Turmiolan Tommikullat

Gagliostro

Tieteen kuivalehti numero 4/91 kertoo artikkelissaan "Aivoissa valmistuu hashista", että aivoissamme on reseptorisoluja, siis molekyylejä cannabiksen käyttöä varten. Reseptorit ovat olemassa reagoidakseen kannabinoideihin, joita valmistaa oma elimistö. Makeeta, joskus flunssassa ja pienessä kuumeessa on tuntunutkin siltä.

Toinen aivoissa valmistuva kama on Endomorfiini-endorfiini. Sen väärinkäyttäjiä olemme tottuneet urheilutilaisuuksissa ja lenkkipoluilla näkemään. Joskus voi syksyisellä sienipolulla pelästyä ihan tosissaan kun mutkan takaa törmää horjuvaan hikiseen ja räkäiseen endomorfiinin väärinkäyttäjään joka ei mitään näe eikä kuule ja läähättäen hokee "vielä kilometri, vielä kilometri".

Kolmannen ryhmän muodostavat jännitystä ja vaaraa etsivät adrenalistit. He ovat lapsena jääneet vuoristoratakoukkuun eivätkä koskaan pääse pois. Tässäkin tulee vastaan toleranssi, aina vaan pitää olla jännempää ja jännempää. Pitää kiivetä korkeammalle tai ajaa kovempaa, sukeltaa syvemmälle tai saada muuten adrenaliinia lisää.

Tässä vaiheessa alkaa oma pää tuntua apteekilta.

Mitäs jos etsittäis ihminen, joka ei huumaa itseään, ei omilla eikä vierailla aineilla. Voi olla vaikeata, presidenttimmekin pelaa lentopalloa ja juo joskus julkisesti viinaa - ei käy.

Entäs joku suojattua elämää viettänyt vanhapiika. Ei Seksiä, ei urheilua eikä muutakaan jännitystä. Voi olla tämäkin vaikeata, tädeillä on taipumusta hurahtaa, "Jeesus on paras huume".

Mistä löydettäis sellainen selväpäinen ihminen, joka ei dokaisi, ei sairastaisi, ei urheilisi, ei etsisi jännitystä elämäänsä ja pitäisi uskovaisten juttuja humpuukina. Pitäisikö julistaa kilpailu selvän ihmisen etsimiseksi, palkintona juoksumatka Mount Everestille?


sky@sky.org