Ajokorttikiusaa I

Ajolupa voidaan peruuttaa mielivaltaisesti ilman mitään näyttöä, jos sanoo käyttävänsä kannabista - emme ole yhdenvertaisia ajokorttitoimistossa

Rattijuopolta voidaan peruutta ajolupa määräajaksi tai kokonaan riippuen siitä, miten törkeä rattijuoppous on ja kuinka usein siihen on syyllistytty. Suurin osa ihmisistä on varmaan myös perustellusti sitä mieltä, että se on oikein. Siksi poliisit puhalluttavat ihmisiä ja/tai lähettävät heidät oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen promillemäärän mittaamiseksi. Ajokorttiasi ei peruuteta, jos sanot joskus nauttineesi alkoholia tai jos naapurisi kertoo nähneensä sinut kerran juovuksissa. Mutta, jos käytät kannabista, et ole enää tasa-arvoinen muiden kansalaisten kanssa. Silloin korttisi voidaan pistää hyllylle täysin mielivaltaisesti.

Edellisessä Hamppu-lehdessä 1/91 kerrottiin jutussa Kesän kannabisviljelmäankka Ollin oikeudenkäynnistä ja sen saamista oudoista piirteistä. Kasvien osalta syyte törkeästä huumausainerikoksesta lopuksi hylättiin, mutta Olli tuomittiin syyskuussa 1991 11 kuukaudeksi vankilaan ja 97500 mk:n korvauksiin kannabiksen käytöstä ja välityksestä (palautettavaksi tuomittuja poliisin tuhoamia 269 hampun tainta ei ole vielä näkynyt, odottelemme niiden ilmaantumista). Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen.

Lokakuussa tuli täytenä yllätyksenä kutsu Helsingin kaupungin ajokorttitoimistoon, missä toimiston johtaja ilmoitti välittömästi, että korttia voi ehkä yrittää anoa takaisin vuoden kuluttua, jos Olli kykenee osoittamaan, että hänen asenteensa kannabikseen on muuttunut. Mitkään vastaväitteet, että enhän minä ole ajanut pilvessä, eivät auttaneet. "Ainahan tästä seulasta joku pääsee livahtamaan läpi", oli vastaus.

Asiasta valitettiin Uudenmaan lääninoikeuteen 30.10.1991, mutta lääninoikeus hylkäsi valituksen 16.1. 1992. Virallisesti päätös, johon Olli haki muutosta on seuraava:

"Helsingin poliisilaitos 2.10.1991. Poliisilaitos on tieliikennelain 70 §:n 1 momentin, 75 §:n 2 momentin 1 kohdan ja 78 §:n 2 momentin nojalla määrännyt Sjöholmin ajokieltoon toistaiseksi, koska Sjöholm ei enää täytä ajokorttiluvan myöntämisen edellytyksiä".

Päätöksessään 39/2 lääninoikeus kertoo saaneensa selityksen poliisilaitokselta ja kuulleensa lääninasiamiestä. Lääninoikeus perustelee päätöstään seuraavasti:

"Sjöholm on tuomittu Helsingin raastuvanoikeuden 12.9.1991 julistamalla päätöksellä ajalla 1988 - kesäkuu 1991 tapahtuneesta jatketusta osaksi törkeästä huumausainerikoksesta. Lisäksi asiakirjoihin liitetyistä poliisikuulustelupöytäkirjoista ilmenee Sjöholmin kertomana, että hän on käyttänyt huumausaineita päivittäin 24 vuoden ajan. Selvitysten perusteella Sjöholm on katsottava huumaavan aineen jatkuvan väärinkäytön vuoksi kuljettajana liikenteelle vaaralliseksi ja hänet on tullut määrätä ajokieltoon toistaiseksi".

Mikähän sitten lienee todellinen syy, se henkilökohtainen vaino, jota Olli sanoo huumausainepoliisin häneen kohdistavan, joidenkin päättävässä asemassa olevien henkilöiden vakaumus, että kannabiksen käyttäjät ovat B-luokan kansalaisia, joiden ei tarvitse olla yhtä tasa-arvoisia kuin kunnolliset kansalaiset vai Ollin valitus, jota kapulakieleen tottuneet byrokraattijuristit eivät ole osanneet lukea. Seuraavassa Ollin valitus kokonaisuudessaan:


"Helsingin Ajokorttitoimiston poliisit peruuttivat ajokorttini, oman sanomansa mukaan, vähintään vuodeksi. Se tietäisi sitä, että joutuisin menemään taas uudestaan kirjalliseen kuulusteluun ja insinööriajoon. Se on mielestäni typerää ja lapsellista kiusantekoa. Hulluinta asiassa on se, etten ole syyllistynyt liikennerikkomuksiin tai huumeessa ajamiseen eikä minua ole edes sellaisista syytetty. Onhan sitä tullut tupruteltua joskus hassista jo 25 vuotta, mutta en ajaessani autoa. Mikäli ajokieltoasioissa toimittaisiin tasapuolisesti, niin silloinhan poliisien tulisi ottaa kortti pois kaikilta niiltä henkilöiltä, jotka juovat kolme keskikaljaa töistä kotiin tultuaan illan mittaan. Myös niiltä, jotka käyttävät rauhoittavia, uni- tai särkylääkkeitä. Ainahan voi OLETTAA, että niitä käytetään myös autoa ajettaessa.

Minulta peruutettiin ajokortti ensimmäisen kerran puoleksi vuodeksi syyllistyttyäni 1969 kymmenen markan hassispalan välittämiseen, niinkuin tuo välittäminen olisi jotenkin vaikuttanut ajokäyttäytymiseeni liikenteessä. Onhan kysymyksessä kaksi eri asiaa, jotka poliisi keinotekoisesti yhdistää. Ajokorttini on peruutettu useamman kerran sen jälkeen. En ole tosin syyllistynyt ajokortin omistaessani liikennerikkomuksiin, paitsi kerran 1970-luvulla ylinopeuteen sekä joihinkin pikkurikkeisiin kuten parkkisakkoihin. 1980-luvulla ajelin pääosin ilman ajokorttia ja sain siitä lukuisat sakot, joten päätin ajaa ajokortin uudelleen. Kerran syyllistyin rattijuopumukseen, josta minulle määrättiin ehdoton vankeusrangaistus menneisyyteni johdosta. Sellaista on oikeudenkäyttö tässä maassa...

Ajotaidostani saa ehkä realistisemman kuvan ottamalla yhteyttä vakuutusyhtiöihin, sillä en ole koskaan menettänyt bonuksiani. En ole ollut milloinkaan osallisena kolarissa paitsi kerran 15-vuotiaana, kun katselin liian intensiivisesti erästä kaunista tyttöä, mutta niihin aikoihin en ollut vielä ajokortti-iässä.

Olen ajellut pitkin Euroopan pääkaupunkeja ja niissäkin matkanteko on sujunut hyvin ja rauhallisesti, vaikka Pariisissa tukkani meinasi nousta pystyyn kun liikenteen tempo oli niin kiireinen.

Matka jatkuu, vaikka ilman ajokorttia, sillä eihän se paljon ajotaitoa huononna. Ajokortin puuttuminen lisää jonkin verran liikenneriskiä, sillä silloin sitä on hiukan "skitsona" kun taskusta puuttuu ajokortti. Silloin sitä saattaa pelästyä poliisiautoa ja mahdollisesti kääntyä jollekin sivutielle ehkä hiukan nopeusrajoituksia rikkoen ja vähän väliä taustapeiliin vilkuillen. Tuollaiset tilanteet eivät tule luonnollisestikaan kohdalle jos ajokortti on omassa taskussa eikä joidenkin ilkeämielisten poliisien huostassa.

Ajokortti on minulle käytännössä välttämätön. Olen ammatiltani käsityöläinen, rakennan asuntoa ja kynttiläpajaa Lopen Läyliäisiin, jonne on Helsingistä matkaa noin 60 kilometriä. Rakennus- ja työtarvikkeiden raahaaminen yleisillä kulkuneuvoilla on liian hankalaa, Kuvitelkaa vaikkapa karhuntaljapaalien, 50-kilon parafiinisäkkien tai viiden metrin lautojen raahaamista busseissa. Minulla ei ole varaa palkata autonkuljettajaa, kun olen lähes varaton.

Minä en sekoita keskenään autolla ajoa ja hashiksen polttamista. Siksi minulla on hyvä syy olettaa, että te siellä Lääninoikeudessa olette huomattavasti viisaampia kuin poliisit Sturenkadun ilkeämielisellä poliisilaitoksella, jota myös Ajokorttitoimistoksi kutsutaan. Jään nyt odottelemaan, että te palauttaisitte pikaisesti ajokorttini, sillä haluaisin ajella joulumarkkinoilla ajokortti taskussani. Täytyisi pian päästä kynttilöitä kauppaamaan, ja ne painavat niin, että saatan pian päästä eläkkeelle, jos rasitan liiaksi selkääni. Sekä fyysiset että psyykkiset syyt suorastaan vaativat korttini pian takaisin.

Helsingissä 30.10.1991, käsityöläinen Jaakko Olavi Sjöholm, ...


Olli ei päässyt joulumarkkinoille kortti taskussa. Lääninoikeus ilmoitti valituksen hylkäämisen lisäksi, että päätöksen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Päätöksen on allekirjoittanut esittelijä Mauri Hyvönen ja päätöksen tekemiseen ovat ottaneet osaa lääninoikeuden jäsenet Routio (t), Karttunen ja Sahla.

Olli valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen 9.3.1992. Valituksessa Olli lyhyesti toistaa em. valituksen asiasisällön ja toteaa: "Haluan päätökseen muutoksen vaatimalla ajo-oikeuteni heti takaisin. Ajokortillani pelleily on pelkkää kiusantekoa. En ole syyllistynyt huumeessa ajamiseen, eikä minua ole edes sellaisesta syytetty". Olli lopettaa valituksensa: "Toivottavasti te siellä Korkeammassa hallinto-oikeudessa olette viisaampia kuin poliisit ja Lääninoikeuden virkamiehet ja annatte minulle pikaisesti ta kaisin ajolupani".

Odotamme päätöstä korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Voiko Suomessa todella tuomita näinkin ankaraan rangaistukseen ilman, että tuomittua on edes koskaan syytetty siitä, mistä häntä rangaistaan!

Nykyisen laman aikana em. pallottelun ymmärtää, sillä valittaminen tuottaa valtiolle rahaa lunastus- ja leimaveromaksuina. Tämäkin ruljanssi tulee maksamaan toista tuhatta markkaa. Jatkuu seuraavassa numerossa.