Uutiset - kotimaa

Suomessa jo yli 30 vuotta harjoitettu ja koko ajan koveneva huumepolitiikka on luonut meille huumemarkkinat, joita hallitsee järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus kaupaten kaikkia aineita samoista luukuista. Rinnastus alkoholikieltolain aikoihin ei ole enää pelkkä kielikuva:

Virolaiset ja vironvenäläiset rikollisryhmät ovat syrjäyttäneet muutamassa vuodessa lähes kokonaan suomalaiset kollegansa huumekaupasta Suomessa. Ryhmät pitävät nyt hallussaan useimmiten koko ketjua kovien huumeiden valmistuksesta, salakuljetuksesta ja tukkuportaasta välittäjiin asti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi virolaisissa salalaboratorioissa valmistetaan amfetamiinia pelkästään Suomen markkinoille. Suomalaisille jää yhä useammin lähinnä käyttäjän osa.

Kyseessä on täysin liikemiesmäinen toiminta, johon kuuluu myös väkivallan empimätön käyttö.

Keskusrikospoliisin rikostietopalvelun strategisessa tutkimusyksikössä toimivan dosentin Jari Leskisen mukaan kovien huumeiden ennen näkemätön lisääntyminen Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien johtuu virolaisten ja vironvenäläisten rikollisjohtajien
onnistuneesta läpimurrosta Suomen huumemarkkinoille.

Suurin osa Suomessa käytettävistä kovista huumeista - oli sitten kyse amfetamiinista, heroiinista tai ekstaasista - on virolaista tai Viron kautta tullutta. Virossa toimivat rikollisryhmittymät myös hallitsevat suurta osaa marokkolaisen hasiksen tuonnista Espanjan kautta Suomeen ja muihin Pohjoismaihin.

Krp:n apulaispäällikön Kauko Aaltomaan mukaan arviot huumetilanteen rauhoittumisesta eivät pidäkään paikkaansa.

"Viime vuonna jopa poliisin piirissä oli puhetta siitä, että kotimaan huumemarkkinat olisi kyllästetty. Tuoreet luvu kertovat aivan toista", hän sanoo.

Aaltomaan mielestä poliisin tutkintamenetelmien tai tilastoinnin muutokset eivät selitä huumejuttujen määrän kasvua.

"Sekä huumeiden tarjonta että kysyntä ovat yksinkertaisesti nousseet", hän sanoo.

Suurin osa tunnetuista ryhmistä käy huumekauppaa. Listalla on myös useita moottoripyöräjengejä sekä joitain pirtun ja tupakan salakuljetukseen tai omaisuusrikoksiin erikoistuneita ryhmiä.

Eräät ryhmät toimivat, vaikka niiden jäsenet ja jopa johtajat ovat vankilassa.

"Vankiloita on hankala pullottaa. Se on realiteetti, jota ei kuitenkaan voi hyväksyä", Aaltomaa sanoo.

"Vankilan tarkoitus on rangaista ja pitää rikolliset pois uusista teoista." 

Nuoren huippumallin käryäminen 2 grammasta hasista ja tekoon nähden suhteeton julkinen leimaaminen kertoo paljon oleellista suomalaisen huumepolitiikan vinoutumista: vain harva käryää mutta kiinnijäänyt saa kantaa kollektiivista syyllisyyttä. Siinä näkyy myös se, kuinka kauas virallisesta politiikasta nuorten käsitykset kannabiksesta ovat erkaantuneet:

Jesse Hietanen pidätettiin hasiksen hallussapidosta

Jesse Hietanen toki tunnustaa poltelleensa muutaman vuoden ajan kannabista, mutta mitään muuta huumausainetta hän ei ole koskaan käyttänyt.

- Mielestäni kannabis ei ole alkoholia vaarallisempaa. Monet ihmiset polttavat sitä ja tiedän, etten olisi tullut siitä riippuvaiseksi.

- En tuomitse kannabiksen käyttöä, mutta kuten alkoholiakin, sitä voi nauttia mielestäni liian suurissa määrin, ja sellainen ei välttämättä ole järkevää, Jesse huomauttaa.

Hän painottaa, että aine on mm. Sveitsissä, Tanskassa, Hollannissa ja Englannissa laillista.

- Näissä maissa on jo tajuttu, ettei aine ole haitallista ja siksi se on laillistettu, Jesse jatkaa.

Jesse Hietanen tietää saavansa teostaan sakkorangaistuksen.

- Niin kauan kuin aineet ovat maassamme laittomia, en niihin enää koske. Jos kannabiksen käyttö tulee joskus lailliseksi, niin eihän sitä koskaan tiedä, hän miettii.

Turun Sanomissa yritetään pelastaa porttiteoriasta edes karmit, samalla aineiden jakaminen pehmeisiin ja koviin saa uutta sisältöä:

Jotkut vastustavat huumetestejä, koska eivät pidä satunnaista pilven pössyttelyä haitallisena. Wikman ei tee eroa kannabiksen ja muiden huumeiden käytön välillä.
- Kannabis on portti kovempiin aineisiin. Siihen jää todella pahasti koukkuun, vaikka sitä voi polttaa pitkänkin aikaa ilman, että käyttö näkyy ulkoisesti.

Wikmanin päihdekierre alkoi jo 12-vuotiaana. Hän hakeutui jännittäviltä tuntuneeseen kaveriporukkaan, jossa pää pantiin sekaisin monenlaisilla aineilla.
- Alkoholin jälkeen mukaan tulivat lääkkeet, bensat ja liimat 14-15-vuotiaana. 17-vuotiaana aloin käyttää kannabista ja amfetamiinia, 18-vuotiaana aloin piikittää heroiinia, amfetamiinia, LSD:tä ja ekstaasia. Käytin kymmenen vuotta aineita päivittäin.

Turun Sanomien reportaasi Ministeri Itälän USA:n matkasta selittää sen, miksi meillä toteutettava huumepolitiikka ei seuraa muissa EU-maissa hyväksi todettuja malleja:

Perjantaina suomalaisseurue siirtyi San Diegon ja Los Angelesin välissä olevaan Orange Countyyn. Suomen poliisin ja Orange Countyn Sheriffin välillä on tehty yhteistyötä jo yli 10 vuoden ajan, mm. koulutusvaihtona. Nyt meneillään on yhteinen, koululaisille suunnattu huumeidenvastainen valistustyö.

Suomalaisille koululaisille jaetaan 100 000 kappaletta kirjasta, joissa kerrotaan huumeiden vaaroista. Disney-yhtiö lahjoitti piirroshahmonsa kampanjan käyttöön, ja Los Angelesissa pidetään maaliskuussa varainkeruutilaisuus tämän materiaalin hankkimiseksi Suomen koululaisille. Orange Countyssa painotettiin vanhempien vastuuta lapsistaan.

Tilaisuutta isännöinyt apulaissheriffi George Jaramillo kertoi ostaneensa huumetestauskitin poikansa täytettyä 14 vuotta, jotta voisi tarpeen tullen testata tämän.

(Jos USA:n huumepoliisin kotisivuilta voidaan lukea Suomen tulevasta huumepolitiikasta niin tuoreen kannanoton valossa hampputeollisuuden näkymät tulevat säilymään huonoina jatkossakin: http://www.dea.gov/advisories/pa100901.html )

Kotimaiset asiantuntijat odottavat kannabiksesta johdettujen lääkkeiden tulevan laajalti markkinoille jo viiden, viimeistään kymmenen vuoden sisällä. Itse kannabiskasvin käyttöön lääkkeenä he suhtautuvat kielteisesti tai vähintäänkin erittäin varauksellisesti.

Viime kuun lopussa Kanada päätti laillistaa kannabiksen lääkkeenä, ja valtio alkaa kasvattaa sekä jakaa sitä vaikeasti sairaille kansalaisilleen. Samalla muualla maailmassa tutkitaan vielä kärsivällisesti kannabinoideja, kasvista saatavia yhdisteitä, joiden sovellutusmahdollisuuksia löytyy koko ajan lisää.

Kannabistutkimus alkoi 1970-luvulla, jolloin kasvin tärkein vaikuttava ainesosa THC löydettiin. Tutkija Tomi Järvisen työryhmä Kuopion yliopiston famaseuttisen kemian laitoksella aloitti 90-luvun alussa tutkimalla silmänpaineen hoitoa. Monet silmänpainetautipotilaat maailmalla olivat oma-aloitteisesti huomanneet, että kannabis helpottaa heidän vaivojaan. Ryhmä tutki, voisiko kannabiksesta erottaa silmänpaineeseen vaikuttavia yhdisteitä ja tehdä niistä silmätippoja. Samoihin aikoihin Israelissa löydettiin elimistön omat kannabinoidireseptorit, ja pian löytyivät myös elimistön sisäsyntyiset kannabinoidit. Ne nimettiin anandamiideiksi sanskriitin kielen autuutta tarkoittavan ananda-sanan mukaan.

- Jokaisen elimistö tuottaa omia kannabinoideja, Järvinen selvittää. --Elimistö on kuitenkin kaikkein viisain systeemi, ja jos siellä jotain ainetta on, sillä on myös jokin tehtävä. Tällainen elimistön sisäinen proteiini-järjestelmä, joka vaikuttaa varmasti erittäin moniin toimintoihin, on aina hyvä uusien lääkeaineiden kohde.

Tutkimus lähti voimakkaaseen kasvuun elimistön kannabinoidijärjestelmän löydyttyä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Alan tutkijoiden kansainvälisen ICRS-järjestön vuosikouksessa viime kesäkuussa Madridissa oli jo 300-400 osallistujaa.

- Juuri lääkkeiden kehityspuolella on paljon lisää väkeä. Meidän tutkimusryhmä on kyllä eturintamassa, koska olimme niin ajoissa liikkeellä 1990-luvun alussa, Järvinen toteaa.

Järvisen ryhmän projekti kuuluu TEKES:n rahoittamaan Lääke 2000 -ohjelmaan. Mukana on myös kotimaisia lääkealan yrityksiä. Kilpailu on luonnollisesti erittäin kovaa - rahanarvoiset sovellutukset halutaan patentoida ennen kilpailijoita.

Kannabiksen historia huumausaineena kuumentaa koko keskustelun. Se tuo tilanteeseen väistämättä selkeän poliittisen ulottuvuuden.

Kanadassa tehtiin päätös laillistaa koko kasvin käyttö, vaikka sen vaikutusta ei vielä kunnolla tunnetakaan. Päätökseen liittyykin vaatimus panostuksesta aineen tutkimukseen. Kanada ei jäänyt odottamaan turvallisten lääkkeiden kehittämistä, vaikka niitä on tulossa jo lähivuosina. Taustalla saattaa olla paikallisten potilasjärjestöjen vuosia jatkunut painostus tai asiantuntijoiden pelko, että tilanne riistäytyy käsistä, kun vakavasti sairaat ihmiset alkavat hankkia ainetta rikollisilta markkinoilta.

Stakesin tuoreen Alkoholi ja huumeet 2000 -tutkimuksen mukaan joka kymmenes   suomalainen on kokeillut kannabista. Luku on asiantuntijoiden mukaan huolestuttavan suuri.

Kasvin käytön salliminen sellaisenaan lääkinnällisiin tarkoituksiin lisää painetta sen huvikäytönkin laillistamiseen. Itse asiassa Kanadan oikeusministeri Anne McLellan on jo myöntänyt, että maan nykyiset marihuanan käyttöä koskevat lait on tarkoitus tutkia uudelleen.

Tällä hetkellä Kanadan lisäksi kannabista voi käyttää lääkärin luvalla Tanskassa ja Italiassa. Italiassa potilas saa kasvattaa oman tarpeensa vaativan määrän sen jälkeen, kun on saanut paikallisilta viranomaisilta luvan. Saksassa nabilonia, AIDS-potilaiden hoidossa käytettyä synteettistä kannabinoidia, voi tuoda maahan erityisluvalla.

Yliproviisori Outi Hemmo Lääkelaitokselta sanoo, ettei Kanadan päätös vaikuta Suomeen mitenkään.

- Kanadan päätös tuntuu aika ristiriitaiselta, eikä se joka tapauksessa vaikuta meihin mitenkään. Jos joku EU-maa hyväksyisi kannabiksen virallisesti lääkkeeksi, olisi tilanne toinen. Mutta uskon, että EU:n alueella hakija hakisi ns. keskitetyn menetelmän kautta, eli lupaa haettaisiin komission alaiselta lääkevirastolta, joka tekisi päätöksen samalla koko unionille. Tällöinkin kyseeseen tulisi varmasti joku kasvista eristetty kannabinoidi tai sen synteettinen versio eikä koko kasvi, Hemmo sanoo.

Pelko huumeidenkäytön leviämisestä omalle työpaikalle tai oppilaitokseen on lisännyt innostusta huumetestaukseen. Keskeinen ongelma on se, että testeissä tulee enemmän vääriä kuin oikeita positiivisia tuloksia. Lisäksi moni huumausaine jää testissä piiloon.

Jotta väärät tulokset saataisiin karsittua, testi pitäisi aina varmentaa laboratoriossa varmistusanalyysilla.

- Tuhannesta testistä lopputuloksena on muutama oikea positiivinen tulos ja muutama kymmenen väärää positiivista tulosta. Väärät negatiiviset tulokset jäävät huomaamatta, koska niitä ei tarkisteta, selvittää dosentti Timo Seppälä Kansanterveyslaitokselta.

Hän oli laatimassa yleisiä suosituksia huumetestaukseen, jotka Labquality Oy antoi viime vuoden lopulla.

Seppälä korostaa, että pelkän positiivisen tuloksen perusteella ei pidä tuomita huumeidenkäyttäjäksi. Varmistusanalyysin jälkeen pitäisi selvittää, mistä positiivinen tulos johtuu.

Esimerkiksi testinäytteestä löytynyt morfiini voi olla peräisin paitsi heroiinin tai morfiinin käytöstä, myös kodeiinia sisältävästä yskänlääkkeestä tai kipulääkkeenä käytetystä morfiinista. Myös unikonsiemeniä sisältävistä leivonnaisista voi tulla positiivinen tulos.

Testeillä voidaan havaita virtsasta tai syljestä tavallisimmat huumeet: amfetamiini, kannabis, kokaiini, LSD ja opiaatit. Osa testeistä paljastaa yhden aineen, osa useampia.

Havaitsematta jäävät monet amfetamiinijohdannaiset, hallusinogeeniset huumeet ja heroinistien vieroitus- ja korvaushoidoissa käytetyt buprenorfiini ja metadoni. Uni- ja rauhoittavista lääkkeistä testit tunnistavat vain pienen osan.

Seppälä korostaa valvonnan merkitystä näytteenotossa. Näytettä voi manipuloida esimerkiksi lisäämällä siihen jotakin huumeen peittävää ainetta. Aine voidaan piilottaa vaikkapa kynnen alle.

Pisimpään virtsassa näkyy kannabis, säännöllisillä käyttäjillä jopa kuukauden. Heroiini, morfiini, kokaiini ja amfetamiini säilyvät yleensä muutaman vuorokauden.

   - Testien hyötyä työpaikoille on tutkittu erittäin huonosti. Alat joissa on ilmeinen onnettomuusriski, testeistä on varmasti jotakin hyötyä. Joillekin yrityksille testit voivat olla imagoasia, Seppälä pohtii.

Lainsäädäntö huumetestaukseen työpaikoilla ja oppilaitoksissa on valmisteilla. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä antaa raporttinsa testauksesta tammikuun lopussa.

Helsingin parhailta asuinalueilta paljastui laaja 18-19 vuotiaiden nuorten hasista välittänyt ja käyttänyt joukko, joka ristittiin tiedotusvälineissä "teiniliigaksi" ja "Eira-mafiaksi".

Eniten mielenkiintoa liigan toiminnassa näytti herättävän, että sen toimintaan ei liittynyt mitään perinteisesti huumekauppaan liitettyjä lieveilmiöitä, varkauksia, väkivaltaa ja velkojen perintää. Nuoret olivat myös pysyneet erossa kovista huumeista.

Ilmeisesti tämän takia viranomaiset ovat päättäneet tutkia jutun viimeistä nuorta myöten.

Espoon käräjäoikeus tuomitsi Espoon kaupungin atk-palvelujen päällikön kunnianloukkauksesta sakkoihin. Päällikkö oli luottamusmiespalaverissa epäillyt ääneen yhden alaisensa käyttävän huumeita tai lääkkeitä.

HS raportoi ns. Lahden nopean puuttumisen mallia, josta etsitään apua huumenuorille:

Pojan kannabiskäry sai perheen shokkiin

"Kun olisi edes joku herätyskello soinut", huokasi lahtelainen Liisa-äiti parin vuoden takaista aikaa. Perheen herätti tosiasioihin vasta poliisilaitokselta tullut soitto: 17-vuotias poika oli otettu kiinni kannabiksen käyttäjänä.

"Elämä lähti seuraavien kuukausien aikana oikeille urille sen ansiosta, että tapaukseen puututtiin nopeasti. Luulin silloin, että se on normaali menetetty."

Osana nopeata puuttumista nuori vietti viikonlopun kahden erityistyöntekijän kanssa kaukana maalla mökillä. Äiti arvioi pojan tuolloin hahmottaneen sen, mikä hänen elämässään on tärkeätä.

Sittemmin tämä laittoi tulevaisuuden suunnitelmansa uusiksi ja vaihtoi koulua. Kaveripiiri muuttui.

Poika kävi jonkin aikaa seulonnoissa, käytännössä antamassa virtsanäytteen joka viikko. Liisa tiesi, että repsahtamiset ovat tavallisia. Oman pojan kohdalla sellainen tapahtui parin kuukauden kuluttua.

"Se tuntui vielä kovemmalta, sillä vanheimpain ryhmän kokoontumiset olivat jo loppuneet. Onneksi voin soittaa milloin vain sosiaalityöntekijälle johon olimme tutustuneet."

Poliisi on paljastanut ainutlaatuisen huumeliigan, joka viljeli kannabista ja jalosti sitä huumeiksi Hämeenlinnan ja Helsingin seuduilla sekä Elimäellä. Liigan viljelmillä oli kasvamassa sato, joka olisi tuottanut 32 kiloa marihuanaa. Ammattimainen viljelyrengas paljastui Hattulasta viime elokuussa, kun poliisi takavarikoi autiotilan pellolta muovista rakennetun 240 neliön kasvihuoneen. Sisällä oli 162 kasvuvaiheessa olevaa cannabis sativa-kasvia. Ne olisivat tuottaneet 16 kiloa marihuanaa. Poliisi jäljitti samoilta tekijöiltä kolme kannabisviljelmää Helsingistä ja Vantaalta. Teollisuushalleihin ja autotalliin rakennetuissa viljelmissä oli tuotettu 12 kiloa kannabista. Viljelmä paljastui naapurin vihjeen perusteella.

Nuorten lääkärien yhdistyksen puheenjohtaja, työterveyslääkäri Jan Schugk pohtii oman työnsä antamien kokemusten kautta suomalaista käytännön huumepolitiikkaa ja huumehoidon ongelmia. Kirjoituksessaan hän päätyy pohtimaan huumepolitiikkamme peruskysymyksiä:

En uskalla vaatia huumeiden laillistamista, mutta on todella syytä pohtia, missä ongelman todelliset juuret ovat. Onko huumeiden saatavuus todellinen ongelma, vai onko niiden kriminalisointi aiheuttanut meille perspektiiviharhan? Olisiko alkoholi mielestämme nykyistä vaarallisempaa, jos sen käyttö olisi laitonta ja hoitoon uskaltautuisivat hakeutua vain ne joilla ei enää olisi mitään menetettävää? Ja voidaanko huumeongelmaan todella yrittää vaikuttaa yrittämällä vaikuttaa aineen saatavuuteen, vai pitäisikö ennemmin paneutua tosissaan ongelmakäytön taustalla oleviin syihin. Mutta ehkäpä juuri se onkin liian vaikeaa?

Kansan Uutiset kertoo itsenäisyyspäivän mielenosoitusuutisessaan mieltä osoitetun myös kannabiksen puolesta ja miten siihen oli suhtauduttu itse juhlaväen keskuudessa:

Ihmetystä sen sijaan herätti, että kadulla olevien mielenosoittajien joukosta löytyi kannabis-kyltti. Protestin sanoma jäi Räsäselle (kristillisdemokraatti) siksi hieman auki.

Huumetesteissä saadaan enemmän vääriä kuin oikeita positiivisia tuloksia, laboratorioiden laadunvarmennusta tekevän Labqualityn työryhmä toteaa. Ennen johtopäätösten tekemistä tulokset pitää varmistaa, eikä kiinni jäänyttä saa leimata huumeiden käyttäjäksi.

Työryhmä laati suosituksen huumetestien tekotavasta, koska huonosti tehdyt huumetestit ovat turhia. Jo testauksen aloittaminen on mietittävä perinpohjaisesti, koska tieteellinen tutkimus ei osoita, että testeistä olisi hyötyä, työryhmän puheenjohtaja, dosentti Timo Seppälä  huomauttaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä pohtii oppilaitosten ja työpaikkojen huumetestausta. Siltä odotetaan vuoden lopussa näkemystä oppilaiden  ja työntekijöiden huumetesteistä. Labqualityn suositus taas opastaa tekemään testit mahdollisimman luotettavasti.
 
Huumeseulonnoissa etsitään yleensä yhtä tiettyä ainetta, eikä tulos kerro mitään  toisten aineiden käytöstä. Sitä yhtäkään ainetta ei aina löydy: esimerkiksi amfetamiinitestiltä jää huomaamatta toistakymmentä amfetamiinijohdosta ekstaasista alkaen.

Opiaattien eli käytännössä heroiinin käyttöä mittaava testi taas tunnistaa  vain morfiinin, heroiinin ja kodeiinin. Se ei huomaa muita huumekäyttöön sopivia opiaatteja, esimerkiksi heroiinista vieroitukseen käytettävää Subutex-lääkettä, jota jotkut ruiskuttavat suoneen huumeena.

Monet testit reagoivat ristiin lääkeaineiden käytön kanssa. Siksi liikahappoisuuteen otettu vatsalääke näyttää heroiinin käytöltä. Seppälä korostaakin, että morfiiniseulassa kiinni jäänyt on voinut käyttää heroiinia, mutta yhtä hyvin myös kodeiinia tai dekstrometorfaania  sisältävää yskänlääkettä tai syödä unikonsiemensämpylöitä.
 
Vääriä positiivisia ja vääriä negatiivisia tuloksia tulee joka testissä. Väärä positiivinen saa huumeita käyttämättömän näyttämään käyttäjältä, väärä negatiivinen taas ei saa kiinni huumeiden käyttäjää.

Jo nyt huumeiden käyttäjät tietävät, miten testejä huijataan. Timo Seppälä epäileekin, että vääristä negatiivisista tulee vielä isompi ongelma kuin vääristä positiivisista.

Väärät positiiviset eivät ole olematon joukko. Testien markkinoijat puhuvat esimerkiksi opiaattitestin 98 prosentin spesifisyydestä. Kun opiaattien ongelmakäyttäjiä on 0,1 prosenttia yli 15-vuotiaista, testi löytää 21 positiivista, yhden käyttäjän ja 20 väärää tulosta, Seppälä sanoo.
 
"Yhden testin perusteella ei pidä tehdä liikaa johtopäätöksiä", Seppälä korostaa. Kaikki uusia työntekijöitä testaavat firmat eivät kuitenkaan varmista koetta ja tyytyvät toteamaan, että testattu kuuluu riskiryhmään.

Syyskuinen terrori-isku Yhdysvaltoihin tappoi hetkeksi muut uutisaiheet. Vaikka Naton katastrofaalinen operaatio Afganistanissa on yhä kesken, tilaa alkaa vähitellen olla muillekin teemoille.

On mielenkiintoista nähdä kuinka paranoidi, WTC:n romahduksen jälkeinen mieliala heijastuu yleiseen ilmapiiriin. Esimerkiksi huumekeskustelu saattaa saada maailmanpolitiikasta uutta puhtia.

Viime kesän absurdeimpia hetkiä oli, kun kokoomuksen puuhakas puheenjohtaja Ville Itälä jälleen kerran yritti kerätä hyvän miehen lisää julistamalla huumeiden turmiollisuutta. "Pehmeiden arvojen" Itälä varoitti Suomen kansaa siitä, että narkomaanit saattavat millä hetkellä hyvänsä soluttautua yhteiskuntamme ja teollisuutemme avainpaikoille ja tehdä arvaamatonta tuhoa.

Itälän mukaan on nähkääs niin, ettei huumehörhöä enää välttämättä erota kunnon kansalaisesta. Sinunkin asialliselta vaikuttava naapurisi tai työtoverisi saattaa olla narkomaani ja kansainvälisen huumeliigan jäsen. Mietipä sitä!

Itälän ja hänen hengenheimolaistensa ratkaisumalli on jo pitkään ollut kansan kattava testaus niin kouluissa kuin työpaikoillakin. Sillä ei ole väliä, että pikatestit ovat epäluotettavia. Myöskään yksityisyyden suojan kaventuminen ei "kunnon kansalaisia" huoleta, koska testaushan uhkaa vain "rikollisia".

Tulee väkisinkin ikävä entistä tietosuojavaltuutettua Jorma Kuopusta. Hän vastusti hurmahenkisyyteen saakka Suomessa yleistä mentaliteettia, jonka mukaan lainkuuliaisella ihmisellä ei ole mitään salattavaa.

WTC:n raunioilla kuopuslainen ajattelu saattaa olla entistä ahtaammalla. On pelättävissä, että tulevaisuudessa kiristyvä valvonta myy yhä paremmin. Kansa kaipaa suojelua terroristeilta, huumeilta ja ties miltä - ei kuintenkaan alkoholilta, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

En puolusta päihteitä, mutta kirkasotsaisen idioottimainen huumekeskustelu käy hermoille. Huumetestien puolustajat puhuvat kuin ahdasmielisen pikkukylän ruustinnat, joiden omahyväisyydelle vetää vertoja vain heidän tietämättömyytensä. Taustalla säestää poliisien kuoro, joka tuntee asiat, mutta jonka taktiikkaan populististen paukapäiden jorina sopii hyvin.

On uskottavuuden rajamailla, että Itälän porukka edes itse pystyisi kuvittelemaan huumeista vapaan Suomen. Humoristisella pontevuudella sama joukko, joka vaati liittymistä EU:n jäseneksi ja rajojen aukaisemista taivasta myöten, kauhistelee nyt kansainvälistymisen seurauksia.

Eikös se ollut niin, että vapaassa Euroopassa piti liikkuman vain monikansallisen pääoman ja EU-Suomen eliitin? Kaiken pahan piti pysähtyä rajoille kuten ennenkin.

Maailmalla mietojen ja kovien ero on käytännön syistä jo tunnustettu pitkään. Suomessakin laki muuttui siten, että ns. pienistä huumerikoksista voidaan rangaista pelkällä sakolla. Itälän seurakunnan puheisiin vääjäämätön kehitys ei kuitenkaan vaikuta. Ilmeisesti tämä porukka ei elä tässä maailmassa - eikä siinä maailmassa, jossa heidän lapsensa elävät.

Keskeistä Itälä tyyppisessä keskustelussa on, että sen taustalla ovat nähtävissä laman jälkeisen Suomen uudistuneet arvot.

Perinteisen hyvinvointivaltion näkökulmasta huumeveikko pitäisi järjestää hoitoon ja jos mahdollista, palauttaa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Modernissa Suomessa on toisin: koska syrjäytyminen katsotaan tehokkaan talouselämän väistämättömäksi sivutuotteeksi, ongelmaksi muodostuu roskaporukan pitäminen poissa kunnon ihmisten silmistä.

Tämän vuoksi huumetestit ovat tärkeitä. Ongelman syihin ei edes haluta puuttua, joten voimavarat ohjataan seurausten lakaisemiseen maton alle. Tässä puuhassa poliisille on lääkäriä enemmän käyttöä.

Suomessa on huumepolitiikasta tullut laaja ja paljon eri tahoja työllistävä sektori. Tämä näkyy Irti Huumeista ry:n,  keskusrikospoliisin, opetushallituksen, Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliiton ja Stakesin julkaiseman kirjan Suomi ja Huumeet. Tietopaketti huumeista uusimmassa painoksessa (3. uudistettu painos 2001 ISBN 951-96992-6-0).

Toisaalta olemme liittyneet EU:iin, jossa huumepolitiikka ja -tutkimus etenkin kannabiksen osalta etenee riuskin askelin. Tämä näkyy Timo Seppälän kannabista koskevasta tekstistä, jossa esitettyjä väitteitä hän on joutunut tuoreeltaan korjaamaan kritiikin edessä terveydenedistämiskeskuksen kampanjassa Kokototuus.com. Myöskään 1990-luvulla tapahtunut edistys lääkekannabistutkimuksessa ei ole päässyt mukaan kirjaversioon.

Myös muualla kirjan teksteissä paistaa läpi tietämättömyys EU-maissa tapahtuvasta kannabiksen uudelleen arvioinnista. Poliisin edustajat yrittävät jopa vääntää Suomesta liberaalia maata vertaamalla lakikirjoissa määriteltyjä rangaistuksia. Poliisin edustajien on kuitenkin helppo summata Suomen tilanne, että "huumausaineista voi puhua ja tietää, mutta melkein kaikki muu onkin kiellettyä" (s. 98).

Meillähän on kiellettyä ottaa julkisesti kantaa vallitsevan politiikan epäkohtiin ja suoranaisiin hölmöyksiin, kuten niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin kannabiksen luokitteluun vaaralliseksi huumeeksi.

Käytännössä EU:n tilanne on kuitenkin täysin erilainen, koska monissa maissa kannabis on luokiteltu miedoksi huumeeksi tai yksinkertaisesti on luovuttu sen käytön rankaisusta kunhan poliittinen tilanne muodostuu otolliseksi sen laillistamiseksi. Selvästi tämä painos ei ole vielä se lopullinen sana kannabiksen osalta: huumesodan ideologinen kuorrutus hilseilee hitaasti.

Eduskunta saa keväällä käsiteltäväkseen esityksen huumausaineiden nollarajasta liikenteessä. Jos esitys menee läpi, nollaraja voisi astua voimaan aikaisintaan ensi syksynä.

Huumeiden nollaraja liikenteessä tarkoittaa, että kuljettaja voitaisiin tuomita rattijuopumuksesta sen perusteella, että hänen verestään löytyy huumeita. Nykylain mukaan huumekuski voidaan tuomita rattijuopumuksesta ja määrätä ajokieltoon vain, jos hänen ajokykynsä todetaan heikentyneen ajon aikana.

Vaikka huumausaineiden nollaraja säädettäisiinkin, käytännön merkityksen arvellaan jäävän alussa vähäiseksi, sillä kunnolliset pikatestit puuttuvat. Laitteet ovat epäluotettavia, hitaita ja kalliita.

Valmisteilla olevaan lakipakettiin sisältyy myös muutos liikennejuopumusrajoista. Rattijuopumuksen raja määräytyy joko veren tai uloshengitetyn ilman alkoholipitoisuuden perusteella.

Kuljettaja syyllistyy rattijuopumukseen, jos verestä mitataan 0,5 promillea alkoholia. Nykylain mukaan vastaava raja puhalluskokeessa on 0,25 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitettyä ilmaa. Sen rajaa alennetaan, jotta se vastaisi 0,5 promillea alkoholia veressä.

Viime vuonna jäi kiinni 1 074 varsinaisia huumausaineita käyttänyttä autonkuljettajaa. Viisi vuotta aiemmin luku oli 327 kuljettajaa.

Kiinnijääneitten eniten käyttämät huumausaineet ovat amfetamiini ja kannabis. Nopeimmin ovat lisääntyneet heroiinikuljettajat: 1995 heroiinista jäin kiinni kuusi, viime vuonna  jo  237  kuljettajaa.

Huumetesteissä on liikaa puutteita, että niillä voitaisiin seuloa huumeiden käyttäjiä, päihdelääkäri Jaana Lepistö sanoi psykiatripäivillä Helsingissä torstaina.

"Monimutkainen ilmiö yritetään yksinkertaistaa", Lepistö huomautti. "Testien rajoitukset ovat merkittäviä. Laajat seulonnat ovat kyseenalaisia jo kustannussyistä, ja suurin osa positiivisista tuloksista tulee kokeilukäytöstä."

Kaikki huumeet eivät näy testeissä. Heroiini näkyy, mutta useimpien amfetamiinijohdosten käyttö ei. Johdoksia tulee myös koko ajan lisää, eivätkä testit pysy perässä.

Myöskään erityisen lyhytvaikutteisia nukahtamislääkkeitä tai heroiinivieroitukseen tarkoitetun Subutex-lääkkeen suonensisäistä käyttöä eivät testit saa kiinni. Parin päivän sisään osunut kannabiksen käyttö näkyy, mutta amfetamiini tai opiaatit vain lyhyen ajan.

"Testit eivät kerro paljonko ainetta on käytetty ja miten pitkään. Niiden jälkeen on tehtävä vielä iso työ", Lepistö huomautti.

Väärät positiiviset tulokset ovat Lepistön mukaan yleisiä. "Kirjoitin lausunnon sotilasuralle halunneelle pojalle, joka jäi kiinni huumetestissä ja lähetettiin kotiin. Testin tulosta ei ollut varmistettu. Poika kävi uudestaan testeissä, eikä mitään löytynyt. Hän pääsi takaisin vasta puolen vuoden viiveellä."

Pikatestejä voi myös huijata. Ennen testiä juotu vesilitra laimentaa virtsan. Internetistä voi myös tilata jauhetta, joka kynnen alle säilöttynä ja virtsapurkkiin ripautettuna sekoittaa testin.

"Näytteet on otettava valvotusti, mutta naisten virtsanäytteen ottoa ei voi valvoa sataprosenttisesti", Lepistö huomauttaa.

Testeistä ei ole edes varhaisen puuttumisen välineeksi. Huumetestiä paremman tuloksen tuo laaja kirjallinen kyselykaavake, joka antaa muutakin tietoa. Testi tavoittaa vain joka neljännen lomakkeen pohjalta epäillyn huumeiden käytön.

Lepistö korostaa testien vapaaehtoisuutta. "Yhdeksäsluokkalaiselta meni koko vuosi hukkaan testiin menoa jankatessa. Koulukuraattori kertoi perheelle lokakuussa, että nuori oli paljon poissa ja hänet haluttiin huumetestiin. Hän ei suostunut, ja vasta toukokuussa todettiin, että hän oli masentunut ja käytti kannabista. Näin ei testejä pitäisi käyttää."

Viime vuosina yritykset ja kansalaiset ovat keränneet rahaa uusien koirien hankkimiseksi tullille ja poliisille. Ilmeisesti niitä alkaa olla jo liikaa, koska Turussa poliisi on alkanut käyttää niitä eettisesti ja laillisesti epäilyttävillä tavoilla haistattelemalla koiralla tavallisia kadunkulkijoita:

Turun poliisin huumeyksikön päällikön, rikoskomisario Veli-Matti Soikkelin mukaan lyhytkestoinen katuisku oli selvä menestys ja palveli kansalaisten toiveita.

Iskujen tavoitteena on kaivaa esille varsinkin huumeiden myyjiä, mutta suuri osa kärähtäneistä oli käyttäjiä. Neljältä löytyi kannabista, yhdeltä ekstaasipilleri taskusta... Viime iskussa pienistä määristä paljastui neljä ensikertalaista, joista kaksi oli naisia.

Lehti kertoo huumeiskun toteuttamistavasta seuraavaa, minkä pitäisi herättää lainkäyttöä valvovat viranomaiset tutkimaan toiminnan laillisuutta:

Ratsiassa kadulla kävelevä huumekoira merkitsee havaitsemansa kohteen ja tullin sekä huumeyksikön miehet tutkivat epäillyn.

Ylioppilaskunnissa pohditaan suhtautumista mietoihin huumeisiin

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) toimintasuunnitelmassa ajetaan mietojen huumeiden laillistamista. "Mietojen huumeiden laillisuusstatusta tulee tarkastella sallittujen päihteiden terveysvaikutusten pohjalta", SYL:n vuoden 2002 toimintasuunnitelman alustavassa versiossa sanotaan. Parhaillaan toimintasuunnitelma on lausuntakierroksella eri yliopistojen ylioppilaskunnissa.

Huumeet mainitaan toimintasuunnitelman viidennessä osassa, jossa asetetaan tavoitteita kestävälle yhteiskunnalle: "Huumeet ovat kasvava ongelma yhteiskunnassamme, erityisesti nuorten keskuudessa. SYL näkee huumeongelman terveydellisenä ja sosiaalisena, ei moraalisena ongelmana. Valtion päihdepolitiikassa täytyy ottaa käyttöön mietojen ja kovien huumeiden käsitteet. Päihdevalistuksen ja -politiikan täytyy perustua faktoihin ja kiihkottomaan asiantuntemukseen", toimintasuunnitelman luonnos linjaa.

Finlands studentkårers förbund (FSF) tänker enligt sin preliminära verksamhetsplan börja arbeta för en legalisering av lätta droger.

Universitetens studentkårer förväntades kommentera saken senast den 18 oktober.

Ylioppilaslehti behandlar frågan under rubriken:"FSF:s styrelse jämställer milda droger med rusmedel". Enligt den preliminära verksamhetsplanen borde staten i sin drogpolitik införa begreppen lätta och tunna droger.

FSF ser inte droger som ett moraliskt utan som ett hälso- och socialt problem. Droginformationen och -politiken borde dessutom bygga på kunskap och fakta.

FSF:s styrelseordförande Esa Perkiö vill inte närmare förklara vad som avses i verksamhetsplanen.

- Det betyder exakt det som det står. Enligt tolkning kan det betyda legalisering, sade Perkiö till Ylioppilaslehti.

Han tillade att cannabis borde legaliseras ifall man kommer fram till att det inte är farligare för hälsan än alkohol och tobak. Perkiö hoppades på en diskussion om ämnet och undrade om det inte går att föra en sansad diskussion om saken i Finland.

Styrelsemedlemmen Aleksis Nokso-Koivisto är av en annan åsikt i frågan. Enligt honom kan det tolkas som om FSF förespråkar en liberal drogpolitik. Studerandena har dock olika åsikter i den här frågan, påpekade Nokso-Koivisto.

Huumausainerikosten syyttämiskäytäntö vaihtelee tuntuvasti maan eri syyttäjäyksikköjen välillä. Vammalassa nostettiin kuluvan vuoden ensimmäisen puoliskon aikana 142 syytettä huumausainerikoksista ja tehtiin vain yksi syyttämättäjättämispäätös. Välittömässä naapurissa Tampereella nostettiin samana ajanjaksona 174 syytettä ja tehtiin 88 syyttämättäjättämispäätöstä.

Syyttämättäjättämiskäytännössä tuli pulmia ihmisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta jo sellaisissakin yksiköissä, joissa työskenteli vain kaksi syyttäjää. Toinen piti huumausrikoksissa nollatoleranssia eli syytti aina ja toinen käytti harkintaa. Jotkin yksiköt katsoivat, että valtakunnansyyttäjän ohjeet eivät ole sopusoinnussa syyttäjän itsenäisen harkintavallan kanssa.

HS:n uutinen tuo jälleen kerran esille sen, kuinka ristiriidassa virkamiesten toimet voivat olla lainsäätäjien ja korkeimpien lakiviranomaisten tarkoituksen kanssa. Jutussa verrataan muiden rikostyyppien syyttämättäjättämisiin mutta ei mainitse, että jo 30 vuotta on ollut mahdollista jättää varsinkin kannabistuotteiden käyttäjät rauhaan teon vähäisyyden perusteella tai rikoslain 50:7 § nojalla.

Käytännössä kriminaalikontrolli kohdistuu etupäässä heihin. Suomalaiseen politiikkaan kuuluu kaikkien laittomien aineiden niputtaminen huumetermin alle eikä uutisessa annetuissa luvuissa kerrota, kuinka paljon tapauksista on vähäisiä kannabiksen käyttö- tai hallussapitotapauksia. Rikollisuustilanne 1999 (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Helsinki 2000) valossa 70%-80% tapauksista on luonteeltaan tällaisia rasittaen tarpeettomasti valtion kassaa.

Vantaan valtuuston kaikki ryhmät varoittivat maanantaina virkamiehiään poikkeamasta kaupungin huumeidenvastaiselta linjalta. Nimeä mainitsematta varoitus koski Ilolan koulun rehtoria Juha Juurikkalaa, joka taannoin lehtihaastattelussa puhui kannabiksen vapauttamisen puolesta.

Valtuustoryhmät edellyttävät, että kaupungin hallintokunnat ja virkamiehet toimivat yhdessä rintamassa huumeidenvastaisessa työssä. Ei ole hyväksyttävissä, että kaupungin virkamiehet toimivat päihdestrategian vastaisesti tai antavat huumemyönteisen ilmapiirin sallivia lausuntoja, ryhmät toteavat.

Vantaa kuuluu European cities against drugs -verkostoon, joka propagoi ruotsalaista huumesotamallia siihen kuuluvine sensuureineen.

Vantaan Sanomien ja 100 uutislehden mukaan rehtori Juurikkala pitää suoraselkäisesti kiinni mielipiteestään ja mielipiteen vapaudestaan, mikä on valitettavan harvinaista suomalaisessa huumekeskustelussa. Siksi Juurikkalan puolustuspuheesta lainaamme sen kannabiskannanoton kokonaisena.

Vantaan Sanomissa olen joutunut todella outoon valoon. Mielipiteeni on tulkittu huumemyönteiseksi ja minusta on tehty "huumemyönteinen rehtori", joka ehkä jopa kannustaa nuorisoa huumeiden käyttöön.

En ajattele huumeista myönteisesti, en toivo nuorison käyttävän näitä aineita enkä ole niin myöskään Iltalehdessä sanonut. Korostan, että en toivo yhdenkään lapsen tai aikuisen käyttävän huumeita ja niin työssäni kuin yksityiselämässänikin toimin varmasti huumeita vastaan. En tiedä ainuttakaan tapausta, jossa lapsen huumekierre olisi johtanut myönteisiin tuloksiin.

Mutta silti olen sitä mieltä, että miedot huumeet (kannabis eli hasis ja marihuana) voitaisiin laillistaa. Tällä en tarkoita niiden vapaata levittämistä ruokakaupan hyllyille, vaan yhteiskunnan valvonnassa olevaa myyntiä. Uskon siten saatavan ainakin hiukan lisää kontrollia siihen päähän huumekierrettä, josta se yleensä alkaa.

Hyvin iso osa vantaalaisnuorista on kokeillut kannabista - tai ainakin niistä jotka minä tunnen; neljän oman lapseni kaveripiirin lisäksi neljännesvuosisadan ajan opettajana ja rehtorina Vantaalla toimineena tunnen aimo liudan erilaisia ja eri-ikäisiä nuoria. He tuntevat myös minut ja tietävät, että minä en moralisoi kun he kertovat toilailuistaan. Tämänkaltaisesta nuorison elämästä luulen tietäväni enemmän kuin useimmat näiden nuorten omista vanhemmista.

Porttiteoria (kokeilut kannabiksella johtavat väistämättä yhä vahvempiin aineisiin), johon ilmeisesti Vantaan kaupungin huumestrategiakin perustuu, on auttamatta aikansa elänyt. Niin moni nuori on kokeillut kannabista eikä silti ole koukussa, että jos huumevalistus tukeutuu tähän väitteeseen, on uskottavuus nuorison silmissä menetetty ensi metreillä. Nuoret nauravat tällaiselle valistukselle.

Valtaosa vantaalaisnuorista ei kuitenkaan ole huumeiden käyttäjiä. Mutta jokainen kokeilija on joutunut ainetta hankkiessaan tai ilmaisia "alkupaloja" koulun portilla vastaanottaessaan tekemisiin laitonta bisnestä tekevän, vastuuttoman huumediilerin kanssa, jonka intresseissä ei suinkaan ole vain parin kerran kokeilu vaan varhaisnuoren koukkuun saaminen. Yhteys rikollisiin piireihin syntyy.

Jos kannabis olisi esimerksiksi laillistetun huumeen eli alkoholin tapaan kontrolloidussa myynnissä, jäisi moni liukuma rikollisiin kontakteihin syntymättä, maassa olisi vähemmän rikollisia ja voisi kuvitella että siirtymä koviin aineisiinkin vähenisi.

En väitä enkä ole myöskään koskaan niin sanonut, että tällä koko huumeongelma ratkaistaisiin. Mutta toki sinisilmäisyydessäni uskoin, että siitä voisi sentään keskustella asiallisesti.

Duodecim-lehti referoi teemanumerossaan nuoren päihdeongelman hoidosta Drug and Alcohol Dependence-lehdessä (2001; 62:175) julkaistua suomalaisnuorten parissa tehtyä tutkimusta. Tutkimuksen mukaan kannabikseen tutustuneilla nuorilla ei ollut muita nuoria yleisemmin mielenterveyden ongelmia.

Tutkimuksen mukaan pojat kokeilevat kannabista tyttöjä todennäköisemmin. Varhaiset yhdyntäkokemukset olivat yleisempiä kannabiseen tutustuneitten nuorten parissa.

Äidittömyys ja välinpitämättömyys altistavat kannabiskokeiluille. Välinpitämättömyys saattaa olla oire masennuksesta, masennuksen puolestaan on aiemmissa tutkimuksissa todettu liittyvän huumausaineiden käytön aloittamiseen. Tutkijoiden mukaan havaitut yhtäläisyydet ovat todennäköisemmin syitä kannabiskokeiluille kuin käytön seurauksia, sillä tutkituista noin 20 prosenttia kertoi käyttävänsä kannabista silloin tällöin, 80 prosenttia kokeilleensa korkeintaan pari kertaa.

Ihmisiä on viime aikoina väsärinpuutteessa ilahduttanut satunnaisesti baareista löytyvä iloisilla kannabiksen lehdillä myötätuulessa purjehtiva Suomen kartta -kortti. Kyseessä ei ole SKY:n jo viisi vuotta suunniteltu tempaus vaan Terveyden edistämisen keskuksen projekti huumekeskustelun lietsomiseksi. Osana tempausta on myös provosoivia ilmoituksia eri lehdissä.

Kokototuuden puolella kokeillaan perinteisempää valistusta mutta puolitotuuden puolella saa esittää faktaa ja ennakkoluulojaan vapaasti. Myös kokototuus osoittaa merkkejä muutoksen mahdollisuudesta ottaessaan vastaan perusteltua kritiikkiä.

Syyttäjien on huolehdittava kansalaisten yhdenmukaisesta kohtelusta, kun he vahvistavat huumeiden käyttäjien sakkoja. Näin muistuttivat sekä oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) että valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki syyttäjäpäivillä perjantaina Helsingissä.

Syyskuun alusta tuli voimaan uusi säännös huumausaineiden käyttörikoksesta. Sen rangaistusasteikko antaa mahdollisuuden määrätä sakkoja rangaistusmääräysmenettelyssä aivan kuten esimerkiksi ylinopeusjutuissa. Poliisin kirjoittaman sakon vahvistaa syyttäjä, ja jos epäilty vastustaa sakkoja, asia käsitellään käräjäoikeudessa.

Kuusimäki muistutti, ettei syyttäjä voi ruveta luomaan omaa kriminaalipolitiikkaansa, vaan linjan pitää olla yhtenäinen.

Sakkojen sijasta syyttäjä voi myös antaa käyttäjälle huomautuksen

Koskinen muistutti, että syyttäjillä on mahdollisuus antaa huumeen käyttäjälle suullinen huomautus.

Eduskunnan lakivaliokunnan mielestä tehokas puhuttelu saattaa olla hyvä keino puuttua erityisesti nuoren käyttäytymiseen.

 "Valiokunnan kantaan on täysi syy yhtyä. Jos puhuttelu ja linkit sosiaalityöhön tehoavat ja sen ansiosta huumausaineiden käyttöura katkeaa alkuunsa, yksinkertaisella kriminaalipoliittisella toimella on onnistuttu välttämään mittavat yhteiskunnalliset vahingot", Koskinen korosti.

Tohtori Jace Callawayn kehittämä Finola hamppuöljy nostaa juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan selvästi veren monityydyttämättömien rasvahappojen tasoa.

Tutkimus suoritettiin Kuopion yliopistossa ja siinä vertailtiin pellavaöljyä ja hamppuöljyä siten, että toisessa ryhmässä koehenkilöt saivat neljän viikon ajan kaksi ruokalusikallista (30 ml) pellavaöljyä ja toisessa hamppuöljyä. Molemmat öljyt oli kasvatettu ja kylmäpuristettu Suomessa.

Koetulosten mukaan veren GLA-taso nousi huomattavasti hamppuöljyä nauttineilla mutta laski pellavaöljyä nauttineilla. Molemmat öljyt lisäsivät välttämättömien rasvahappojen (linoleenihappo omega-6 ja alfa-linoleenihappo) määrää veressä.

Callaway:" GLA:n kohonnut taso veriseerumissa voi selittää niitä anekdoottisia kertomuksia ihmeparantumisista ihmisten nautittua hamppuöljyä varsinkin kroonisista vaivoista kärsivien kohdalla kuten allergiat, kuiva iho, hidas haavautuminen ja jopa reumaattiset niveltulehdukset".

Otsikolla 'Lääketiede löysi uudelleen kannabiksen' kirjoittaa HS tiedesivullaan lääkekannabiksen edistymisestä ja taustoista. Asiallinen teksti kiteyttää tyylikkäästi kannabiksen ns. haittavaikutuksen:

"Kannabiksessa on yli 70 vaikuttavaa yhdistettä. Niistä tärkein on thc:nä tunnettu tetrahydrokannabinoli, joka saa pilven kihoamaan päähän, tai pään kohoamaan pilviin. Tutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että monet potilaat saavat kannabiksen käytöstä enemmän apua kuin pelkästä thc-lääkityksestä. Vaikutukset aivokemiaan ovat erilaiset, kertoi Williamson. "

Turussa yli vuoden ruohonjuuritasolla toimineet hamppuaktivistit Vihreet Pantterit ovat loikanneet osoitteeseen:
http://www.vihreetpantterit.org

Pantterisivuilla pureudutaan hampun kaikkiin käyttömuotoihin ja sivujen luvataan kehittyvän sitä mukaa kun Pantteri-aate leviää ja kasvaa. "Kannabis on laillistettava ja on taattava luotettavien ja turvallisten kannabislaatujen saanti lääke- ja nautintokäyttöön", vaativat Vihreet Pantterit.

Helsingin Sanomien, MTV3:n ja kuuden ulkomaisen tiedotusvälineen tekemän seitsemän eri maan oikeuskäytännön vertailun mukaan Suomessa saa pienimmän tuomion väkivallasta. Vertailussa oli mukana myös kaksi erilaista huumerikosta, mutta kannabisrikosta edusti kuitenkin täysin kärjistetty tapaus.

Jutussa haastateltiin valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäkeä, joka osasi asettaa nämä eri rikokset puitteisiinsa:

Kuusimäki huomauttaa, että rangaistusasteikkoa kyllä riittää, sillä pahoinpitelyrikoksesta voidaan tuomita jopa kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Myös törkeästä huumerikoksesta enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta.

"Huumerikoksissa rangaistuskäytäntö on erittäin letkeää. Ei tarvitse kummoistakaan hasiskakkua pyöritellä käsissä, kun saa pari vuotta vankeutta. Jos huumeen kilomäärä kasvaa, kohoaa rangaistuskin vuosia. Mutta kun samanlaiselta asteikolta pitäisi mitata rangaistus tavanomaista roimasti raaemmasta pahoinpitelystä, asteikolla liikutaan viikkoja tai enintään kuukausia ylöspäin", Kuusimäki  puhisee.

Psykiatrian erikoislääkäri Pekka Heinälä kirjoittaa Suomen lääkärilehdessä kannabiksen haittavaikutuksista. Viralliseen valistukseen verrattuna artikkeli kokoaa asiallisesti yhteen kannabiksen vaikutuksista viime vuosina esitettyä tietoa. Artikkelin arvio kannabiksen sosiaalisista vaikutuksista tosin viittaa aineen laittomaan asemaan korostaen sitä, että minkään päihteen vaikutus ei ole palautettavissa pelkkään biologiaan tai farmakologiaan.

Samoin maininta "mahdollisista" epämuodostumista sikiöllä sekä riippuvuuden arviointi Science-lehdessä vuonna 1997 julkaistun ns. silkkiapinatutkimuksen valossa kertoo aineen ympärillä käytävästä ideologissävytteisestä tutkimuksesta ja väittelystä. Kannabiksen haittavaikutuksista kiinnostuneet voivat tarkistaa tämän hetkisen tietämyksen myös uudesta korkeakoulutasoisesta päihdelääketieteen käsikirjasta (Robert M. Julien (2001): A primer of drug action. New York. ISBN 0-7167-5109-7).

Tästä ideologissävytteisestä tutkimuksesta tarjoaa esimerkin samassa lehdessä julkaistu artikkeli suomalaisesta huumekuolemasta. Siinä kuolemasyiden tutkimisessa on keskitytty ns. klassisiin huumausaineisiin ja niinpä vaikka ruumiista on löydetty kannabiksen lisäksi alkoholia ja lääkeaineita tai kuolemansyy on todennäköisesti väkivalta, on tapaus luokiteltu kannabiskuolemaksi. Heinälän artikkelissakin todetaan, ettei kukaan ole kuollut kannabikseen (s. 2651).

Suhteellisuutta tähän ongelmakokonaisuuteen tuo artikkeli suomalaisesta alkoholiongelmasta: alkoholin käytön seurauksena kuolee vuosittain 2500 suomalaista, puolet tapaturmissa ja puolet alkoholisairauksiin. Lisäksi alkoholi aiheuttaa rikollisuutta ja väkivaltaa, jotka lisääntyvät alkoholin käytön kasvaessa. Miksi sitten hysteria kohdistuu vain laittomiin huumeisiin ?

Tähän vastaa Tapani Sarvanti sosiaali- ja terveysministeriöstä:" Tavalliset ihmiset on saatu hätääntymään ja pelkäämään, joten asiallista ja kiihkotonta keskustelua ei ole onnistuttu herättämään. Tällaiseen pelotteluun syyllistyvät ne tahot, jotka hyötyvät pelkojen lisääntymisestä. Peloillahan myydään informaatiota ja saadaan valtaa." (2668)

Toukokuussa käynnisti toimintansa uusi päihdepoliittinen yhdistys. Sääntöjen mukaan "yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on päihteiden käytöstä yksilölle ja yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen vähentäminen, vaikuttaminen ennaltaehkäisevän päihdetyön sekä päihdeongelmaisten hoitomahdollisuuksien kehittämiseksi, avoimen päihdepoliittisen keskusteluilmapiirin edistäminen sekä työskentely haittojen vähentämiseen tähtäävän päihdepolitiikan edistämiseksi Suomessa."

Stakesin suorittaman vuoden 2000 kyselyn perusteella suosituin laiton huumausaine oli kannabis (9,3 % vastaajista). Suurin osa "huumeongelmasta" on siis kannabiksen käyttöä ja hallussapitoa, ja kokemukset muista laittomista huumausaineista olivat selvästi harvinaisempia, minkä johtopäätöksen voi tehdä myös Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen keräämistä tiedoista (Rikollisuustilanne 1998, Helsinki,1999. ISBN 951-704-239-6). Vain vajaa prosentti Stakesin kyselyyn vastanneista raportoi ekstaasin käytöstä.

Sen sijaan uni- tai rauhoittavia lääkkeitä päihteenä oli käyttänyt 4,5 % ja  teknisiä liuottimia 1,9 % vastaajista, josta pitäisi olla todella huolissaan liuottimien vakavien haittavaikutusten takia. Kyselyssä alaikäraja oli 15 vuotta, minkä takia ehkä hyvin suuri osa nuorten harrastamasta imppaamisesta jäi tutkimuksen ulkopuolelle.

Lääkärit ottavat kantaa huumesotaan

Olavi Pelkonen, Oulun yliopiston farmakologian ja toksikologian professori kirjoittaa kolumnissaan lehdessä Nuorilääkäri nr. 6-7/2001 otsikolla "Huumeita, hysteriaa ja hypokrisiaa":

Kaikilla suurilla kulttuureilla on omat mielihuumeensa, joita käytetään juhlassa ja vähän arjessakin. Lienee enemmän länsimaisen kulttuurin ylivaltaa, että alkoholi hyväksytään lailliseksi huumeeksi mutta taas ooppiumi, kokaiini ja kannabis ovat laittomia. Eivät nämä aineet ole niin erilaisia kuin annetaan ymmärtää: omissa kulttuuriympyröissään niitä kutakin käytetään ja käytettiin tavoilla, jotka ovat meille alkoholin käyttäjille tuttuja.

Farmakologisen ja lääketieteellisen tietämyksen valossa huumeiden demonisoiminen on aiheetonta, totuudenvastaista ja turhaa ja tuo mieleen Kettil Bruunin aikoja sitten lausuman tosiasian: huumeet ovat hyvä vihollinen. Huumeista vallitsee suuri yksimielisyys julkisuudessa, joskaan ei yksityisesti ja käytännössä. Yhtäältä kaikki huomio halutaan kohdistaa huumeiden käytön usein traagisiin seurauksiin (mikä sinänsä on hyvin inhimillistä ja oikein), mutta toisaalta väheksytään keskustelua todella merkityksellisistä huumeiden käytön taustatekijöistä, syrjäytymisestä, työttömyydestä, näköalattomuudesta, perheyhteyksien murtumisesta, arvotyhjiöstä tai yhteisöllisten arvojen korvautumisesta markkina-arvoilla. Ja jos ajattelemme, että vapaamielinen moniarvoinen suhtautuminen on "arvo sinänsä" (minkä monet meistä näyttävät hyväksyvän viikkolehtien julkkistäyteisen arvomaailman perusteella), niin eikö silloin kaikenlaatuinen kokeilu ole sallittua, jos se ei vahingoita muita. Itsensä vahingoittaminenhan on hyväksyttyä vaikkapa viinalla tai tupakalla. Ei mikään toiminta ole irti yhteiskunnallisista yhteyksistään ja voisi hyvin perustein sanoa, että jos meillä ei olisi huumeita, ne pitäisi kiireesti keksiä.

Mitä nuori lääkäri voi tehdä hysterian ja hypokrisian ilmapiirissä ? Tärkeintä on olla asiantuntija omalla lääkärin tontilla: kaikki huumeet olivat tai ovat lääkkeitä tai niillä on lääkkeiden kaltaisia ominaisuuksia. Niissä ei ole mitään demonista vaan ne vaikuttavat tiettyihin aivojen säätelyjärjestelmiin niinkuin monet muutkin lääkkeet. Ihan niinkuin alkoholin käyttö ja seuraamukset ovat kiinni paljolti muusta kuin itse aineista: elämäntilanteesta, ystävistä, yhteisöstä, kulttuurista, ympäristöstä ja sen arvoista, saatavuudesta, laillisuudesta, hinnasta ja tuhannesta muusta asiasta, joihin lääkäri ei paljoa voi vaikuttaa. Niihin vaikuttaminen olisi paljon tehokkaampaa, mutta myös paljon vaikeampaa kuin huumeiden kriminalisointi, joka luo "hyvän vihollisen". Kieltolaki ei lopettanut viinanjuontia eivätkä ankarat rangaistukset ole lopettaneet huumeiden käyttöä USA:ssa tai muualla länsimaissa. Viinan suhteen meillä ei ole ollut muuta keinoa kieltolain kumoutumisen jälkeen kuin kohtuullisen pragmaattinen toimintalinja: hyödyn maksimointi (rahat valtiolle!) ja haittojen
kohtuullinen ehkäisy. Yhteiskunnallinen päätöksenteko ei ole vaikeissa asioissa kunnostautunut pragmaattisuudellaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu huumeiden kanssa: mennäänkö ilmiön juuriin vai "annetaanko aseiden puhua". Lääkäri joutuu joka tapauksessa korjailemaan jälkiä.

A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen puhui Helsingin vasemmistoliiton huumepolitiikka-seminaarissa huumeongelman kasvusta, mistä Kansan Uutiset (13.6.2001) kirjoitti otsikolla "Viranomaiset osasyyllisiä"

Holopaisen mielestä Helsingin kaupungin terveysvirasto on riittämättömillä resursseillaan ja ongelman vähättelyllään ollut osasyyllinen Helsingin huumeongelman kasvuun.

Holopaisen mielestä juuri vuosien jonot hoitoonpääsyssä ja korvaushoitojen puute ovat pahimmat esteet huumeongelman selättämisessä.

"Narkomaani joutuu hankkimaan korvaushoitonsa kadulta ja näin pysymään laittomuuden tiellä. Me voimme vain neuvoa miten näitä korvaushoitoja käytetään," kuvaa Holopainen tilanteen nurinkurisuutta.

Holopainen vertaa korvaushoitojen merkitystä narkomaaneille yhtä tärkeiksi kuin insuliinia diabeetikoille. Hoitojen ennuste on erittäin hyvä, ja mm. Hollannissa tuntuvia tuloksia on jo saatu. Holopainen penääkin poliittista tahtoa korvaushoitojen järjestämiselle.

- Nykyisessä tilanteessa korvaushoitojen vastustaminen on hyvin vastuutonta.

Huumetesteillä ei Holopaisen mukaan ongelmaa ratkaista. Sanktiopolitiikasta tulisi siirtyä haittojen ehkäisemiseen. Tässä mielessä sisäministeri Ville Itälän (kok.) tapa rinnastaa kaikki huumeet toisiinsa on haitallista.

- Kauhumaalailu on pinnallista pelottelua, ja sillä tilannetta ei saada kuriin. Täytyisi muodostaa laaja-alainen yhteiskuntapoliittinen strategia huumeiden kansanterveydellisten ongelmien ehkäisyyn ja hoitoon.

Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär kirjoittaa kolumnissaan "Vauhtisokeutta huumetesteissä ?" yleistyvästä työpaikkojen huumetestauksesta (Suomen lääkärilehti 20/2001, s 2279-2280):

Hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteen ja lääkärin eettisten säännösten (mm. Hippokrateen vala) takia meillä tulee olla lääketieteelliseen tietoon tai terveydenhuollosta saatuihin kokemuksiin pohjautuen tietoa siitä, että ko. henkilön kyseisen huumeen käyttö kyseisessä työssä aiheuttaa joko ongelmia työssä selviytymisessä tai että työssä aiheutuu ko. huumausaineen käytöstä johtuen terveyden menettämisen uhkaa. Pelkkä käsitys, jonka mukaan huumeiden käyttö on epäterveellistä ja usein johtaa huumeriippuvuuden pahentumiseen, tai että se on rikollista, ei riitä perusteluksi "työhön sopimaton" -lausunnon kirjoittamiseen. Yritän vielä perustella, miksi.

Johtopäätösten teko nykyisin käytössä olevista huumetesteistä sisältää sekin ongelmia. Testit sinänsä lienevät teknisesti luotettavia oikein tehtyinä ja valvottuina. Huumeseula lienee eniten käytössä tänä päivänä. Siinä kannabistuotteiden yksittäinenkin käyttö voi näkyä jopa useita viikkoja mutta kovempien aineiden, kuten heroiinin ja amfetamiinin käyttö vain muutaman päivän. Kuinka tällaisten testitulosten kanssa onnistuu arvioimaan huumeiden käytön määrää, erottamaan kertakokeilun kroonisesta käytöstä? Terveydentilan ja työhön sopivuuden arviointi oikein tehtynä vaatisivat nimenomaan tietoa käytön määrästä. Lääketieteellistä tietoa kovien huumeiden ja kroonisen käytön vaikutuksista terveyteen ja työkykyyn on jonkin verran, mutta satunnaiskäytön vaikutuksista ei juurikaan.

Työterveyslääkärin tulisi erottaa huumetestilausuntoja antaessaan kaksi asiaa. Tekeekö hän 1) lausuntoa siitä, onko todettavissa huumeiden käyttöä vai 2) lausuntoa henkilön työhön sopivuudesta. Viimeksi mainitussa lausunnossa tulisi ottaa kantaa vain henkilön terveydentilaan ja työkykyyn liittyviin seikkoihin, ei esimerkiksi siihen, ovatko työnantajan omaisuus ja työyhteisön luotettavuus uhanalaisia.

Visio, Vihreä Sivistysliitto ry, julkaisi 15.5. kulttuurihistorioitsija Tapio Onnelan toimittaman kirjan Pyhä huumesota. Kirjan voi todella sanoa tulevan suureen tarpeeseen tiedotusvälineiden pitäessä huumeongelmaa päivittäin otsikoissa vailla rakentavan ajattelun mahdollistavaa asiasisältöä.

Kirjan kirjoittajat tuovat huumekeskusteluun monitieteellistä ja poikkikulttuurista näkökulmaa. Tapio Onnela tiivistää kirjan sisällön:" On ajauduttu pattitilanteeseen, jossa ratkaisuksi on tarjolla vain joko kovia tai vieläkin kovempia otteita. Tämän kirjan tavoitteena on tuoda esille näkökulmia ja faktoja, joita suomalaisessa keskustelussa ei aikaisemmin juuri ole esitetty."

Tapio Onnela (toim.): Pyhä huumesota. Huumepolitiikan pelkoja ja utopioita. Uusikaupunki 2001. ISBN 952-5078-16-7. Hinta 70 mk.

Kannabiksen kriminalisoinnin kansainvälinen tausta

Rohkeassa koko sivun artikkelikoosteessa Helsingin Sanomat kertoo Euroopassa tapahtuvasta huumepolitiikan kehityksestä, mistä ei Suomessa ole saanut puhua ilman huumepolitiikkamme kummisetien ja -tätien ärjähdystä:

Huumepolitiikka on lieventynyt Euroopassa viime vuosina selvästi, ainakin jos kehitystä arvioidaan kannabistuotteiden dekriminalisoinnilla eli käytön sallimisella.

Pehmeän huumepolitiikan pioneerityötä on tehnyt Hollanti, missä kannabis-tuotteet laillistettiin jo 70-luvulla. Nyt marijuanaa ja hasista saa ostaa laillisesti erityisistä kahviloista.

Monien huumeiden vastustajien yllätykseksi huumekuolemien määrä Hollannissa on kuitenkin yksi alimmista EU:ssa. Klassinen porttiteoria, jonka mukaan kannabiksen käyttö johtaa koviin huumeisiin, ei siis näytä pätevän - ainakaan Hollannissa.

Hollantilaisen Trimbos-instituutin vertailun mukaan vapaa kannabis ei myöskään johda nuorten kohdalla laajaan suosioon. Kun 15-vuotiaista briteistä 41 prosenttia on kokeillut kannabista, on sama luku Hollannissa "vain" 24.

Sitten HS kertoo SKY:n kotisivujen lukijoiden jo hyvin tuntemaa Euroopan huumepolitiikan vapautumisesta maittain. Kannabista käsittelevän artikkelin lopussa käydään läpi vapauttamisen ehtoja hieman huterilla vastaväitteillä:

Huumeiden vapauttamisesta käytävässä keskustelussa tuntuu olevan loputon määrä ratkaisemattomia kysymyksiä.

Miten esimerkiksi voidaan samanaikaisesti hyväksyä huumeiden käyttö mutta kriminalisoida kaupankäynti? Eikö juuri käytön laillistaminen houkuttele rikollisjärjestöjä markkinoille? Portugalin politiikka onkin herättänyt närkästystä Suomessa, sillä Schengenin myötä pelätään huumeiden leviämistä.

Huumeiden puolustajat ovat vedonneet yksilön oikeuksiin: jos esimerkiksi huumeiden hankkimiseen ei liity rikosta eikä käyttäjä vahingoita muita, ei valtiolla pitäisi olla oikeutta puuttua asiaan. Näin on ajateltu esimerkiksi Kanadassa, jossa valtio katsoo, ettei sillä ole rahkeita puuttua kansalaisen oikeuteen kasvattaa hamppua.

Vastaväitteen mukaan valtiolla on velvollisuus suojella kansalaisia itseltään kuten esimerkiksi liikenteessä turvavöillä ja kypärillä. On myös ajateltu, että valtiolla on oikeus ylläpitää kansalaistensa terveyttä korkeiden sairaanhoitomaksujen vuoksi.

Huumeiden kannattajat perustelevat näkemystään myös sillä, että laillistamalla huumeet valtio voisi paremmin kontrolloida kauppaa, käyttöä ja huumausaineiden puhtautta ja saada samalla verotuloja.

Vastustajat ovat ampuneet näkemyksen alas: valtiojohtoinen huumekauppa ei poistaisi laittomia huumediilereitä, jotka valmistavat epäpuhtaampia huumeita halvemmalla.

Keskusteluun on haettu vertauskohtia myös Yhdysvaltojen ja Suomen kieltolaeista, jotka rikastuttivat salakuljettajia mutta eivät onnistuneet raitistamaan kansaa. Vaikka juoppoutta ei saatukaan kitkettyä, ainakin Yhdysvalloissa juoppojen ja maksakirroositapausten määrä väheni kieltolain aikana.

Soininvaara: Suomi voisi selkeämmin erotella kovat ja miedot huumeet toisistaan

"Suomella ei ole pienintäkään painetta huumeiden vapauttamiseen", korostaa huumepolitiikasta vastaava ministeri Osmo Soininvaara.

Suomi voisi Soininvaaran mukaan kuitenkin selkeämmin erotella kovat ja miedot huumeet toisistaan.

Meillä huumeidenkäyttö muihin maihin verrattuna on vähäistä, mutta heroiinikuolemien määrä suhteellisesti korkea. Tähän ongelmaan sosiaali- ja terveysministeriössä etsitään ratkaisua erottelemalla miedot ja kovat huumeet suoraan rangaistusasteikossa.

Esimerkiksi Hollannissa heroiinikuolemien määrä on pienempi kuin Suomessa. Laillistamalla miedot huumeet Hollanti on saanut kovien huumeiden käytön laskuun.

"Kannabiksen käytössä haitat tulevat kuitenkin esiin pitkällä aikavälillä", Soininvaara painottaa. Hänen mukaansa Hollannin tapaus on kiinnostava, mutta Suomi seuraa sitä sivusta.

"Jos he tekevät tuollaisen ihmiskokeen niin me ehkä sitten katsellaan kuinka siinä käy."

Euroopan suhtautuminen huumeisiin vaikuttaa väistämättä myös Suomen tilanteeseen niin käytännön kuin politiikankin tasolla.

"Jos sillä tavalla käy, että Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta kaikki Euroopan maat vahvistavat kannabiksen niin sitten tilannetta täytyy katsoa uudelleen. Siihen on kuitenkin pitkä matka, eikä minun ministerikaudellani asialle tarvitse korvaa lotkauttaa", sanoo Soininvaara.

(Ilmeisesti kukaan ei ole vielä kertonut ministeri Soininvaaralle, että kannabiksella on tehty ihmiskokeita jo tuhansia vuosia eivätkä ne pitkän aikavälin haitat ole vielä näkyneet.)

Suomen mielipideilmastossa harvinaisen rehellinen uutinen kertoo virallisen valistuksen vastaanotosta kohdeyleisössä eli koululaisten keskuudessa:

Suomalainen Fintelligens "räppää" täysillä Palatsin esiintymislavalla. Vieraskin tajuaa, että kyseessä on nyt se bändi, jota nuorisokeskuksessa on koko ilta odotettu. Noin sata paikalla olevaa 14-15-vuotiasta heiluu tahdissa mukana.
Menossa on päihteiden vastainen konsertti, jonne liput eivät maksa mitään. Siinäkö syy, ettei viidelle tuhannelle koululaiselle ja heidän vanhemmilleen Turun ympäristöön markkinoitu konsertti ole nytkäyttänyt väkeä enempää liikkeelle?

Kolme nuorta naista - Satu Kuusisto, 15, Josefine Eristo, 14 ja Linda Opacic, 15, - ovat vilpittömän hämmästyneitä kysymyksestä ovatko he tutustuneet aulassa esittelyjään pitävien huume- ja päihdetyötä tekevien vapaaehtoisryhmiin.

Vastauksena on hämillinen pitkä ei. Paikalle heidät sai räppäriyhtye. Koulussa nimittäin saa päihdevalistusta aivan tarpeeksi, he sanovat.

- Jos joka viikko on joku puhumassa huumeista ja muista, ei oikein enää jaksa kuunnella. Tottakai on hyvä, että niistä annetaan tietoa, mutta valistus on aika synkkää, ynnää Linda.

- Usein jankutetaan samoja asioita; huumeet tappaa, niihin jää kiinni. Asiallista puhetta tarvitaan, mutta liika on liikaa, vahvistaa Satu.

- Aika usein tulee vaikeuksia kuunnella valistustunteja, myötäilee Josefine päätään pyörittäen.

Kolmikko ei kannata päihdevalistuksesta luopumista, mutta nykyisen tilalle tarvittaisiin jotakin muuta.

- Ei niin kauheeta valitusta ja synkkää puhetta, tytöt pyytävät.

Tilaisuutta järjestämässä ollut Saapas-ryhmäläinen Mika Häkkinen on tehnyt pitkään töitä nuorison parissa.

- Tiedotusvälineissä on koko ajan juttuja, ettei valistus pure ja että se on turhaa. Mutta nuorison keskuudessa liikkuu päihteistä hirvittävän paljon satuja ja legendoja, väärää tietoa, puolustaa hän perinteistä asiavalistusta.

- Siksi päihteistä tarvitaan ihan tavallista puhetta; pitää kertoa mitä ne ovat, kuinka vaikuttavat ja samalla täytyisi yrittää poistaa päihteiden ympärillä olevia myyttejä.

Mutta nuorten elämästä ei saisi valistuksella viedä iloa ja jännitystä, pohtii Häkkinen ja myöntää, ettei valistajan rooli ole helppo.

Se, ettei paikalla juuri näy vanhempia, ei ihmetytä Häkkistä. - Heitä on niin vaikea saada edes käväisemään. Ja nuoria on aika vaikea saada tapahtumiin mukaan sankoin joukoin.

Tilaisuuden muina järjestäjinä olivat Irti Huumeista -yhdistys sekä Palatsin nuorisokeskus.

Helsingin ensimmäinen ja Turun toinen hamppumielenosoitus sujuivat hyvin, ihmisiä tuli runsaasti paikalle ja vastaanotto oli myönteinen. Oheisena päälehtien uutisointia seuraavana päivänä 6.5:

Helsingin Sanomat:
Sadat vaativat kannabista vapaaksi

Puolentuhannen hengen mielenosoitus vaati lauantaina Helsingissä hasiksen ja marihuanan käytön laillistamista.

Marssin järjesti Suomen kannabisyhdistys niin sanottuna kansainvälisenä marssipäivänä; hasisasiaa ajettiin samana päivänä eri puolilla maailmaa. Helsingin lisäksi Suomessa marssittiin myös Turussa, jossa on runsaasti kannabisyhdistyksen jäseniä.

Yhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela esitti, että kannabistuotteita myytäisiin esimerkiksi alkoissa. Nyt näitä tuotteita haluavat joutuvat ostamaan ne rikollisilta, jotka kaupittelevat myös kovia huumeita kuten heroiinia ja amfetamiinia. Jos kannabista saisi alkosta, katkeaisi kannabiksen käyttäjien yhteys rikollisiin ja koviin huumeisiin, Larmela perusteli.

Turun Sanomat
Pari sataa osallistui hamppumarssiin

Vihta haisi ja reggae soi, kun parisen sataa mielenosoittajaa kokoontui Taidemuseonmäelle toista Turun hamppumarssia varten.

Hymyilevistä osanottajista huolimatta 2001 Space Odyssey -karnevaaliksi nimetyllä tapahtumalla on vakavakin puolensa. Mielenosoittajien mielestä kannabis pitää laillistaa.

- Kannabis irti huumeista, julistavat Kouvolasta asti marssimaan tulleet kolme "Pekkaa".

- Jos kannabis olisi laillista, saisi valtio rahaa. Nyt kaikki rahat menevät tosi ikäville tyypeille, miehet harmittelevat.

- EU:n myötä se tulee lailliseksi jossakin vaiheessa joka tapauksessa. Voi olla, että Suomi laittaa hanttiin, mutta ennen pitkää pilvi on täälläkin laillista, vakuutetaan.

Itse asiassa taidemuseon ympärillä oli niin mukavaa, että sovitusta aikataulusta lipsahdettiin pieni tovi. Mieltä huomattiin lähteä osoittamaan vasta, kun liikenteen ohjailussa avustava poliisi kävi ystävällisesti patistamassa joukot ylös ja marssille.

Aamulehti
Kannabiksen kannattajat marssivat kaduille

Helsingissä ja Turussa marssittiin lauantaina kannabiksen laillistamisen puolesta. Molemmat mielenilmaisut sujuivat rauhallisesti.

Turun huumepoliisi muistutti ennakkoon, että laki antaa kyllä mahdollisuuden osoittaa mieltään minkä tahansa asian puolesta. Laillista ei kuitenkaan ole esimerkiksi kehottaa rikoksen tekemiseen. Turussa poliisi aikoikin seurata panderolleja tarkkaan.

- Mitään lain vastaista ei ilmeisesti ole kylteissä ollut, ja kaikki sujui muutenkin oikein hyvin. Väki oli nuorehkoa, ja jos niin voi sanoa, ihan normaalia, kertoi ylikonstaapeli Harri Jokila Turun poliisista.

Kannabiksen eli hampun puolesta on Suomessa aiemmin marssittu vain kerran, viime vuonna Turussa.

- Olemme ennen ajatelleet, että Suomessa on sellainen kieltolakimeininki, ettei julkisesti uskalla olla eri mieltä. Luulimme, ettei marssiin uskaltaisi kukaan tulla, selittää Suomen Kannabisyhdistyksen hallituksen jäsen Juhani Rautanen.

- Ehkä ilmapiiri on muuttunut. Ainakaan 5-10 vuotta sitten ei vielä kukaan olisi kadulle asti uskaltautunut, Rautanen uskoo.

Toukokuun 5. päivä on muodostunut jo perinteiseksi marssipäiväksi hampun puolesta. Marsseja järjestettiin tänäkin vuonna kymmenissä maissa.

Hamppumarssin alla Turun Sanomien vastaava päätoimittaja ja Pariisissa toimivan Maailman päätoimittajayhdistyksen WEF:n hallituksen jäsen Ari Valjakka kirjoitti lehdistön sananvapaudesta poliittisten muutosten keskellä. Myös huumekeskustelu tuli tässä yhteydessä esille:

Huumeet uusi haaste

Yhteiskunnallisista ilmiöistä erityisesti huumeet asettavat uusia haasteita lehdistön toiminnalle Suomessakin. Turun Sanomissa 22.4. julkaistu hampunviljelijän ja kannabiksen käyttäjän haastattelu aiheutti runsaasti reaktioita lukijoittemme keskuudessa.

Palautteessa ei oltu niinkään huolestuneita siitä, että Turussa on tuhansia kannabiksen käyttäjiä, siis rikollisia. Sen sijaan lukijat arvostelivat sitä, että TS antoi palstatilaa tälle huumeita kehuvalle opettajakokelaalle. Vaikken haluakaan tätä nuorta miestä lapsenlasteni opettajaksi, olen silti hämilläni tavasta, jolla häneltä haluttiin kieltää sanomisen vapaus valvotussa ympäristössä.

Tuhannet kannabiksen käyttäjät ovat jo niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, etteivät virkavallankaan voimat riitä sen kitkemiseen. Myöskään huumeiden vaaroista kertomiseen käyttämämme palstakilometrit eivät näytä auttavan ongelman poistamisessa.

Tässä tilanteessa luulisi haastattelun herättävän vastuulliset kansalaiset ja viranomaiset pohtimaan, miksi näin on ja mitä asialle on tehtävä, sen sijaan että lehden odotetaan lakaisevan kysymyksen maton alle. Sananvapauteen kuuluu myös kiusallisista asioista kertominen.

Med ett undantag är cannabisrökning förbjuden i hela EU. Men en lång rad länder avkriminaliserar nu de enskilda missbrukarna.  Processen har egentligen pågått sedan början av 1990-talet. På senare år har förändringstakten i övriga EU accelererat. I länder som Italien, Spanien, Tyskland, Frankrike, Luxemburg och Danmark har regeringarna instruerat rättsväsendet att personligt bruk av cannabis, eller i vissa fall alla droger, inte ska lagföras och leda till fängelse.

I Belgien pågår en process som ska göra "icke-problematiskt" bruk av cannabis tillåtet.

Längst har man gått i Portugal, där från och med juli i år allt bruk av narkotika, oavsett preparat, avkriminaliseras. I stället för domstol möter de som påträffas med konsumtionsdoser av narkotika en kommitté bestående av socialarbetare och läkare.

-Målet är att rehabilitera missbrukarna, inte straffa dem, säger Danilo Ballotta, juridisk expert vid Europeiska centret för kontroll av narkotika och narkotikamissbruk i Lissabon, Portugal.

-I majoriteten av EU-länderna finns en ökande insikt om att det inte löser några problem att sätta narkotikamissbrukare i fängelse. Det är dyrt och snart är de tillbaka, säger Ballotta.

Omkring 40 miljoner av EU-medborgarna har provat cannabis åtminstone en gång. Kontinentens unga anser i allt högre grad att riskerna med sporadiskt narkotikabruk är små, berättar han.

Parallellt med den mildare inställningen till missbrukaren rustar EU-länderna för tuffare tag mot smugglingen av narkotika.

Det enda land som uttryckligen tillåter cannabisrökning är Nederländerna, där det får köpas och konsumeras inom reglerna för så kallade coffee shops.

Turun Sanomat kertoo sunnuntaisivuillaan koko sivun artikkelissa Turun vihreiden panttereiden puheenjohtajasta Samu Ahdista. Artikkelia komistaa iso värikuva puheenjohtajasta tarkastelemassa kasvejaan. Itse teksti on luonteeltaan ennakkoluuloja karsivaa:

Turkulainen Samu Ahti, 28 on vaarattoman näköinen mies. Siinä piilee paradoksi. Mitä ryhdikkäämmältä ja hyvinvoivalta joku julkisuuteen astunut pilvenpolttaja näyttää, sitä vaarallisempana häntä pidetään: huono malli nuorisolle.
Hän tunnustaa avoimesti olevansa pilvenpolttaja, kirkkain silmin. Ja miksipä hän ei tunnustaisi, koska organisoi viime keväänä Turun hamppumarssin. Seuraava on vuorossa jälleen kahden viikon kuluttua lauantaina.
Samun elämänasenteessa on jotain samaa kuin eläinaktivistien puheissa, mutta toiminta on erilaista.
- Puhuisin mieluummin hamppupassivismista kuin jostain aktivismista, hän täsmentää.
Eikä Samu ole ainoa alansa edustaja Turussa. Hän laskee, että kaupungista löytyy kymmenentuhatta kannabiksen käyttäjää. Turun poliisin mukaan käyttäjiä on joka tapauksessa tuhansia.

Koti pengottiin läpikotaisin

Samu väittää olevansa muiden kannabiksen käyttäjien tavoin rasismin uhri. Hänen mielestään pilvenpolttajia vainotaan. Faktaa on, että kannabistuotteiden käyttäminen, kauppaaminen ja viljely on Suomen lain mukaan rikos.
- Monen kohdalla on käynyt niin, että tullaan poliisivoimin himaan, pengotaan kämppä, vaikka kuinka yrittäisit olla hyvä ihminen.
Aiheesta Samulla on myös henkilökohtaisia kokemuksia.

Joo, olen riippuvainen

Lukioaikoina alkanut kannabiskokeilu on muuttunut osaksi Samun jokaviikkoista arkea. Omasta mielestään hän ei jäänyt koukkuun eka kerralla, mutta kiinnostus kasvoi pikkuhiljaa. Hänen mukaansa käyttö liittyy sosiaalisiin tapahtumiin, juhliin ja illanviettoihin.
Eikä Samu kiellä sitä, etteikö hän olisi koukussa.
- Kyllä se auttaa masennukseen ja sillä on rentouttava vaikutus. Koen sen vastapainona kiireiselle ja urbaanille kaupunkielämälle.
Samun mukaan hamppua on Turussa aika helppo saada, mutta sen laatu vaihtelee. Varsinkin Venäjältä tuleva kama on heikkolaatuista. Vaara piilee myös siinä, että koskaan ei tiedä, mitä huumeen joukkoon on sekoitettu.
- Arvioisin, että 80 prosenttia Turun seudulla poltetusta hampusta tulee ulkomailta. Valtaosa tuodaan Marokosta ja Pakistanista.

Hamppu on pyhä yrtti

Samulle pilvi on pyhä sakramentti. Hän kertoo pyhyyden kokemuksista tavalla, joka saa aikaan kylmiä väreitä huumeidenvastausta työtä tekevien selkäpiissä.
Pilvenpolttamisen pyhyys ilmenee niin suhteessa omaan itseensä kuin muihin käyttäjiin. Samun mukaan jooga ja kasvisruoka syventävät tuntemusta.
- Joissakin kulttuureissa hamppu nähdään pyhänä kasvina, osana uskonnollisia rituaaleja. Jokainen, joka on sitä kokeillut, voi tuntea pyhyyden läsnäolon.
Hampun tuomia vaaroja hän ei juurikaan tuo esille, koska hänen mielestään alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat vielä suurempia.
- Muutoinkin suomalainen kulttuuri on hyvin päihdemyönteinen. Alkoholin nauttiminen on jopa suotavaa monissa tilanteissa.

Vihreet pantterit aloitti toimintansa

Turussa aktiiviset hampun vapaustaistelijat perustivat kuukausi sitten Vihreet pantterit -yhdistyksen, joka järjestää yhteisiä illanistujaisia ja klubi-iltoja.
Porukka vetää puoleensa pääasiassa nuoria käyttäjiä, mutta joukossa on paljon vanhempaakin väkeä.
Heidän kirjoittamansa teksti panttereiden periaatteista on kuin puoluepoliittinen ohjelmajulistus: yhdistys pyrkii lisäämään ihmisten tietoisuutta ympäristöystävällisistä vaihtoehdoista, tukemaan terveellisten elämäntapojen omaksumista sekä kasvattamaan luottamusta omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin. Päätavoitteena on yleisen asenteen ja yhteiskuntarakenteiden kehittyminen tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin tukemaan jokaisen yksilön hyvinvointia, samalla tukien luonnon tasapainon säilymistä ja kestävää kehitystä.
- Nyt olisi aika tajuta, että huumeongelma ei ole niinkään kriminaalipoliittinen vaan sosiaali- ja terveyspoliittinen. Signaali joka nyt annetaan, suosii kovia huumeita, ne kun ei huumetesteissä näy. Nykysysteemillä tehdään kaikista käyttäjistä yhteiskunnan vihollisia.
Samu ihmettelee nykyistä huumekeskustelua, jossa koko aiheesta on tehty yksi klöntti.
- Selitys, että huumeongelma aiheutuu vain ja ainoastaan huumeista, tuntuu kovin naiivilta. Samaan aikaan puoli miljoonaa suomalaista syö erilaisia psyykenlääkkeitä, joka puolella puhutaan stressistä ja burn outista, on väkivaltaa, raiskauksia. Johtuuko tämä kaikki huumeista?
Samun mielestä huumeongelmaa ei poisteta sillä, että yritetään kitkeä huumeet pois Suomesta.
- Emme ole onnistuneet poistamaan huumeita edes vankiloista, miten sitten muualta? Nykyiset menetelmät kriminalisoinnin myötä ovat johtaneet aivan päinvastaiseen tulokseen.

Pilvi on pakotie tunteille

Artikkelin positiivista viestiä tasapainottamaan oli haastateltu myös lääkäriä, mitä ei kuitenkaan löydy lehden nettiversiosta:

Tyksin psykiatrian klinikan erikoislääkäri Jukka Voutilainen pitää pilvenpolttajia todellista tunne-elämäänsä pakoon pyrkivinä ihmisinä, jotka usein kärsivät ihmissuhdeongelmista.

Hänen mukaansa huumeidenkäyttäjien pilvessä koetut kokemukset johtavat enemmän sisään päin kuin aitoon vuorovaikutukseen muiden kanssa.

Kannabis tullut tupakan tilalle

Huumekokeilija on kuin kuka tahansa nuori. Syynä käyttöön saattaa olla uteliaisuus, kielletyn hedelmän ihanuus tai puhdas kapina vanhempia kohtaan.
- Tässä mielessä kannabis on korvannut tupakan, joka oli ennen monen nuoren tapa hakea rajojaan.

Voutilainen kuitenki muistuttaa, että hamppukukinnoista ja lehdistä valmistettujen hasiksen ja marihuanan terveyshaittoja on liioiteltu. Tämä on myönnetty myös lääketieteellisesti. Myös käsitys porttiteoriasta, jossa miedot huumeet johtavat koviin huumeisiin, on kyseenalainen. Tutkimustulokset aiheesta ovat ristiriitaisia.
Monet kannabishuumeet ovat vaikutuksiltaan psykoaktiivisia, enemmän mieleen kuin fyysiseen terveyteen vaikuttavia aineita.

- Alkoholi on elimistölle ja hermostolle paljon tuhoisampi päihde. Vaikka kannabiksen satunnaisesta käytöstä ei olisikaan somaattista haittaa ihmisen elimistölle, se voi muuttaa ihmisen asennoitumista elämään.

Monen pilvenpolttajan elämään liittyvät "high" -kokemukset ovat johtaneet myös vaaratilanteisiin esimerkiksi liikenteessä, ja moni on lähtenyt rikolliselle tielle kohti tuntematonta alakulttuuria.

Turvallisuus tärkein ehkäisy

Voutilaisen mukaan kannabiksen käyttö on haitallista erityisesti nuoruusiässä, jolloin tehdään monia loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja. Säännöllinen käyttö alentaa keskittymis- ja huomiokykyä, lyhytkestoista muistia ja yleensä pitkäjänteiseen toimintaan motivoitumista.
- Tällä tavoin se voi johtaa alisuoriutumiseen uravalinnassa.
Voutilaisen mielestä jo kannabiksen käyttö kertoo siitä, että sopeutuminen vallitseviin normeihin ei ole onnistunut. Hän ei kumminkaan usko perinteisen pelottelevan huumevalistuksen purevan tämän päivän nuoriin.
- Huumeongelmaa ei ratkaista pelkillä hoito-ohjelmilla tai poliisin resursseja lisäämällä. Tämä on laajempi poliittinen kysymys. Kun lasten ja nuorten vanhemmat kokevat jatkuvaa epävarmuuttaa yhteiskunnan vaatimusten edessä, he eivät pysty välittämään lapsilleen riittävää turvallisuuden tunnetta.

"Hamppu tunnetaan huumeena. Hullun lehmän tauti saattaa muuttaa kaiken, sillä hampunsiemenillä voidaan korvata naudanliha."

Näin positiivisesti hampun tulevaisuutta maalaillen aloittaa Suomen kuvalehti hampun hyötykäyttöä kartoittavan artikkelinsa. Siinä kerrotaan Kuopion yliopistossa hampun hyötykäyttöä tutkineen Jace Callawayn työstä hampun jalostamiseksi uudelleen maataloutemme peruskasviksi.

"Luonnonvarana hamppu on monipuolisempi kuin maaöljy. Jalostamalla siitä saadaan mitä vain. Öljyä tai muovia ei voi syödä, hamppua voi", Jace Callaway kiteyttää maailman vanhimman viljelyskasvin ominaisuuksia.

Artikkelissa käydään asiallisesti läpi hampun erilaiset käyttömuodot täysipainoisena proteiinipitoisena ruokana, kolesterolia alentavana ruokaöljynä, runsastuottoisana bioenergiana, paperin raaka-aineena, kestävänä kankaana ja lääkkeenä. Tässä utopiassa on kuitenkin käärmeensä, huumetestaus: kannabiksen poistuminen ihmiselimistöstä kestää pari viikkoa.

"Jos olet polttanut marihuanaa perjantaina, vielä seuraavanakin perjantaina annat positiivisen näytteen. Mutta jos olet käyttänyt heroiinia, amfetamiinia tai kokaiinia perjantaina, maanantaina annat jo puhtaan näytteen", Jace Callaway vertaa.

Hamppuruoan syöminen näkyy huumetestien virtsanäytteessä, vaikka hampunsiemenissä itsessään ei käytännössä ole THC:a ja pienetkin pitoisuudet voidaan teollisesti poistaa.

"Aivan kuten hampussa on THC:a, unikonsiemenissä on morfiinia, joissakin lajikkeissa enemmän toisissa vähemmän."

Päihdevalistukseen käytettävät yhteiskunnan kymmenet, jopa sadat miljoonat markat saattavat tuoreen tutkimuksen mukaan mennä täysin hukkaan. Kun Jeppe juo tai käyttää huumeita, hänen ympärilleen ilmaantuu joukko huolestuneita, puuhakkaita ihmisiä. Ei aikaakaan, kun koossa on uusi valistusprojekti. Projekti hakee ja saa rahaa. Päätetään, että annetaan loppuraportti, ja ennemmin tai myöhemmin se ilmestyykin.

Valtiotieteiden maisteri, toimittaja Kari Hippi sanoo Turun yliopistossa valmistuneessa lisensiaattitutkimuksessaan, että maassamme toteutetaan lukuisia ns. päihdevalistusprojekteja, mutta niiden vaikuttavuudesta päihteiden käyttöön ei ole saatu näyttöä.

Hipin tutkimuksen otoksena oli Raha-automaattiyhdistyksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1998 rahoittamat päihdevalistuksen projektisuunnitelmat.
- Tutkimuksessa oli 35 suunnitelmaa, ja niihin myönnettiin rahaa yhteensä noin viisi miljoonaa markkaa. Todellisuudessa tämä on vain pieni osa maassamme joka vuosi toteutettavista päihdevalistuskampanjoista, joten niihin käytetään vuosittain varovasti arvioiden kymmeniä miljoonia markkoja.

Projektisuunnitelmien laatua tutkittiin Euroopan huumeseurantakeskuksen huumevalistusprojektien ohjeiston mukaan.
- Kun tutkitut 35 suunnitelmaa pisteytettiin kyseisen ohjeiston mukaisesti, vain kymmenen projektisuunnitelmaa sai arvosanan välttävä tai hyvin välttävä. Muiden saamat laatupisteet olivat vieläkin huonommat. Lisäksi ilmeni, ettei projektin saama suuri rahoitus suinkaan merkinnyt korkeita laatupisteitä.

- Projektit voivat aiheuttaa jopa haittaa. Maailmalta on saatu tutkimustietoa siitä, että eräät valistuskampanjat ovat lisänneet päihteiden käyttöä. Ne ovat tehneet päihteistä nuorille entistä kiinnostavampia.

- Lopettaisin nykyisenkaltaisen päihdevalistuksen kokonaan. Sillä voi olla jopa tilannetta pahentavia vaikutuksia.

Hippi ehdottaakin, että päihdevalistusprojektien rahat pitäisi käyttää päihdeongelmaisten hoitoon ja alan tutkimukseen, jollaisena voisi olla yhden suuren malliprojektin toteuttaminen.
   - Nykyäänhän esim. huumealan järjestöjä, alalta saatavaa tietoa ja palvelua on tarjolla hyvin vaihtelevasti paikkakunnan mukaan.

Asiantuntijan asemaansa Seppälä on käyttänyt hyväksi myös huumekeskustelussa. Hän on tuonut esille, että huumetestejä ei pitäisi viedä tavallisille työpaikoille vaan testata vain ihmisiä, jotka huumeiden vaikutuksen alaisena työssään voisivat aiheuttaa vaaraa muille.

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla julkaistiin koko sivun henkilömuotokuva uudesta Helsingin rikospoliisin huumerikososaston päälliköstä Jari Aarniosta, joka astui HS:n mielestä legendaarisen Torsti Koskisen tilalle puolitoista vuotta sitten. Torsti Koskinen toi aikoinaan Suomeen USA:sta 50-lukulaisen huumeideologian, jonka mukaan asioita liioittelemalla ja ihmisiä pelottelemalla kuviteltiin näiden pysyvän loitolla huumeista.

Koskisen huumeideologian perusta oli ns. porttiteoria, jonka keksi 50-luvulla USA:n huumetoimiston päällikkö, myös legendaarinen Harry Anslinger. Tällä väittämällä saatiin tuolloin voimaan ns. Boggs Act, laki, jonka mukaan kannabiksesta ja heroiinista saatettiin rangaista yhtä epäinhimillisiä rangaistuksia. Mutta mitä kuuluu porttiteorialle Suomessa uuden vuosituhannen alussa Helsingin Sanomien mukaan:

Koskinen oli autoritaarinen, mutta kiltti setä. Hän uskoi niin sanottuun porttiteoriaan, jonka mukaan kannabis altistaa heroiinille ja niin edelleen

Mennäänpä sitten Torsti Koskisen mieliaiheeseen, porttiteoriaan. Kuinka kohtalokkaita niin sanotut lievät huumeet kuten kannabis oikeastaan ovat, johtavatko ne suoraan heroiinihelvettiin?
"En mä nyt tämmöstä, että jos poltat kerran pilvee oot koukussa ja huomenna oot raskaan sarjan narkomaani ja taparikollinen. Eihän näistä voi tietää", Aarnio venkoilee.

Eikö näiden laittomien mietojen ja kovien huumeiden yhdistävä tekijä ole juuri laittomuus. Ja niillä on samat rikolliset välittäjät, toisin kuin viinalla ja tupakalla. Voisi ajatella, että jos pilveä saisi viinakaupasta, ihmiset ostaisivat sitä ja jättäisivät kovat kamat roistoille.
"No joo, mutta asiaa voi käytännössä ajatella toisinkin päin", Aarnio pohtii.

"Meille on ilmaantunut hyvin nuoria käyttäjiä, tällaisia neljätoistavuotiaita, jotka ovat aloittaneet poltettavalla heroiinilla. Ja nää on kyllä yleensä myös tottuneet tupakkaan. Että siinä mielessä tää porttiteoria taas toimii. Näyttää siltä, että poltettavat aineet johtaa toisiin poltettaviin aineisiin, ihan fyysisesti. Niitä pitää vaan olla tarjolla. Sitä paitsi heroiinia on helpompi oppia polttamaan kuin pistämään suoneen. Ruiskuihin siirtyminen on kuitenkin hankala ja pelottava kynnys."

Mutta sitä samaa heroiinia se poltettavakin on?
"Aivan. Ja tavallaan vielä vaarallisempaa, koska se laskee aloittajien keski-ikää."

Hamppu kurkottaa taivaalle Ruovedellä
Lähde: Aamulehti 12.3.2001

Aamulehden etusivulla maanviljelijä Ari Tuominen tähyilee isossa värikuvassa sinitaivasta vasten talven yli säilyneitä hampunvarsia hehtaarin koeviljelyksellään. Otsikkona Hamppu kurkottaa taivaalle Ruovedellä.

Uutisen aiheena on EU-säännösten muutos: uusien pykälien myötä ruoveteläisen hampunkasvattajan sadonkorjuu helpottuu melkoisesti.

Sisäsivulla talven pystyyn kuivaamaa hamppua näytetään vielä toisen värikuvan kanssa kuvatekstillä:
Ehdot järkevöitiin. Ari Tuominen hamppupelto Ruoveden Kekkosissa jäi loppusyksyn kovien sateiden takia korjaamatta, joten EU-rahat menivät. Tämän suven kasvun voi tukia menettämättä korjata vasta keväällä, jolloin maa kantaa ja korsi on kuivaa.

Hampunkasvattajan korjuuhuoli keveni

Ruovedellä on maaseudun kehittämistuella muutama viljelijä kasvattanut pari vuotta kuituhamppua, josta valmistetaan köysien lisäksi eristettä ja muutakin rakennusmateriaalia.

Koeprojektilla on Viveca Kulmalan silmien alla 13 hehtaaria. Muroleella asuvalla Ari Tuomisella on Kekkosilla omissa nimissään hehtaari.

Tukea annostelevan EU:n ja ruoveteläisen hampunkasvattajan näkemykset, teoria ja käytäntö, ovat sopineet huonosti yhteen.

EU on vaatinut, että sato on korjattava saman vuoden puolella, mutta pohjoinen kasvattaja haluaisi korjata vasta kevättalvella tai keväällä. Nelimetrinen kasvi tarvitsee kasvuunsa myös loppusyksyn. Vesipitoisen kasvin niittäminen koneella upottavalta pellolta on taistelua ja paalien kuivatus kallista. Keväällä kävisi helpommin: jäinen maa kantaa konetta ja kasvi on liki kuiva.

Uunituoreen tiedon mukaan tänä vuonna EU sallii kevätkylvön korjuun vuodenkin päästä.

Uskomattoman viisas lupa

- Kuulostaa uskomattoman viisaalta luvalta, Ari Tuominen kommentoi uutista.

- Nyt kun saisivat jalostuksen ja markkinoinnin vielä vetämään, niin jo hankitun taidon turvin voin hamppua tosimielessä viljellä.

Tuominen on kehitellyt korjuulaitteita yhdessä sepän kanssa, ja yksi idea on parempia aikoja odottamassa.

- Ilman tätä korjuumääräysten helpotusta olisin luultavasti jäädyttänyt hamppuharrastukseni tuottamattomana. Vanhakin sato kun jäi syyskiireillä pystyyn eli luovuin siltä osin tuesta. Katsotaan keväällä.

Muun muassa keskioluen laimentamista pohtineen Alkoholipolitiikka 2000 -työryhmän torstaina 22.3 julkistetussa väliraportissa viitataan yllättäen myös huumeisiin. Raportissa huumeet mainitaan viitattaessa sekakäytön lisääntymiseen.

Työryhmän puheenjohtaja viinikauppias Petri Viglione puolestaan toteaa, että kevyiden ja kovien huumeiden välille on tehtävä ero. Viglionen mukaan on älytöntä puhua heroiinista ja kannabiksesta yhtenä könttinä ja Suomessakin pitäisi herätä tajuamaan, että kevyitä huumeita käyttävät sivistyneesti myös ihan tavalliset ihmiset.

"Italiassa jo käydään keskustelua kevyiden huumeiden sallimisesta. Eihän heroiinipiikkiä ja ruohosätkää voi käsitellä yhtenä asiana. Sehän olisi sama kuin vertaisi pirtua ja lasillista hienoa vuosikertaviiniä. Tässä on meillä Suomessakin pohdittavaa", Napolista tavoitettu Viglione sanoo. Hän haluaa avata suomalaisen huumekeskustelun ja ottaa sen entistä enemmän osaksi koko päihdekeskustelua.

Sekakäyttöön päästävä kiinni

"Päihteiden sekakäyttö yleistyy, ja siihen haluttiin väliraportissa puuttua. On päästävä kiinni tähänkin asiaan. On tärkeää erottaa kovat ja kevyet huumeet toisistaan ja varoittaa esimerkiksi heroiinin vaarallisuudesta."

Viglione haluaisi, että huumeiden käyttäjiä rangaistuksen sijaan autettaisiin ja hoidettaisiin nykyistä tehokkaammin. Kaupustelijoita sen sijaan tulee rankaista.

"Meneillään on päihteiden käytön kulttuurin muutos Suomessa ja koko Euroopassa. Alkoholi ei ole ainoa asia. Ja jos sen käyttö humalahakuiseen juomiseen väheneekin, jotakin muuta päihdettä tulee tilalle."

"Näitä asioita ei voi pohtia pelkästään Suomen näkökulmasta, vaan koko Euroopan. Tarvitaan myös tiivistä yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa." Viglionen peräänkuuluttamaa yhteistyötä tiivistetään ensi syys-lokakuussa, kun Helsingissä järjestetään kansainvälinen päihdepoliittinen konferenssi.

Soininvaara: en näe syytä edes miettiä

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr.) ei aio laillistaa kevyitä huumeita. Soininvaara on seurannut yllättyneenä eurooppalaisten terveysministereiden avointa toitotusta siitä, miten kevyet huumeet eivät ole läheskään niin pahaa myrkkyä alkoholiin verrattuna.

"Tosin, jos ajattelisi niin, että kannattaako aloittaa mieluummin kannabiksen vai alkoholin käyttö, niin vastaus olisi varmasti kannabis".

"Meillä puhutaan erittelemättä huumeista. Voi vaan kysyä, miten hyvin nuorten huumevalistus menee perille, jos heroiini ja kannabis rinnastetaan toisiinsa."

Poliisiylijohto tyrmää huumeiden jaottelun mietoihin ja koviin

Aamulehti kertoo enemmän Viglionen mielipiteiden aiheuttamasta nopeasta vastareaktiosta. Suomen laissa huumeita ei ole virallisesti luokiteltu mietoihin ja koviin. Eikä huumeiden jaottelua nähdä poliisiylijohdossa jatkossakaan mielekkäänä.

Poliisiylijohtaja Reijo Naulapää sisäasiainministeriön poliisiosastolta: "Jaottelussa on omat vaaransa. Miedommat huumeet ovat usein portti kovempien aineiden käyttöön. Olisi ongelmalle periksi antamista, jos erotteluja ryhdyttäisiin tekemään. Kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito on rangaistavaa."

"Tuomioistuimet ottavat riittävästi huomioon, millaisesta määrästä ja minkälaatuisesta aineesta oikeusjutussa on kyse. Huumeen määrä ja laatu myös vaikuttavat tuomioiden ankaruuteen."

Pirkanmaalainen kansanedustaja Marja Tiura (kok) vaatii jopa Alkoholipolitiikka 2000 -työryhmän puheenjohtajana toimivan Viglionen vaihtamista: "Käydäänpä Italiassa minkälaista keskustelua tahansa kevyiden huumeiden sallimisesta, me olemme Suomessa. Suomessa ei ole kovia ja lieviä huumeita."

Peruspalveluministeri Soininvaaran mielestä puheenjohtajan vaihtaminen ei ole tarpeen: "Ei kuulu länsimaiseen ajatteluun, että ihmisiä pitäisi ryhtyä erottamaan, jos he herättävät jostakin aiheesta keskustelua. Länsimaisen sananvapauden piirissä mikään ei voi olla kielletty keskustelunaihe."

Viglione ei ole suinkaan ainoa, jonka mielestä huumeiden jaottelussa olisi järkeä. Esimerkiksi nuorten huumeidenkäytön ehkäisyä miettinyt toimikunta suositti aineiden erottelemista toisistaan päihdeviestinnässä ja valistuksessa.

"Aineiden erilaisuuden vuoksi ei ole aina järkevää puhua huumeista yhtenä kokonaisuutena, koska eri huumeiden koostumus ja vaikutukset ovat huomattavan erilaiset", sanoo suunnittelija Tuukka Tammi Terveyden edistämisen keskuksesta.

Uutisen lopussa Aamulehti paljastaa Viglionen ehdotusten tyrmäyksen syyn ja heittäytyy kryptiseksi: Hallituksen lisäpanostus huumeiden torjuntaan on tänä vuonna 32,5 miljoonaa markkaa. Huumausainekielteistä ilmapiiriä vastustetaan tehostamalla ennaltaehkäisevää huumetiedotusta, poliisin huumevalvontaa kaduilla ja huumausainejuttujen ajamista oikeudessa.

Aamulehden jutun ohessa on sanomalehdissä kovin suosittu inforuutu uutisen käsittelemästä aiheesta, tässä yhteydessä päihteiden luokittelusta. Viimeisenä löytyy otsikon Epävirallinen jako mietoihin ja koviin aineisiin alta lause: mietoihin huumeisiin kuuluisivat lähinnä kannabistuotteet.

Viisi Oscar-ehdokkuutta saanut Steven Soderberghin (mm. L.A. Confidential) ohjaama Traffic on tulossa maaliskuussa Suomen elokuvateattereihin. Elokuva on saanut USA:ssa aikaan runsaasti keskustelua huumesotaan uhrattavien miljardien dollareiden hyödyllisyydestä, koska huumeista vankilaan tuomittujen määrä on kymmenkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana ja 90-luvulla huumeiden hintataso on laskenut ja saatavuus parantunut.

USA:n johtava huumepolitiikan reformia ajava organisaatio Lindesmith Center esitteli Oscar-ehdokkuuksien julkistamispäivänä huumesotapelin, jossa pelaaja pystyy valitsemaan kolme eri strategiaa huumeongelman ratkaisemiseksi.

Wasa-laivan purjeet:
http://pc-78-120.udac.se:8001/WWW/Nautica/Rigging/Sails/Wasa-sails.html

Buldaani- l. hamppukangasteollisuus sai alkunsa Kustaa II Adolfin toimesta, sillä hän perusti Tukholmaan purjekangasmanufaktuurin ilmeisesti laivaston tarpeita varten.

Pellavan ohella hamppu oli tänä aikana tärkeä kutomateollisuuden raaka-aine. Se asetettiin puuvillan yläpuolelle, koska se oli kotimaista. Hamppukangas- l. buldaaniteollisuudella olikin hyvät menestymisen mahdollisuudet, monin verroin paremmat kuin puuvilla- ja pellavateollisuudella.

Tämä teollisuus oli kutomateollisuuksien joukossa lisäksi siitä erikoinen, että se oli puhtaasti kapitalistinen. Tuotantopääomat olivat yksinomaan kaupan synnyttämiä.

Buldaaniteollisuuden menestymisen selittää tuotteiden hyvä menekki. Harva teollisuus meillä olikin niin luonnollinen kuin tämä. Eivät ainoastaan monien rannikkokaupunkien kauppalaivastot, vaan myöskin rannikkoseutujen talonpoikaisalukset tarvitsivat vuosittain suuret määrät purjekangasta. Lisäksi armeijan tarpeiksi ostettiin ainakin porvoon manufaktuurista telttakangasta ja sotalaivastolle purjekangasta. Vietiinpä täältä buldaania myöskin Ruotsiin, vieläpä itse Tukholmaankin.

Kari Huoviala:

Muotihuume nimeltä huumetestaus

Lähde: Aamulehti, 5.10.2000, ylänurkka s.2

17.10.2000

Ministeri Itälä kaupittelee pakoa todellisuudesta

Huumeilla on mahtava voima. Ne sekoittavat pään jopa sellaisilta, jotka eivät ole niitä koskaan nähneetkään. Huumeperäisiä ajatustoiminnan häiriöitä esiintyy maan hallituksessa asti.

Sisäministeri Ville Itälä kävi tiistaina Tampereella järjestetyssä keskustelutilaisuudessa toistamassa päähänpinttymäänsä: koko kansa on huumetestattava. Ainakin kaikki koululaiset.

Valitettavasti Itälän sanoma näyttää uppoavan yleisöön kuin - muotihuume. Todellisuuspaostahan Itälän tarjoilemassa pelastusopissa on kyse.

"Jos kaikki koululaiset testataan, yhdeksän kymmenestä positiivisesta tuloksesta olisi laboratoriovirheitä", sanoi lääkäri Jukka Lumio tiistain keskustelutilaisuudessa. Hän arveli, että yleisistä testeistä seuraisi katastrofi.

"Testien ongelmat ovat pienempi ongelma kuin se, ettei testejä ole", vastasi siihen alokasministeri Itälä.

Mikä ihmeen niksahdus Itälän päässä oikein on tapahtunut? Mikä umpisolmu panee ministerismiehen julistamaan, että virheellisetkin huumetestit ovat parempi vaihtoehto kuin ei testejä ollenkaan?

Huumeongelma ei helpota sillä, että tavalliset suomalaiset huumetestaavat toisiaan ja käräjöivät sen jälkeen testien kiistanalaisista, tulkinnanvaraisista tuloksista.

Kuinka paljon rahaa yleiseen huumetestaushölmöilyyn saataisiin uppoamaan? Mitä kaikkea sillä rahalla saataisiin aikaan oikeassa huumeiden vastaisessa taistelussa?

Narkomaanien likaisten neulojen vaihtaminen puhtaisiin on kansanterveyden kannalta suunnattoman paljon arvokkaampaa toimintaa kuin tavallisten kansalaisten testaileminen.

Tietenkin neulojen vaihtaminen on Itälän mielestä arveluttavaa. Ilmaiset neulat houkuttelevat kuulemma viattomia kokeilemaan piikkihuumeita. Oletko sinä harkinnut tämän palvelumuodon käyttämistä?

Mitä jos Itälä poistaisi aivan aluksi huumeongelman vankiloista. Niissähän se on erityisen paha.

Kun vankilat on saatu huumeettomiksi, voidaan pohtia, kuinka pitkälle siviilimaailmaa on järkevää kehittää vankilan suuntaan, jotta huumeet saadaan kuriin tälläkin puolen muuria.

Rakkautta ja Anarkiaa elokuvafestivaali esittelee yrtti-sarjan

12.9.2000 päivitetty 23.9.2000

Tänä vuonna Suomen tunnetuin elokuvafestivaali, Rakkautta ja Anarkiaa, esittelee ajankohtaisen kannabiselokuvasarjan. Yrtti-sarjassa esitetään SKY:n uutisissakin esitellyt Ron Mannin dokumentti Grass ja brittiläinen hamppu- ja mummokomediaa yhdistelevä Saving Grace. Näiden lisäksi esitetään Curtis Hansonin (L.A. Confidential) ohjaama Wonder Boys, Robert Greenwaldin Abbie Hoffmanista kertova elokuva Steal This Movie ja Chris Brownen Jamaikan kuvaus Third World Cop.

Jos on aikaa ja intoa, kannattaa nähdä ne kaikki. Jos lisäksi haluaa katsoa Grass-elokuvan mukavassa seurassa, niin kannattaa tulla yhdistyksen erikoisnäytökseen. Se on Helsingissä, elokuvateatteri Dianassa lauantaina 30.9.2000 klo 20:30. Diana on Dianapuiston vieressä Yrjönkatu 10.

Dianassa on 150 paikkaa, joista yhdistyksen jäsenille on varattu 100. Näytös ei ole yksityisnäytös, mutta yhdistyksen jäsen on etusijalla ostaessaan lippua näytökseen. Lippujen hinnat, 30 mk, ovat myös samat kaikille. Järjestely toimii niin, että Dianasta voi jäsen käydä ostamassa itselleen lipun. Lauantaina laitetaan loput myyntiin kaikille, joten lippu kannattaa hankkia ennen sitä. Sarjakortilla voi tietenkin myös lunastaa lipun.

HUOM! Jäsenkirjeen tiedoista poiketen: Lippuja ei voi varata.

Lehdistötiedote:

Vaasan yliopiston hamppukerho suunnittelee omaa kunnallisvaalikampanjaa

3.8.2000

Vaasan yliopiston hamppukerhon viimeisin kokous on päättänyt ottaa osaa seuraaviin kunnallisvaaleihin omalle valitsijayhdistyksellään. Kerhon pidemmän tähtäimen tavoitteen, eli hampun laillistamisen ohella päätökseen vaikutti myös viimeaikoina mediassa esiintynyt päihteisiin liittynyt keskustelu. "Valitettavasti erityisesti joidenkin poliitikkojen motiivit viimeaikaisessa päihdekeskustelussa ovat vaikuttaneet varsin opportunistisilta. Emme voineet olla huolestumatta sen vaikutuksista myös kunnalliseen päätöksentekoon, joten koimme parhaaksi vaihtoehdoksi siihen osallistumisen.", toteaa kerhon puheenjohtaja Nuutti Gylling. ".

Ehdokkaita etsitään.

Hamppukerhon kunnallisvaaliehdokkaiden etsintä on alkanut. Vaikka muutamia ehdokkaita on jo tiedossa, vaikeuttaa tehtävää yleinen politiikan seksittömyys. Gylling toteaakin: "Tietysti monia ihmisiä kiinnostaa ihmisten, erityisesti nuorten hyvinvointi, mutta kunnallispolitiikka koetaan yleisesti hyvin tylsänä asiana. Valitsijayhdistys on helppo saada kasaan, mutta ehdokkaan pitäisi olla valmis käyttämään aikaansa kunnan asioiden hoitamiseen seuraavien neljän vuoden ajan. Kaikki eivät edes tiedä, asuvatko tuolloin Vaasassa." Asiasta kiinnostuneet voivat kuitenkin ottaa yhteyttä kerhoon syyskuuhun saakka, jolloin hamppukerho valitsee ehdokkaansa lopullisesti.

Aktiivisuutta toivotaan koko maahan

Vaikka hamppukerhon suunnittelema kampanja koskee lähinnä Vaasaa, toivoo kerho vastaavaa toimintaa syntyvän myös muualla maassa. "Asia on lopultakin hyvin vakava. Suomessa kuolee pelkästään imppaukseen joka vuosi muutamia nuoria, puhumattakaan alkoholin tai kovien huumeiden aiheuttamista tuhansista turhista kuolemista. Jo pelkästään miedompien vaihtoehtojen esilletuonti, vaikkapa kunnan nuorisotyössä, voisi estää näistä monia.", selittää Gylling. Hamppukerho aikookin tarvittaessa neuvoa myös muissa kunnissa vastaavaa toimintaa suunnittelevia ihmisiä.

Vaasan yliopiston hamppukerho lyhyesti

Vaasan yliopiston hamppukerho on vajaan vuoden ikäinen Vaasan yliopiston opiskelijoista ja henkilökunnasta koostuva järjestö, jonka tavoitteena on hampun laillistaminen myös nautintoaineena. Kerho sai ylioppilaskunnan viimeisissä edustajistovaaleissa läpi oman edaattorin, ja aikoo jatkaa hamppumyönteisen politiikan levittämistä muuallakin yhteiskunnassa.

Kerhon kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.hamppu.org/. Postia voi lähettää osoitteeseen hamppu@hamppu.org tai Wolffintie 34, 65200 Vaasa. Kerhoa koskeviin kysymyksiin vastaavat mielellään kerhon puheenjohtaja Nuutti Gylling ( n@nuutti.com, 050-5950898) ja tiedottaja Riikka Klemola ( Riikka.Klemola@uwasa.fi, 050-3644653).

Tämä tiedote löytyy myös osoitteesta http://www.hamppu.org/lt03.txt

Asenteet huumeita kohtaan Pohjoismaissa

Turun Sanomat 16.7.2000:

Huumemörkö kuristaa vanhempia

22.7.2000

Sunnuntainumerossaan TS käy huumesodan lietsomaa hysteriaa vastaan koko sivun artikkelissa: "Toivon, että vanhemmat eivät niin hysteerisesti pelkäisi huumeita. Tavallinen maalaisjärki auttaa pitkälle", rauhoittaa Turun nuorisoaseman vastaava sosiaaliterapeutti Virve Tuominen hämillään olevia isiä ja äitejä.

Stakesin Ehkäisevän päihdetyön ryhmän kehittämispäällikkö Saini Mustalampi kannustaa vanhempia kehittämään suhteellisuudentajuaan. "Jos lapsi jää pilvenpoltosta kiinni, se ei vielä ole sama kuin että hän olisi ottanut yliannoksen heroiinia. Monta törmäyskurssia voidaan välttää jos asiat eivät heti ole niin mustaa ja valkoista ja jos perheenjäsenillä on luottavaiset välit."

Oslon hamppumarssin jälkimainingeissa sikäläinen Aftenposten julkaisi 3.6.2000 koko sivun artikkelin otsikolla Hasj på fremmarsj, jossa arvioidaan Norjan olevan pohjoismaiden tiukin maa asenteiltaan huumeita kohtaan Ruotsin ohella. Artikkelissa kerrotaan Oslon uuden terveysviraston johtajan Christine Christiansenin olevan vapaan kannabiksen puolesta. Rohkeimman lausunnon antaa kuitenkin valtion oikeustoksisen instituutin ylilääkäri Henning Mörland: "Jos yhteiskunnassa sallittaisiin vain yksi päihde niin on paljon perusteita - sekä lääketieteellisiä että sosiaalisia - sille, että se olisi kannabis. Myrkyllisyyden, päihtymysasteen ja päihdetilan laadun perusteella kuvattuna kannabis aiheuttaa rauhallisen ja rentoutuneen päihtymystilan."

Verkkolehti Viridis kirjoittaa uusimmassa numerossaan:

7.7.2000

"Tämä Viridis tarjoaa suomalaiseen huumepoliittiseen keskusteluun aineksia joiden avulla voitaisiin keskustella monipuolismmin huumausainepolitiikasta ja ottaa askelia kohti, humaanimpaa, käytännöllisempää ja rationaalisempaa huumepolitiikkaa."

Koulujen huumetestien on oltava vapaaehtoisia

Vantaan ja Savitaipaleen testit eivät olleet lainmukaisia

Helsingin Sanomat: 23.6.2000

30.6.2000

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan koulujen huumetestistä kieltäytymisellä tai positiivisella tuloksella ei saa olla lakiin perustumattomia seurauksia oppilaalle. Koulujen huumetestauksen on myös Paunion mukaan perustuttava vapaaehtoisuuteen ja oppilaille on kerrottava testin tarkoituksesta. Vastoin oppilaan tahtoa testiä ei saa tehdä. Paunion mielestä testin vapaaehtoisuus on helposti näennäistä, koska oppilaat saadaan suostumaan testiin kertomalla kieltäytymisen seurauksista. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan koulujen huumetestien tulisi perustua asianmukaiseen lainsäädäntöön eikä koulukohtaisiin käytäntöihin. "Tämä antaisi pohjan arvioida kunnolla testauksen tarve ja ottaa riittävästi huomioon opiskelijoiden oikeusturva", Paunio huomauttaa.

Paunion käsityksen mukaan tiedot oppilaiden huumetestien tuloksista ovat potilastietoja. Lain mukaan näitä tietoja voidaan antaa vanhemmille, jos oppilas ei sitä kiellä ja jos hän ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan. Kieltäytyminen testistä tai positiivinenkaan tulos ei sellaisenaan oikeuta ilmoituksen tekemiseen sosiaaliviranomaisille. Rehtorilla puolestaan ei ole oikeutta huumetestejä koskeviin potilastietoihin.

Paunion mukaan oppilaiden sulkeminen pois yleisesti opintoihin kuuluvasta käytännön harjoittelusta huumetestien perusteella ei ole lainmukaista. Opintoihin osallistumisen ehdoksi ei voi panna suostumista huumetestiin, sillä tähän oikeuttavia säännöksiä ei ammatillista koulutusta koskevassa laissa ole. Testaus kuuluu apulaisoikeusasiamiehen mukaan vain terveydenhuollon ammattilaisille. Testitulosten oikeellisuudesta on varmistuttava ja henkilötiedot on käsiteltävä lain edellyttämällä tavalla. Positiivisen testituloksen seurauksena oppilaan on myös saatava tarvittaessa hoitoa.

Kannabismielenosoitus Turussa menestys

7.5.2000

Arviolta 200-300 ihmistä ilmaisi halunsa kannabistuotteiden laillistamiseksi Turussa 6.5. pidetyssä värikkäässä ja rauhallisessa mielenosoituksessa. Järjestäjät odottivat korkeintaan 100 rohkeaa paikalle tähän ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn julkiseen mielenilmaukseen huumepolitiikan muuttamiseksi realistisempaan suuntaan.

Mielenosoitus lähti liikkeelle kello 14.00 Puolalanpuistosta, kiersi pitkän lenkin keskustassa ja päätyi Vartiovuorelle rauhalliseksi smoke-in tapahtumaksi kesäauringon paisteessa. Poliisi käyttäytyi koko kulkueen ajan hyvin asiallisesti: alusta pitäen oli selvää, että väkimäärä ei mahdu jalkakäytävälle ja lisäpartio auttoi muun liikenteen ohjaamisessa verkkaisen kulkueen täyttäessä ajoväylän ja välillä myös jalkakäytävät.

Kylteissä vaadittiin kannabista vapaaksi, mielipiteen vapautta Turun Sanomien sensuroitua 3.5 uutisen mielenosoituksesta, pyydettiin ihmisiä tutustumaan piippuun perjantaipullon sijaan, kerrottiin hampun monikäyttöisyydestä jne. Mielenosoittajille tarkoitettu materiaali levisikin suurelle yleisölle marssin aikana. Ihmiset ottivat hymyssä suin vastaan heille tarjottuja monisteita. Risteyksiin pysähtyneistä autoista liittyi lisää ihmisiä kulkueeseen. Erotuksena virallisesta huumepolitiikasta Turun mielenosoitus oli pienellä budjetilla tehty mutta hyvin positiivinen ilmapiiriltään.

Seuraavan kerran Turussa marssitaan 27.5 Street Partyn yhteydessä mutta MMMTku:n järjestäjät pitävät varmana, että ensi vuonna marssitaan myös (seuraa infoa http://come.to/MMMTku - kunhan järjestäjät toipuvat).

Turussa marssitaan kannabiksen laillistamiseksi 6.5.

27.4.2000

Myös Turussa otetaan osaa kansainväliseen Millennium Marihuana March-tapahtumaan, joka järjestetään lauantaina 6.5. tietojen mukaan jopa 100 kaupungissa kautta maailman. Kaikki eri syistä kannabiksen kieltolain kumoamista toivovat ovat tervetulleita tähän kansalaisten aloitteesta alkunsa saaneeseen happeningiin. Lisätietoja Turun tapahtumasta:

http://come.to/MMMTku

Oi aikoja, oi tapoja

31.3.2000

• Rivisyyttäjät eivät osaa lukea lakitekstiä, joten heille piti erikseen laatia ohjeet.
• Kokoomus ei kommentoi.

Toteutuuko sananvapaus päihdepoliittisessa keskustelussa?

Suomen kannabisyhdistys järjestää paneelikeskustelun aiheesta

päivitetty 30.3.2000

Koko toimintansa aikana Suomen kannabisyhdistys on saanut kokea, että sananvapaus on Suomessa suhteellista - ainakin päihdepoliittisessa keskustelussa. Professori Timo Airaksinen kiteytti tämän osuvasti Metro-lehdessä 23.3.2000: "Suomessa ei voi puhua huumeista. Niiden pahuutta voi vain siunailla. Puheistaan voi joutua käräjille."

Viimeisimmät huumetilastot osoittavat, ettei käyttäjien juridinen ja henkinen syyllistäminen enää estä nuortenkaan päihdekokeiluja, ja että vaihtoehtoisia malleja on ryhdyttävä kiireesti pohtimaan. Mutta kuinkas pohdit, kun kaikenlaisesta perinteisestä kieltolakilinjasta poikkeavien vaihtoehtojen esilletuomisesta voi saada huumeidenkäytön puolestapuhujan leiman. Suomen kannabisyhdistyksen paneelikeskustelussa pohditaan suomalaisen päihdekeskustelujen rajoja: mitkä ne ovat, mitkä niiden pitäisi olla ja miten huumeista tulisi puhua.

Aiheesta keskustelevat:

• Heidi Hautala, europarlamentaarikko
• Irti Huumeista ry:n edustaja
• Bengt Lindblom Aids-tukikeskuksen toiminnanjohtaja
• Nuoriso/huumepoliisi
• Teuvo Peltoniemi, tiedottaja, A-kliniikkasäätiö

Keskustelu pidetään Pasilan rauhanasemalla sunnuntaina 2.4.2000 klo 19.00.
Osoite Veturitori 3, Itä-Pasila, Helsinki.

Tervetuloa!

Väitöskirja hampun kuitukäytöstä

28.3.2000

Lähde: Turun Sanomat 24.3.2000

Perjantaina 24.3 Helsingin yliopistossa tarkastettiin tutkija, MMM Hannele Sankarin väitöskirja " Towards Bast Fibre Production in Finland: Stem and Fibre Yields and Mechanical Fibre Properties of Selected Hemp and Linseed Genotypes". Hampun viljely teollisuuden tarpeisiin olisi mahdollista myös Suomessa ja toisaalta hamppukuidun käytöllä on runsaasti sovelluksia eri teollisuuden aloilla.

Työministeri huumetesteistä

28.3.2000

Työministeri Tarja Filatov (sdp) vastasi 7.3.2000 siviilipalvelusmiehille tehdyistä huumetesteistä tehtyyn eduskuntakyselyyn. Vastaukseen sisältyy testaamisen yleisiä periaatteita.

Hallitusmuodon 8 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Vastaava säännös on myös uudessa 1.3.2000 voimaan tulevassa perustuslaissa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Perusoikeuksiin puuttuminen vaatii laintasoista säätelyä. Tällä hetkellä lainsäädännössämme ei ole säädetty mitään erityisiä edellytyksiä minkäänlaisen testaamisen osalta. Työministeriön käsityksen mukaan huumetestien tekeminen on mahdollista, mikäli testattavaksi haluttava antaa testiin suostumuksensa. Testin vapaaehtoisuudesta on kuitenkin kerrottava. Testistä kieltäytymisestä ei saa suoraan päätellä, että kieltäytyjä on huumeiden käyttäjä. Perusoikeuksien kannalta on arveluttavaa, jos huumetestaaminen otetaan kontrolloimattomasti käyttöön olosuhteissa, joissa ei objektiivisesti arvioiden esiinny erityisiä vaaratekijöitä toisten ihmisten terveyden tai yhteiskunnan yleisen turvallisuuden kannalta.

Ministeritason suhteellisuudentajua

25.3.2000

Kulttuuriministeri Suvi Linden (kok) on tehnyt aloitteen. Ministeri haluaa Hamppu-lehden pois Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton, Kultti ry:n lehtiluettelosta. Tästä johtuen opetusministeriön hallitusneuvos Riitta Kaivosoja teki Kultille muistutuksen. Hallitusneuvos on sitä mieltä, että kyseessä ei ole ennakkosensuuri eikä sananvapauden rajoittaminen.

Kultin lehtiluetteloa jaetaan mm. Suomen kirjastoihin. Luettelon koko on 10cm x 20cm. Siinä on 48 sivua. Yhdellä niistä sivuista on Hamppu-lehden esittely. Esittelyn koko on 10cm x 7cm. Tämänkokoinen paperinpalanen on saanut ministerin ryhtymään toimenpiteisiin...

Toisaalla euroopassa osoitetaan toisenlaista suhteellisuudentajua. Sveitsin parlamentin päätettyä laillistaa kannabis suurimpana huolenaiheena tuntui olevan kannabisturismi.

Asiaa käsiteltiin Helsingin Sanomissa 22.3.2000. Siinä mainittiin, että "Hamppu-lehti on muuttunut nettiversioksi, joka aukenee vain valituille jäsenilleen." Lisäksi verkkolehdet esiteltiin juridisena ongelmana. Näin sensurointia ei voi kuitenkaan perustella, sillä yhdistyksen sivuja ei ole rajoitettu mitenkään. Kyseisessä lehtiluettelossa on myös oma osastonsa verkkojulkaisuille.

Hamppu-lehden esittely Kultin lehtiluettelosta:

HAMPPU Suomen kannabisyhdistys Päätoimittaja: Timo Larmela Sorvaajankatu 9 A, 00810 HELSINKI Puhelin: 040-555 3890 Sähköposti: sky@sky.org SUOMEN KANNABISYHDISTYKSEN PÄÄ-ÄÄNENKANNATTAJA Hamppu-lehti kertoo kannabiksen vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Sensuurista johtuen lehden paperiversioiden ilmestyminen on epäsäännöllistä. Ajankohtaista: http://www.sky.org/ajankohtaista/ . Arkisto: http://www.sky.org/hamppu.html

Vaasan Yliopiston Hamppukerho tiedottaa: Vaalivoitto!

Vaasan Yliopiston Hamppukerho sai edustajansa ylioppilaskunnan edustajistoon.

5.11.1999

Viimeaikoina Vaasan yliopiston hallinnon silmätikkuna ollut Vaasan yliopiston hamppukerho sai viime tiistaina ja keskiviikkona pidetyissä Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaaleissa vahvan tuen opiskelijoilta, jotka valitsivat hamppukerhon puheenjohtajan Nuutti Gyllingin 30 jäseniseen edustajistoon Hamppulistalta koko vaalien neljänneksi suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä.

Ehdokkaan saama 18 henkilökohtaisen äänen tulos on äänestysvilkkauden jäätyä 25,3:een prosenttiin kerhon mielestä pienehkössä yliopistossa varsin hyvä tulos, samoin kuin koko hamppulistan saamat 33 ääntä, ja katsommekin näin saaneemme ylioppilaskunnan jäseniltä vahvan tuen toimintamme jatkamiselle.

Lisää tietoa Vaasan yliopiston hamppukerhosta löytyy osoitteesta http://www.nuutti.com/vyh, ja kaikkiin asiaa koskeviin kysymyksiin vastaavat mielellään sekä kerhon puheenjohtaja Nuutti Gylling (nuutti@nuutti.com, 050-5950898), että tiedottajat Simo Tarkkonen (simo.tarkkonen@uwasa.fi) ja Riikka Klemola (riikka.klemola@uwasa.fi). Edellinen lehdistötiedote on saatavissa osoitteesta http://www.nuutti.com/vyh/lt01.txt

Vaaleista yleisemmin osaa kertoa Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan tiedottaja Lena Koskela (lena.koskela@uwasa.fi, 0400-689 308).

Vaasan yliopiston hamppukerhon puolesta Nuutti Gylling.

Vaasan Yliopiston Hamppukerho

30.10.1999

Vaasan yliopistossa perustettiin 23.9.1999 Vaasan Yliopiston Hamppukerho- niminen opiskelijajärjestö, jonka tavoitteena on tavoitteena on hampun nautintoainekäytön laillistaminen aluksi Suomessa ja myöhemmin koko maailmassa. Järjestön tavoitteena Suomen osalta on päämäärien toteutuminen vuoteen 2010 mennessä.

Lisätietoa aiheesta

• VYH:n kotisivu
• Vasabladetin julkaisema artikkeli aiheesta

SKY Kaivopuiston kansanjuhlassa 15.8.

12.8.1999

Suomen kannabisyhdistys kutsuu tiedotusvälineet ja yleisön keskustelemaan ajankohtaisista päihdepolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä Kaivopuiston kansanjuhlaan pystytettävään valistustelttaan, joka on mukana juhlilla jo viidennen kerran. Tapahtuman aikana teltassa jaetaan tietoa SKY:n päihdepoliittisista pyrkimyksistä tilanteessa, missä kieltolain epäonnistuminen on käymässä yhä ilmeisemmäksi. Teltassa on saatavilla tapahtumaa varten painettu lehtinen Kaivarin Hamppu 1999, sekä yhdistyksen kannanottoja ja muuta valistusmateriaalia. SKY:n aktiivit kertovat myös mielellään yhdistyksen periaatteisiin ja toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Kansanjuhlaan on ilmoittautunut myös Irti Huumeista ry, joka juhlan järjestäjien mukaan on pyytänyt, että heidän infopisteensä sijoitettaisiin mahdollisimman kauas SKY:n teltasta. Toivomme kuitenkin voivamme jatkaa asiallista keskustelua yhteisistä kiinnostuksenkohteista, myös IHRY:n kanssa.

Tunnelmia viime vuodelta.

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

29.3.1999

Tero Nieminen on kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle tuomiostaan ja tutkinnastaan. Käytännössä tämä on kantelu siitä, että eduskunnan tahtoa ei noudateta eli rikoslain 50 luvun 7 § ei noudateta. Tämän pykälän mukaan mm. kannabiksen käytöstä, hallussapidosta tai kasvattamisesta omaan käyttöön ei pitäisi syyttää eikä tuomita. Käytäntö on kuitenkin toinen.

Suomen kannabisyhdistys järjestää paneelikeskustelun:

Humaani päihdepolitiikka ja nykyinen huumerikoslaki

25.3.1999

Suomen kannabisyhdistyksen lopullinen tavoite - kannabistuotteiden (hasiksen ja marijuanan) salliminen täysi-ikäisille tuskin toteutuu kovin pian. Toisaalta jo nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden toteuttaa päihdepolitiikkaa, jonka lähtökohtana ei ole käyttäjien juridinen ja henkinen syyllistäminen. V. 1994 säädetyn uuden huumausainerikoslain 7 §:n mukaan laittoman päihteiden käytöstä pitäisi tuomita rangaistukseen ainoastaan poikkeustapauksissa. Poikkeuksesta on kuitenkin tullut sääntö. Pientenkin kannabismäärien käytöstä ja hallussapidosta ropisee tuomioita; käyttäjät leimautuvat rikollisiksi ja narkkareiksi - siirtyminen kananbiksesta koviin aineisiin helpottuu. SKY:n paneelikeskustelussa pohditaan tapoja minimoida sekä päihteiden käyttöön, että niiden laittomuuteen liittyvät haitat.

Aiheesta keskustelevat:

• Timo Heikkonen, poliisi
• Tero Nieminen, kannabiksen kohtuukäytöstä tuomittu
• Markku Soikkeli, toimittaja, Stakes
• Jaakko Tuutti, asianajaja

Paikka: Pasilan Rauhanasema
Aika: Palmusunnuntai 28.3.1999 klo. 17:00

Eduskuntavaaliehdokkaat ja kannabis

6.3.1999

Eduskuntavaalien lähestyessä on Suomen kannabisyhdistykselle tullut lukuisia kyselyjä mahdollisista eduskuntavaaliehdokkaista, jotka kannattaisivat kannabiksen käytön dekriminalisointia. SKY ei ole pyrkinyt tuomaan kannabiskysymystä kovin voimakkaasti esille vaalikampanjan yhteydessä: maamme ns. poliittiset realiteetit tarkoittavat, ettei kovin näkyvä kannabiksen laillistamisen kannatus välttämättä edistäisi ehdokkaan mahdollisuutta tulla valituksi. Kuitenkin eräs aktiivinen yhdistyksemme jäsen on kerännyt tietoja ehdokkaista, joilla on kriittinen näkemys nykyiseen kieltolakipolitiikkaan, ja jotka lisäksi ovat valmiita päästämään käsityksensä julkisuuteen. Tiedossamme on myös useita muita ehdokkaita, jotka ovat kanssamme samaa mieltä kannabiskieltolain haitallisuudesta, mutta haluavat toistaiseksi pitää mielipiteensä omana tietonaan.

Suomen kannabisyhdistys korostaa, ettei tämä tiedote ole mikään äänestyssuositus, vaan vastaus lukuisiin kannattajiemme lähettämiin tiedusteluihin. Mielestämme äänestyspäätöksen tulisi perustua laajaan poliittisten kysymysten ja ehdokkaiden yhteiskunnallisten näkemysten vertailuun, eikä mihinkään yhteen asiaan - edes mielipiteeseen kannabiksesta.

Uusi Hamppu on ilmestynyt

27.1.1999

Hamppu numero 8 on ilmestynyt !!! Irtonumerohinta 25 mk Tilaukset Suomen kannabisyhdistys Neljä seuraavaa numeroa tilattuna 100 mk (tai numero 8 + kolme seuraavaa).

Irtonumerot:

• Suomen kannabisyhdistys
• Akateemiset kirjakaupat Suomessa
• Octarine (Hämeentie 17 A, 00500 HKI)
• Kukunor (Tampere)

Valekasvattaja

30.12.1998

Joulukuun alussa uutisoitiin Helsingin hovioikeuden tekemästä päätöksestä, jonka mukaan mies tuomittiin sakkoihin huumausainerikoksesta. Hän oli esitutkinnassa kertonut kasvattaneensa ja käyttäneensä kannabista. Käräjä- ja hovioikeudessa mies kiisti syytteen.

Mies pidätettiin, koska hän oli häiriköinyt humalassa. Hän kertoi olleensa humalassa niin ärsyyntynyt, että oli puhunut esitutkinnan aikana mitä sylki suuhun tuo. Syytetyn luona tehdyssä kotietsinnässä ei löytynyt mitään kasvatukseen viittaavaa.

Mies kertoi tekevänsä 20 sätkää grammasta marihuanaa. Toisaalta hän sanoi yhden kasvin riittävän 50 savukkeeseen. Matematiikkaa soveltamalla saamme sellaisen tuloksen, että yksi kasvi tuottaa noin 2½ grammaa. Kannabiksen kotikasvattajien keskuudessa tämä tieto herättää lähinnä hilpeyttä. Yleensä ensikertalainenkin saa tähän verrattuna kymmenkertaisen sadon. Kaiken lisäksi mies oli väittänyt kasvattaneensa hamppua jo kymmenen vuotta...

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim oikoo virheellisiä käsityksiä kannabiksesta: "haitallisia terveysvaikutuksia on tarkoitushakuisesti liioiteltu".

Nelonen tutki suomalaisten asenteita: "noin neljännes olisi valmis vapauttamaan kannabiksen".

Asiasta löytyy lisätietoja MTV3-uutissivulla.

20.4.1998

Tero Nieminen tuomittiin 20.4.1998 Helsingin käräjäoikeudessa 25 päiväsakkoon a 113 mk eli maksamaan sakkoja 2825 mk. Lisäksi määrättiin takavarikkoon 15 hampun siementä ja kaksi vesipiippua. Tuomio oli selkeästi poliittinen. Tuomion tarkoitus on hiljentää kannabiskeskustelua vaativat tahot. Sananvapaus ei sisällä sitä, että voisi puhua kannabiksen käytöstään ilman rikossyytettä. Lisäksi tuomioistuin selkeästi totesi, että oikeuskäytäntö on jättää soveltamatta rikoslain 50 luvun 7 §:ää. Tuomiosta valitetaan hovioikeuteen.

A-studiosta rikolliseksi

Tero Nieminen esiintyi 28.7.1997 TV1:n A-studiossa, jossa hän arvosteli nykyistä kannabiskieltolakia ja toivoi siihen muutosta sekä hän kertoi kysyttäessä, että on käyttänyt ostamaansa tai itse kasvattamaansa kannabista 1-2 kertaa kuukaudessa. Niemisen ja A-studion tarkoituksena oli synnyttää kriminaalipoliittista keskustelua.

Poliisi aloitti rikostutkinnan Helsingin huumepoliisin päällikön Paavo Selinin määräyksestä. Teroa kuulusteltiin kaksi kertaa, hänen kotiinsa tehtiin kotietsintä, jossa takavarikoitiin em. hampun siemenet ja vesipiiput. TV-esiintymisen takia hänet myös irtisanottiin ohjelmistosuunnittelijan toimestaan.

Tero Nieminen vetosi huumerikoslain 7 §:ään jo esitutkinnan loppulausunnossa sekä oikeusistunnossa. Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että oikeuskäytännössä ei ole kannabiksen käyttöä ja hallussapitoa yleensä jätetty tuomitsematta eikä Tero Niemistäkään pidä jättää tuomiotta 7 § huolimatta.

"Rikolliset teot" ja 7 §

Huumausainerikokset, joista Tero Nieminen tuomittiin olivat neljän vuoden aikana ostettu ja käytetty 5 g hasiserä, neljän hampukasvin kasvattaminen ja niiden kukintojen käyttäminen sekä kannabiksen käyttöjä. Hänen käyttönsä on jäänyt alle grammaan kuukaudessa. Tero Nieminen on ostanut kannabiksensa itse ansaitsemillaan rahoilla. Hänellä ei ole mitään aikaisempaa rikollista toimintaa.

Huumerikoslain esitöissä todetaan, että käytön tapauksissa syyttämättä ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisiin, jollei sitä vastaan ole painavia syitä. Perustilanteeksi, jossa toimenpiteistä tulisi luopua, esitetään tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan tai valmistamiaan huumeita. Syyttäjä ei esittänyt mitään painavia syitä, miksi 7 §:ää ei pitäisi soveltaa. Hän sanoi ainoastaan, että se ei ole mikään automaatti.

Tässä maassa näyttää olevan joku taho, joka on vahvempi kuin eduskunta, jonka tahdon yli käveleminen on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista. Mitään merkitystä ei tunnu olevan sillä, että edellisen ja nykyisen huumerikoslain perusteluissa haluttiin tämä käytäntö lopettaa. Myös huumausainestrategiassa 1997 eli ns. K.J. Långin toimikunnan mietinnössä todettiin, että poliisit, syyttäjät ja tuomioistuimet eivät tunne tarpeeksi lain esitöitä. Oikeuskäytäntö on muodostunut ankarammaksi kuin on ollut tarkoitus.

Poliisi toimii kaksinaamaisesti

Poliisi toimii myös kaksinaamaisesti, kun se väittää, että rikostutkinta aloitetaan vasta sitten, kun on kyse huumeiden myynnistä yms. ja että käyttäjiä ei jahdata. Helsingin huumepoliisin päällikkö Paavo Selin sanoi tämän viimeksi Ykkösen aamu-TV:ssä 16.4.1998. Selin kuitenkin määräsi Tero Niemisen rikostutkinnan alkavaksi.

Varoittavat esimerkit sallitaan

Miksi Tero Nieminen on niin vaarallinen? TV:ssä voi ilman rikossyytteitä kertoa heroiinin käytöstä, hyvin runsaastakin. Jos kertoja sanoo lopettaneensa, katuu tekoaan, kertoo menneensä hoitoon tai on muuten vain ihmisraunio, niin silloin sana on vapaa. Jos taas kertoja on kunnon ihminen, joka ei koe ongelmalliseksi äärimmäisen kohtuullista kannabiksen käyttöään eikä juo viinaa, niin hänet ilmeisesti pitää vaientaa tuomitsemalla hänet rangaistukseen.

Tero Niemisestä haluttiin tehdä syntipukki, koska hän ei katunut tekoaan ja näin hän teollaan kyseenalaisti Suomen "virallisen huumausainepolitiikan" mukaisen huumeenkäyttäjän perusmallin, jonka tulee olla langanlaiha, vapiseva ja katuva narkomaani.

Selin vs. Larmela Aamu-TV:ssä

15.4.1998

Suomen kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela ja Helsingin huumepoliisin päällikkö Paavo Selin ovat torstaina 16.4.1998 n. klo 8.45-9.00 YLEN AAMU-TV:ssä keskustelemassa mm. siitä, miksi kannabiksesta keskustelu on niin vaikeaa ja miksi sitä yritetään kieltää.

Sananvapaus käräjillä

15.4.1998

Viime kesänä A-Studiossa esiintyneen Tero Niemisen oikeudesta sananvapauteen jutustellaan Helsingin käräjäoikeudessa maanantaina 20.4.1998 klo 9.00. Syyttäjänä on kihlakunnansyyttäjä Maarit Loimukoski, käräjätuomarina Timo Vuojolahti.

Mikä on sinun huumeesi?

6.4.1998

Kevään 1998 kuluessa Prisma esittää makasiiniohjelmissaan australialaista sarjaa, joka esittelee erilaisia huumeita. Näitä huumeita ovat kofeiini, nikotiini, alkoholi, marijuana ja amfetamiini [oikeasti ekstaasi]. Tosin Suomessa kaksi viimeistä jaksoa jäävät näkemättä, koska ne ovat varsin konkreettisia katsauksia k.o. aineisiin ja saattaisivat aiheuttaa moraalifilosofista keskustelua.

Huumeista täytyy siis puhua "tiettyyn sävyyn" ja keskustelu niistä on kaiken kaikkiaan pahasta. Osoitteesta http://www.abc.net.au/quantum/poison/ löytyy viitteitä siitä, mitä aiotaan jättää kertomatta.

Kahta mieltä kannabiksesta TV:ssä

6.4.1998

Tiistaina 7.4.1998 ovat Nelosen Ruben Stiller talk-shown vieraina Suomen kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela ja A-klinikka- säätiön tiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemi. Aiheena on kannabiksen laillistaminen.

Verkkoäänestys mietojen huumeiden sallimisesta:

Valtaosa kannatti kannabiksen laillistamista

27.3.1998 (päivitetty 29.3.)

Verkkouutisten järjestämässä lukijaäänestyksessä peräti 1060 äänestäjää oli sitä mieltä, että mietojen huumeiden käyttö tulisi sallia. 624 äänestäjää oli vastustavalla kannalla ja kymmenen äänestäjää ei osannut ottaa asiaan kantaa.

Pitäisikö miedot huumeet laillistaa?

1060

624

10

Verkkouutiset kuittasi äänestystuloksen katkeraan sävyyn:"Kiitos Kannabisyhdistyksen äänestyskampanjan, lukijaäänestykseen osallistui ennätysmäärä osanottajia. Kampanja onnistui, sillä enemmistö klikkauksista - peräti 1060 - oli sitä mieltä, että ns. miedot huumeet pitäisi laillistaa". Äänestystulos ei mitä ilmeisimmin ollut Verkkouutisten toimituksen mieleen.

SKY:n Ajankohtaista-sivulla tosiaan oli pieni uutinen, jossa mainittiin meneillään oleva äänestys. Uutisessa ei kuitenkaan sanallakaan kehotettu äänestämään eikä etenkään pyydetty äänestämään laillistamisen puolesta. Sen sijaan Verkkouutisten puolueellisuudesta koko äänestyksessä kielii myös pääsivulla ollut huumeruiskeen kuva - ruiskeet kun eivät millään lailla liity kannabiksen eli 'mietojen huumeiden' käyttöön.

Tuloksen kommentoinnissa hämmästyttää myös se, että laillistamisen puolesta annetut äänet ovat Verkkouutisten mielestä 'klikkauksia', mutta kielteiset kannanilmaukset mainitaan 'kilauttajien' määränä. Toisin sanoen Verkkouutiset esittää, että 1060 laillistamista kannattavan äänen takana olisi todellisuudessa pienempi joukko äänestäjiä, kun taas vastustavat äänet olisivat todellakin 624 eri äänestäjän antamia. Verkkouutisten äänestysjärjestelmän mahdollisista heikkouksista on kuitenkin turha syyttää Kannabisyhdistystä - pikemminkin Verkkouutisten toimituksessa tulisi miettiä uudestaan äänestysten mielekkyyttä kaiken kaikkiaan, jos toimitus ei edes itse usko äänestystulokseen. Jos Verkkouutiset eivät halua kansan mielipidettä, suosittelemme ensi kerralla jättämään Kyllä-vaihtoehdon kokonaan pois äänestysvaihtoehdoista - näin tulos on varmasti myös Verkkouutisten mieleen.

Äänestystuloksen luotettavuudesta ja yleistettävyydestä voidaan olla montaa mieltä (samoin kuin hiljattain City-lehden WWW-sivuilla järjestetyn äänestyksen kielteisestä tuloksesta), mutta jotakin siitä voidaan kuitenkin päätellä. Ensinnäkin suuri osanottajien määrä (lähes 1700) kertoo siitä, että kannabiskysymys herättää ihmisissä voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan. Kyllä-ääniä tuli kolme kertaa enemmän kuin Kannabisyhdistyksessä on jäseniä. Voimme siis päätellä, että Kannabisyhdistyksen de facto kannattajamäärä on moninkertainen jäsenmäärään verrattuna. Kolmas johtopäätös on se, että Internet-käyttäjien keskuudessa suvaitsevaisuus ja valveutuneisuus kannabiskysymyksen tiimoilta on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin kansalaisilla keskimäärin.

Äänestystulos kertoo myös osaltaan tuulen kääntymisestä kannabiskeskustelussa. Huumausainekysymyksessäkin 'suomettumisen' aika alkaa olla ohi ja asioista on mahdollista puhua niiden oikeilla nimillä. Tuoreimpina esimerkkeinä tästä keskustelun vapautumisesta voidaan pitää mm. hiljattain Suomen Kuvalehdessä ollutta artikkelia sekä sunnuntaina 22.3. ilmestynyttä Keski-Uusimaata, jossa etusivu ja kokonaisen sivun mittainen artikkeli arvostelevat nykyistä huumepolitiikkaamme.

Kahta mieltä kannabiksesta

26.2.1998

Internetissä ilmestyvässä Verkkotie-lehdessä (www.verkkotie.fi) 5.8.1997- 10.10.1997 Timo Larmelan ja Teuvo Peltoniemen kesken käyty väittely ilmestyy painettuna kirjana. Timo Larmela on Suomen kannabisyhdistyksen puheenjohtaja ja Teuvo Peltoniemi on A-klinikkasäätiön tiedotuspäällikkö. Kirjan nimi on "Kahta mieltä kannabiksesta".

Julkistamistilaisuus ja siihen liittyvä paneelikeskustelu on maanantaina 2.3.1998 klo 13.15-16.30 Alko-Yhtiöt oy:n pääkonttorin auditoriossa, Salmisaarenranta 7 H. Paneelissa ovat väittelijöiden lisäksi ainakin europarlamentaarikko Heidi Hautala ja entinen huumesyyttäjä Ritva Santavuori.

Tervetuloa

The Body Shop ja Irti huumeista r.y. kampanjoivat yhdessä huumeita vastaan

31.1.1998 (päivitetty 4.2.1998)

The Body Shop ja Irti huumeista r.y. pitävät Maanantaina 2.2. klo 11.00 yhteisen tiedotustilaisuuden valtakunnallisesta huumeiden vastaisesta kampanjasta. Forumin Body Shop -myymälä, Mannerheimintie 20, katutaso, HELSINKI.

Vastaavia tilaisuuksia eri paikkakunnilla samaan aikaan.
Yhteys: Taina Pieski, 09-6226 8113, Tapio Jaakkola, 09-661 001

LUE AIHEESEEN LIITTYVÄ SKY:N TIEDOTE.