiippuvuuden olemuksesta. Ohessa referaatti Economistin pääkirjoituksesta, joka tuskin tekee täyttä oikeutta alkuperäisversiolle, missä koko päihdekysymyksen ydin tiivistetään erinomaisesti. Kaikille englanninkielentaitoisille suosittelen itse lehden hankintaa.

Siinä, missä hasiksen rinnastamista alkoholiin tuomitaan meillä huumevaaran vähättelynä, aloittaa Economistin pääkirjoitus vieläkin rajummalla rinnastuksella: Vuonna 1883 tunnettu brittilääkäri Benjamin Ward väitti, että tee aiheuttaa juojalleen 'erittäin hermostuneen, puolihysteerisen tilan'. Vuonna 1936 taas sairaanhoitoalan lehdessä American Journal of Nursing kerrottiin, että kannabiksen käyttäjä saattaa 'odottamatta hyökätä lähimmän ihmisen kimppuun murhaavalla väkivallalla'. Economist jatkaa: "Teellä ja marijuanalla on kaksi yhteistä piirrettä: ne vaikuttavat käyttäjiensä mielentilaan, ja aiheuttavat riippuvuutta.

Asenteet riippuvuuteen ovat monimutkaisia ja usein ristiriitaisia. Tee ja marihuana ovat itsess{{n melko vaarattomia, mutta tee on yleens{ laillista ja marihuana ei. Tupakka ja kokaiini ovat haitallisia, mutta tupakka on l{hes kaikkialla sallittua, kun taas l{hes kaikki Economistin lukijat asuvat maissa, miss{ kokaiinin hallussapito voi johtaa vankeuteen."

Lehti kehuu epätavallisen rohkeaksi italialaisten päätöstä kumota tiukimmat huumelait kansanäänestyksessä; yleensä kansalaiset ja hallitukset pitävät kiinni vallitsevasta kieltolaista päihteiden laittoman kaupan aiheuttamien ongelmien takia. Lehti korostaa, että nimenomaan laittomuus pönkittää järjestäytynyttä rikollisuutta: "Se vetää käyttäjät maailmaan, jota hallitsevat likaiset neulat, myrkylliset aineet, sekä myyjät, jotka haluavat myydä aina vain suurempaa riippuvuutta aiheuttavia annoksia."

Lehden mukaan itse päihderiippuvuuteen tunnettu vastenmielisyys estää ihmisiä pohtimasta, miten laillisuusvaihtoehto saattaisi vähentää näitä ongelmia. Tämä ajatusmalli todetaan kauttaaltaan epäjohdonmukaiseksi. "Savukeriippuvuutta pidetään maailman suurimpana vältettävien kuolemien aiheuttajana. Alkoholi riistää käyttäjiltään heidän muistinsa ja maksansa, sekä riistää hengen aivan liian monelta viattomalta rattijuopon uhrilta. Kuitenkin näiden osalta lain puitteissa tapahtuva varoittaminen hyväksytään yleisesti."

Järkevämpänä kieltolakia puoltavana argumenttina Economist pitää ajatusta, että laillistaminen lisäisi aineiden käyttöä, ja että lisääntynyt kulutus ja riippuvuus kumoaisi ne edut, jotka syntyvät aineiden saattamisesta lain piiriin. Tähän lehti toteaa, ettei laillistaminen tarkoittaisikaan täyttä vapauttamista. "Oikein toteutettuna se antaisi valtioille mahdollisuuden ottaa aineiden jakelu ja valvonta pois rikollisilta. Laadunvalvonta on keskeistä, koska suuri osa päihteiden aiheuttamista haitoista aiheutuu epäpuhtaista tuotteista, aivan kuten huolimattomasti tislattu viina voi tehdä sokeaksi."

Lehti ehdottaakin muille p{ihteille samantyyppist{ valvontaa, kuin mit{ sovelletaan alkoholiin ja tupakkaan. Rajoitusten voimakkuus vaihtelisi aineeseen liittyv{n riippuvuuden mukaan. Marihuanalle riitt{isi "kevyt kosketus" kun taas heroiinin saatavuutta voisi rajoittaa voimakkaasti. Vaikka laillistaminen ei poistaisi poliisivalvonnan tarvetta, valvonta olisi helpommin hallittavissa. Laillistamiskokeilut voitaisiin aloittaa kevyistä aineista, joiden verotus olisi vähäisin. Tämä jo vähentäisi huumekartellien voittoja. Maailman suurimman verovapaan teollisuuden saattaminen verotuksen piiriin taas toisi valtioille varoja käytettäväksi hoitoon ja valistukseen. Tämä olisi tehokkaampaa kun nykyiset miljardit, joita käytetään yrityksiin katkaista kaikenlaisten huumeiden saatavuus.

Aineiden laittomuus, sekä vallitsevat asenteet nähdään myös haitalliseksi alan tutkimukselle. Pääkirjoituksessa viitataan tiedesivuilla olevaan artikkeliin, missä kerrotaan tutkimuksista, jotka ovat valaisseet päihteiden aiheuttaman hyvänolontunteen sekä päihderiippuvuuden syitä. Kuitenkin nykyään tutkimuksen ainoa sallittu tavoite on olemassaolevien päihderiippuvaisten irroittaminen koukusta. Lehti ehdottaa, että uusien hoitomuotojen tutkimisen lisäksi, alan tutkijat voisivat pyrkiä luomaan turvallisempia, tehokkaampia, ja vähemmän riippuvuutta aiheuttavia aineita. Nykyään tämä tulkittaisiin "aineiden väärinkäytön" edistämiseksi.

Lehti myöntää, että käytön kynnystä madaltavat lailliset puitteet lisäisivät aineiden käyttöä, mutta ei välttämättä kovin paljon. Amerikkalaisissa gallupeissa enemmistö vastaajista sanoo, ettei laillistaminen saisi heitä käyttämään aineita, joita he eivät käytä nyt. Useat USA:n osavaltiot käytännössä dekriminalisoivat marijuanan 1970-luvulla ilman, että käyttö olisi räjähtänyt. Hollannin kokemukset taas osoittavat, että vaikka maahan on tullut uusia käyttäjiä rajoittavan politiikan maista, dekriminalisointi ei ole johtanut käytön valtavaan vyöryyn. Lisäksi aineiden käyttöön liittyvä rikollisuus on vähentynyt laillistamisen myötä.

Kiellon kannattajien mielestä laillistaminen kaatuisi viime kädessä yleisen mielipiteen vastustukseen. Economist myöntää, että näin voi käydä: niin tiukasti on kieltolakidogmia hoettu vuosikymmenien ajan. Rationaalisempi keskustelu saattaisi lehden mukaan kuitenkin muuttaa yleistä mielipidettä. "Vain muutama vuosi ennen kuin USA:n alkoholin kieltolaki kumottiin v. 1933, yleinen mielipide oli samalla tavalla maan kieltomielisten johtajien hallitsema." Näin pääkirjoituksessaan konservatiivinen brittilehti The Economist.