Koska en kuulustelutilaisuuden aikaan ollut työpaikalla, niin yksikön päällikkö, ennalta sovitun mukaisesti, määräsi suorittamaan kotietsinnän Niemisen asuntoon. Asunnosta takavarikoitiin esitutkintapöytäkirjasta 6070/RHU/R/136858197 ilmenevä omaisuus.

Nieminen kutsuttiin vielä uudelleen kuulusteluun 27.8.1997, koska aikaisempaan kuulusteluun haluttiin tehdä tarkennuksia esittämällä lisäkysymyksiä. Samalla vastaanotettiin Niemiseltä hänen laatimansa loppulausunto, johon oli liitetty mm. Suomen Kannabisyhdistyksen keräämä vetoomuslista.

Kuulustelupöytäkirjan valmistuttua se lähetettiin normaalisti syyteharkintaan ja kuten kantelun liitteenä olevista asiakirjoista voidaan todeta Nieminen tuomittiin kahdesta huumausainerikoksesta sakkorangaistukseen Helsingin Käräjäoikeudessa.

Mielestäni poliisi on käyttänyt tässä esitutkinnassa varsin lieviä toimenpiteitä verrattuna yleensä huumerikostutkinnassa käytettäviin pakkotoimenpiteisiin. Kaikki toimenpiteet on suoritettu asianmukaisesti ja lakiin perustuvina. Siitä miten asia on vuotanut lehdistöön en osaa lausua. Tutkinnanjohtajana en ole antanut asiasta minkäänlaista julkisuuteen mennyttä tiedotetta. Kaiken kaikkiaan juttu tuli hyvin yleisön tietoon Suomen Kannabisyhdistyksen ja Niemisen itsensä toimesta. He tiedottivat esitutkinnan edistymisestä mm. Kannabisyhdistyksen Internet-sivuilla ja näin pyrkivät vaikuttamaan yleiseen ja viranomaisten mielipiteisiin.

Mielestäni juttu kokonaisarvostelultaan, mm. kannabiksen käytön pitkäkestoisuus ja viljely sekä asian saama julkisuus tiedotusvälineiden ja erityisesti Internetin välityksellä, oli sitä luokkaa, että juttu oli saatettava viralliseen syyteharkintaan.

Helsingissä 24. päivänä toukokuuta 1999





Rikoskomisario
Raimo Paakkala