Katsottua

Televisioista on tullut kiitettävällä tavalla ohjelmaa, jossa on käsitelty huumeita, huumelainsäädännön muutosta ja poliisivaltuuksien lisäämisvaatimuksia. Seuraavassa referoidaan useita ohjelmia ja puheenvuoroja, koska ne hyvin kuvaavat yhteiskunnassa vellovia mielipidevirtoja. TV 3:n vuodenvaihteen tienoilla alkanut ohjelma Hyvät pahat ja rumat on voimakkaasti esillä ja syykin on ilmeinen - vihdoin TV:ssä on ohjelma (Frank Papan lisäksi), joka pystyy tuoreella tavalla käsittelemään ajankohtaisia asioita.

Mediakomppanian monipuolinen tietoisku

Helmikuun 2. päivänä tuli TV:stä Mediakomppanian ohjelma, joka koostui keskustelusta ja siihen liitetyistä "inserteistä" ja Europe 4:n ja TV 1:n tuottamasta Antti Rajalinin ja Antti Kangasniemen dokumentista Strawberry Fields. Keskustelijoina studiossa olivat oikeusministeri Hannele Pokka, huumepoliisin päällikkö Torsti Koskinen ja tutkija Osmo Kontula. (Muuten, eikö Suomessa voida tehdä yhtään ohjelmaa, haastattelua tms. ilman, että siinä pitää olla huumepoliisin kanta, useimmin Torstin?)

Keskusteluosuudesta kannattaa mainita joitakin merkittäviä osuuksia, vaikka keskustelun vetäjän Ruben Stillerin yleensä hyvä tyyli käsitellä asioita tässä enemmän hajotti kokonaisuutta kuin johti johti mihinkään lopputuloksiin.


Kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Suomen kannabisyhdistyksen edustajana inserteissä esiintyi graafikko ja filosofi Juha Olavinen. Yhdistystä hän esitteli seuraavasti:

"Niin, Suomen kannabisyhdistys on tällainen - eräänlainen yhden asian liike ja vois sanoa jonkunlainen haarautuma tällaisesta suomalaisesta underground- ja avangarde-kulttuurista, joka nyt on ottanut sitten tehtäväkseen vaikuttaa Suomen huumelainsäädäntöön siten, että täysi-ikäisille kansalaisille marihuanan kotikasvatus ja käyttö tulisi nyt ensi sijassa sallituksi, se on niinku ensimmäinen päämäärä. Se koostuu henkilöistä, jotka ovat vanhempia - minä olen nuoremmasta päästä - sanotaan semmoisia kaksi- kolmekymmentä vuotta alalla olleita ja henkilöitä, jotka ovat niinku pärjänneet elämässään, niinku hallitsevat sen käytön ja kokevat kohtuuttomana sen tilanteen, että kaikkien näiden vuosien ja vuosikymmenten jälkeen he edelleen ovat ikäänkuin rikollisia näiden kokemustensa kanssa ja siinä on ikäänkuin ryhdistäydytty ja otettu härkää sarvista että kyllä asialle täytyy yrittää tehdä jotain. Ja näin minäkin siihen suhtaudun - että vaikka asiassa on toki aina ongelmallisia puolia, niin silti minusta nykytilanne on aivan kohtuuton. On aivan merkillistä, jos eivät aikuiset ihmiset saa päättää omista mielentiloistaan ja niistä luonnonesineistä, joihin he tutustuvat".

Valtiotieteen kandidaatti Risto Mikkonen totesi huumausainerikoksista epäiltyjen oikeusturvan olevan selvästi huonompi kuin muissa rikoslajeissa:

"Sanotaan näin, että oikeuskäytäntöön sisältyy monia sellaisia kohtia, jotka ovat suoraan ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa ja vasta nyt keväällä -91 on yksi tapaus tietääkseni palautettu takaisin alioikeuskäsittelyyn tällaisen takia, mutta tällaisia samanlaisia tapauksia eli puutteellista näyttöä ja kanssasyytettyjen kertomusten käyttäminen ainoana todisteena on esiintynyt viimeiset kakskyt vuotta. Puhumattakaan siitä, että tällaisista hyvin olemattomista rikoksista pidätettyjä ihmisiä - niiku ihan pelkästään jostain hasiksen poltosta pidätettyjä ihmisiä on voitu pidättää täydet 17 vuorokautta ja seurauksena on ollut muutaman sadan markan sakot, nää on niinku hirveen tavallisia suomalaisessa oikeuskäytännössä.".

Rubenin kysymykseen Osmo Kontulalle, mikä on niin kauhean väärin käyttäjien ihmisoikeuksissa, Kontula ehti vastata ennen Rubenin keskeytyksiä:

"Täytyy, silloin kun asioita tarkastellaan yleisemmin eri väestöryhmien kannalta, muistaa myös se, että huumeiden käyttäjään kohdistuu erilaisia hyvin voimakkaita rankaisutoimenpiteitä ja minä väittäisin, että itse asiassa nykyinen lainsäädäntö, nykyinen huumekontrolli aiheuttaa huumeiden käyttäjälle paljon enemmän ongelmia kuin käyttö sinänsä".

Oleellisena pointtina lakiuudistuksessa, onko käyttö sakoilla vai vankeudella tuomittavaa, Kontula totesi, että "vankeudella rankaisu mahdollistaa kaikenlaiset pakkotoimet eli käyttäjät ajetaan entistä kovemmin nurkkaan ja entistä kurjempaan asemaan ja ... he leimautuvat ja heille aiheutuu yhä enemmän ongelmia. Tavallaan lainsäädännöllä halutaan ehkä enemmistön vuoksi vähemmistöä sortaa".


Keskustelun lopuksi kysymykseen, jos kannabis sallittaisiin, Juha Olavinen vastasi tavalla, joka antaa aihetta yleisemminkin pohtia Suomen kaiken kattavaa lamaa ja keinoja, joilla siitä noustaan:

"Mut se, mikä minusta siinä olisi niin hyvää, jos näin voi sanoa - joka jopa liittyy meidän yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Jos nyt katsotaan tätä suomalaista yhteiskunnallista tilannetta, miten niinku jumissa se on ja tässä ollaan niinku menossa alaspäin, alaspäin, mieletön sellainen apatia vallitsee, jähmettyneisyys vallitsee, ei mitään ideoita - vaan joko täydellinen puolustautuminen tai sellainen että nyt tää Eurooppa pelastaa- tyyliin, jompi kumpi, muttei mitään sellaista omaa panosta. Täytyy olla kekseliäs ja tuossa mielessä mä olen varma, että se jossain määrin helpottais tuollaisten elementtien tuloa suomalaiseen yhteiskuntaan, lisää niinku mielikuvitusta, rohkeutta, uusia niinku näkemyksiä, vieraita näkemyksiä, monenlaisia näkemyksiä. Mutta tällä tavoin, niin täst ei tuu yhtään mitään, tää niinku sammuu tää homma".

Em. dokumentti Strawberry Fields on ehkä tärkein TV-ohjelma huumeista, mitä tähän asti on lähetetty. Jos joku, niin se kannattaa lähettää uusintana. Tärkeäksi sen tekee se, että ensimmäisen kerran huumeisiin suhtaudutaan asiallisesti ja niistä ei kiihkoilla. Se osoittaa sen, että sellainenkin yhteiskunta voi olla mahdollinen, jossa näitä asioita voi pohtia ja päihdepolitiikkaa voi säädellä muutenkin kuin yksioikoisella vankilalla pelottelemisella ja myös sinne pistämisellä. Ohjelma koostuu lukuisista käyttäjien ja asiantuntijoiden haastatteluista sekä käyttötilanteiden ja kaupunkikuvien otoksista.

Terveysministeriön päihdeosaston johtaja Leon Wever valottaa nykypolitiikan taustaa: "Hollannissa tehtiin ero kannabistuotteiden ja vaarallisempien huumeiden välillä". Tutkimustuloksiin vedoten hän toteaa, että "kannabista ei voi luokitella samoin kuin muita huumeita".

Professori Louk Hulsman Euroopan neuvoston rikososastolta kertoo, että YK:lle jätettiin ehdotus, että kannabis dekriminalisoitaisiin kansainvälisin sopimuksin, mutta sitä ei otettu asialistalle. Hollannin huumelainsäädännön historiasta hän toteaa, että "oli virhe kriminalisoida kannabiksen käyttö". "Kriminalisoinnista on päädytty siihen, että säädellään tiettyjen aineiden käyttöä, niiden saatavuutta ja laatua sekä annetaan ihmisille tietoa asioista".

Tässä yhteydessä on syytä painottaa Suomen tilanteesta sitä, että kannabiksen laadun valvonta ei ole mikään merkityksetön kysymys! Nykyisessä tilanteessa kukaan ei valvo laatua ja samalla idästä tunkee Suomeen halpoja (ja huonolaatuisia) kannabistuotteita. Vaara on siinä, että entisen Neuvostoliiton saasteongelmien - mukaan lukien ydinsaasteet - paljastuessa yhä mittavammiksi, on yhä todennäköisempää, että Tsernopilvi on nimensä veroista.

Lainkunnioituksen inflaatiota valottaa Rotterdamin yliopiston tutkija Hugo Durieux, joka kuvaa prosessia, joka on Suomessakin selvästi havaittavissa: "Jos ihmisen pitää syyllistyä laittomuuksiin saadakseen, mitä haluavat ja näinhän he tekevät huumeita ostaessaan, heille tulee tavaksi ylittää laillisuuden raja. Silloin ei usein tarvita paljoakaan, ehkä vain pieni sattuma, joka saa jotkut jäämään pysyvästi rikoksen poluille".

Erasmus-yliopiston tutkimusjohtaja Peter Cohen toteaa lakonisesti, että poliitikot pelaavat valtapelia ja että heitä ei kiinnosta totuus kuten tiedemiehiä. "Huumeiden pelkoa voi käyttää valtansa lisäämiseen".

Hän suhtautuu hyvin skeptisesti lääketieteellisen, sosiologisen ja antropologisen tutkimuksen vaikutukseen poliittiseen päätöksentekoon. Sitä ei ole "niin kauan kuin ihmiset uskovat kauhutarinoihin huumeista".


Kaksintaistelu

TV 3:n suorassa Hyvät pahat ja rumat ohjelmassa 22.2.1992 oli ns. kaksintaisteluosuudessa Vanhempainyhdistys Irti huumeista ry:n toiminnanjohtaja Saini Mustalampi ja Suomen kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela vastakkain. Oikein aitoa kaksintaistelua ei syntynyt lähtökohtien erilaisuuden vuoksi. Jääviyssyyt estävät lopputuloksen ja argumenttien arvionnin tässä.

Yksi Saimin heitto jäi vaivaamaan: "Meillä on ollutkin tapana sanoa tai oikeammin siteerata yhtä lähdettä, joka sanoo, että tämmöisen jatkuvan kannabiksenkäytön jälkeen fiksusta tulee normaali ja normaalista tulee tyhmä ja tyhmä ei pärjää". Kun yhdistys nyt sanoo, että sen piiriin ajautuu myös ongelmaisia, jotka ovat käyttäneet kannabista, niin ei kai toiminnajohtaja halua väittää, että he ovat niitä tyhmiä, kun eivät ole pärjänneet?

Tipin viimeinen puheenvuoro toi esille monen Suomen kannabisyhdistyksen jäsenen usein esittämä lähtökohdan yhdistyksen toiminnalle: "Puhutaan näistä nuorista ja narkomaaneista ja muista - mä haluaisin lähteä niinku liikkeelle siitä, että ollaanko me täällä yhteiskunnassa niinku sellasessa lastentarhassa jatkuvasti, et meitä joku holhoaa ja joku sanoo, mikä on se valtahuume, mitä me saadaan käyttää ja saammeko me vaikuttaa mielentilaan jollakin lailla vai ei. Meidän mielestä niinku ihminen saavuttaa jossain vaiheessa aikuisuuden ja hän voi itse päättää, minkä mielentilan haluaa. Jos hän haluaa vaikuttaa siihen kannabiksella, hänelle suodaan siihen oikeus eikä pidä lähteä siitä liikkeelle, että joku taho meille määrää sen, että mikä on laitonta. Tässähän on kyse mielentilan kriminalisoinnista - ja siitä pitäisi puhua".


Humaania rikosoikeutta

Suorassa lähetyksessä Hyvät pahat ja rumat, TV 3 7.3.1992 oli tunnettu rikosoikeuden professori P.O. Träskman soittajien ja toimittaja Jari Sarasvuon tentittävänä. Aiheena oli poliisilakitoimikunnan työ eli poliisin uudet toimivaltuudet, joihin kuuluisi mm. salavalvonta eli puhelimen salakuuntelu. Lyhyesti sanoen, olemmeko menossa kohti poliisivaltiota. Poliisin salakuuntelu ja pakkokeinot ovat tulleet voimakkaasti esiin myös huumelain valmistelutyössä. Träskman on joutunut käymään lähes yksin keskustelua, joka ei ole oikein käynnistynyt. Hän oli myös oikeusministeriön huumausainerikostyöryhmän puheenjohtaja. Työryhmän ehdotuksen luovutustilaisuudessa oikeusministeri Hannele Pokka välittömästi tyrmäsi ehdotuksen siltä osin, missä ehdotettiin lievennystä käyttäjien kohtelussa. Ministerin todellisista motiiveista heräsi kysymyksiä, olihan käynnissä kuuma Keskustapuolueen sisäinen kädenvääntö ja EY-keskustelu. Olkoon miten on, se helppous ja töykeys, jolla mm. TV:n uutislähetyksissä ministeri nollasi pitkän asiantuntijoiden valmistelutyön, jätti pahan maun suuhun. Näinkö Suomessa arvostetaan asiantuntemusta, malttia ja asiallista keskustelua.

Ohjelmassa kysymykset eksyivät kovin usein liikenteen valvontaan, mutta mukaan mahtui monia huomionarvoisia näkökohtia.

Sarasvuo: "Nyt kun tällä kauko- ja salavalvonnalla kerätään ihmisistä tietoa, ennemmin tai myöhemmin tämä tietomäärä on niin suuri, että se alkaa oikeuttaa itse itseään erilaisiin toimenpiteisiin ja tästä meillä on oman maan rajojen ulkopuolelta aika pöyristyttäviä esimerkkejä. Pelottaako professori Träskmania tällainen kehitys?"

Träskman: "No kyllä tietysti pelottaa, koska varsinkin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ilmiannolla on suuri merkitys, niin tämän tyyppistä aineistoa kertyy vuosien mittaan äärettömän paljon ja jos sen aineiston käyttöä ei sitten valvota riittävästi, niin syntyy juuri kaikkia niitä lieveilmiöitä, mitä tunnetaan eri diktatuureista. Kyllä myöskin salakuuntelun osalta yhtenä ongelmana on se, että syntyy paljon sellaista tietoa, joka koskee muuta kuin rikoksia ja rikoksentekijöitä ja pitäisi löytää sitten joku sellainen leikkuri, jolla tämä ylimäärätieto saadaan pois".

Sarasvuo: "Nythän meillä on kokeiltu näitä ilmiantoja, niin Helsingin kaupunki aika epäonnistuneessa kokeilussaan kuin sitten meillä on tämä ylistetty huumeilmiantopuhelin, jossa voi tehdä vähän naapurillekin kiusaa, jos oikein pahalle päälle sattuu. Nää on ainakin minusta aika huolestuttavia kehityspiirteitä".

Träskman: "Kyllä, vaikuttaa siltä, että tällainen - et on olemassa tietty pyrkimys aikaansaada ilmiantoja enemmän kuin aikaisemmin ja voidaan tietysti sanoa, että kyllä rikosoikeudelliseen järjestelmään aina on kuulunut tietyntyyppinen ilmiantaminen eli tietysti rikoksen uhriksi joutunut ihminen ottaa yhteyttä viranomaisiin. Mutta silloin kun siitä kehittyy - kun se pannaan niinkun systemaattisesti järjestelmään, niin silloin siihen kyllä liittyy kaikki ne ongelmat, mitä me nyt tunnemme esimerkiksi Itä-Eu roopan entisissä sosialistisista maista".

": "Krääk, klik".

Sarasvuo: "Onks tää vähän vaikea aihe?"

Träskman: "No kyllähän tämä on ainakin tärkeä aihe ja tärkeät aiheet ovat toisinaan vaikeitakin".

Sarasvuo: "Nythän on käynyt sillä tavalla, kun sinä esimerkiksi esitit näissä huumeasioissa, että tämä käyttö ei olisi niin ankarasti kriminalisoitu, niin vähän senkin suuntaista palautetta tuli, että nyt se Träskman on mafiamiesten asialla. Onko nyt kerta kaikkiaan niin, että tästä ei järkevää keskustelua saada aikaan?"

Träskman: "Kyllä tämä kokemus oli aika lailla kielteinen, koska tietysti huumerikollisuudesta pitää keskustella ja huumerikollisuus on varsin ikävä ja ilmiö, jota pitää vastustaa. Nyt on vaan syytä pohtia sitä, miten päästään parhaiten hyviin tuloksiin ja silloin minusta kyllä paras ratkaisu olisi se, että kontrollitoimenpiteet kohdistetaan nimenomaan tähän kansainväliseen rikollisuuteen eli vaikkapa näihin maffiapomoihin, koska sen tyyppisillä toimenpiteillä ehkä voidaan saada suuriakin tuloksia aikaiseksi. Sitä vastoin, jos pelkästään puhutaan huumeiden käytöstä, niin silloin minusta ei suuriin muutoksiin päästä parempaan".

Urponen telaketjulinjalla

Suorassa lähetyksessä Hyvät pahat ja rumat, TV 3 14.3.1992 oli vuorostaan poliisiylijohtaja Olli Urponen soittajien ja Jari Sarasvuon tentittävänä. Seuraavassa kysymys miedoista huumeista eli kannabiksesta.


Mikko Helsingistä soitti ja kysyi: "Olen hyvin paljon matkustellut ulkomailla ja tuota nähnyt näitten mietojen huumeiden - puhun nyt marihuanasta ja hasiksesta - niin niiden käyttäjien käyttäytymistä jopa työpaikalla, joka on tavallisesti hyvin asiallista, sekä Suomessa, eikä missään vaiheessa näistä mun tuntemistani tapauksista yksikään tällaisten mietojen huumeiden käyttäjä ole joutunut tämmöseen niinku kovien huumeiden putkeen.

Sitten vastikään olin, tuota, jääkiekko-ottelussa, jossa suomalaiset jullikat kännipäissään tappelivat niin että veri roiskui ja viimeksi eilen korttelikapakassa joukkotappelu viinapäissään.

Niin tuota tähän haluaisin jonkinlaista selvitystä, että missä vaiheessa aletaan kuuntelemaan esimerkiksi kotipiirissä alkoholisoituneiden perheen isän ja vaimon välistä tappelua?"

Sarasvuo: "Huumekeskustelu ja perhepolitiikka elävät?"

Urponen: "Kyllä, minun mielestäni, jos soittaja sitä tarkoittaa. Suomessa on erittäin hyvä huumelaki. Meillä on huumerikokset ankarasti rangaistavia. Minusta järjestelmä on aivan oikea. Näin pitää ollakin. Minusta on aivan merkillistä, että keskustellaan ja puhutaan siitä, että meidän lakia pitää lieventää".

Sarasvuo: "Onko ylipäänsä merkillistä, että yhteiskunnassa käydään lainopillista keskustelua niin kuin esimerkiksi professori P.O. Träskman, että milläs asialla hän nyt on sitten".

Urponen: "Ei, ei, ei lainkaan, mutta siis kun yleisesti kai voidaan kuitenkin todeta, että meidän huumelaki on hyvä. Kyllähän siitä keskustella voi, mutta ei sitä pitäisi lieventää missään nimessä.

Perhepolitiikka, joka ei sinänsä kuulu poliisille, vaikka poliisi joutuu hyvin usein siihen puuttumaan, niinku siihen räikeimpään muotoon elikkä kotihälytykset ovat poliisille kaikkein kiusallisimpia tehtäviä. Siis mennä toisen kotiin selvittämään sitä riitaa, mikä siellä on menossa. Siinähän aina siis on vaikea sanoa, että kumpi on väärässä. Kun kotona riidellään vähän eri tasossa ja vähän erilaisista asioista, niin sitten kun poliisi hälytetään sinne, ulkopuolinen tulee sinne, sen pitäisi ratkaista, mikä on riita, miten tämä nyt, missä kaappi seisoo, se on kauhean kiusallinen tilanne".

Sarasvuo: "Mikko varmaan tarkoitti myös sitä, että usein alkoholi aiheuttaa väkivaltaisempia käyttäytymispiirteitä kuin miedot huumeet. Mutta se kai ei ole sellainen asia, mistä voisi sallivassa mielessä keskustella".

Urponen: "No suomalainenhan on kauhean sisäänpäinkääntynyt ja pidättyväinen ja sitten kun saa alkoholia, niin sitten kaikki nämä estot purkautuvat, sitten pitää isotella ja näyttää mahtia ja muuta - niin siitähän nämä ikävät seuraukset yleensä johtuvat. Suomalainenhan humalapäissään tappaa parhaan kaverinsa, näinhän yleensä tapahtuu".

Sarasvuo: "Aivan, mutta jälkiosa tästä Mikon kysymyksestä, että on totta, että alkoholi aiheuttaa tätä, mutta moni ihminen, jotka nyt näistä huumeasioista haluavat keskustella - he nimenomaan perustelevat tätä lievää kantaansa sillä, että heidän mukaansa kannabis ei aiheuta tällaista käyttäytymistä".

Urponen: "Joo, mutta lievästä huumeesta yleensä siirrytään aina sitten voimakkaampiin huumeisiin".


Urposelle ja kumppaneille nykyinen huumelaki tuntuu olevan ainoa ja autuaaksitekevä. Keskustellakin saa, mutta se ei saisi vaikuttaa mihinkään. Tätä taustaa vasten poliisien nurja suhtautuminen huumelain muutosesitykseen ei tunnu yllättävältä. On huolestuttavaa kuulla, että parhaan kaverin tappaminen kännipäissä ohitetaan ikäänkuin normaalina asiaankuuluvana pienenä harmina, mutta kannabiksen käyttäjä ollaan valmiina panemaan vankilaan. Jos sellainen ihme tapahtuisi, että joku pilvessä tappaisi jonkun, niin voi vain kuvitella iltapäivälehtien lööppejä ja vanhempainyhdistysten ym. kampanjaa käsistä ryöstäytynyttä huumeongelmaa vastaan ja vaatimuksia kovista otteista. Vanha koinsyömä porttiteoria tuntuu kelpaavan vielä näinkin korkeassa asemassa olevalle päättäjälle. Kimmo Wilskan (HS 23.2.1992) lausahdus on ajankohtainen: "Kannabista kokeilleen pitäisi saada tietää, ettei kovempiin aineisiin siirtyminen ole mikään velvollisuus".


TV 2:n maailmankuvista 29.3.1992 oppi, että Englannissa on mielenkiintoisia puolueita. Jyrki Koulumies haastatteli Lindi "Ruoska" St. Clairia, joka esitteli Nahka ja ruoska puolueen Corrective Partyn ohjelmaa: ilotalot laillistettava, prostituutio dekriminalisoitava, kannabistuotteet laillistettava, poliisin todistusaineistoa koskeva laki kumottava, homopelko, vivisektio ja veriset urheilulajit kiellettävä.

"Englannin kolme pääpuoluetta kieltäytyvät keskustelemasta näistä kaikkia koskettavista kysymyksistä. Olemme ainoa puolue, joka ei ole tekopyhä tai fanaattinen emmekä edistä lamaa kuten kaikki muut puolueet".

Screaming Lord Suchilla on Hirviöiden raivohullu puolue. "Äänestäkää raivohulluja - siinä on järkeä".