Eka esso Lasken koko omaisuuteni eli matkatavaroita sisältävän putkikassin hiekkaiseen maahan ja tutustun ympäristööni. Teollisuushalli on hiukan rämä, ikkunat ovat osin rikki ja kylmä tuuli puhaltaa sisään. Juhlakansaa on siinä määrin, että halliin tulee lämmin, viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa liikkumaan. Kassini bongannut tyyppi kyselee mistä päin olen. Suomalaisuus hätkähdyttää, ei näissä bileissä paljoa ulkomaalaisia oletettu olevan. Kerron coffee shopin seinällä olleestat flyeristä, joka opasti perille kaikki halukkaat, ilmaiset bileet kiinnostivat enemmän kuin 150 markan suuret massatapahtumat. Tyyppi arvelee että minua kiinnostaa jokin tajuste ja siinä hän on oikeassa. Hän osoittelee yhtä tyyppiä joka auttaisi asiassa ja toivottaa oikein lystiä iltaa. Hetken epäröinnin jälkeen lähestyn erästä tyyppiä, jolta kyselen huumeista. Tyyppi on väärä, viereinen on oikea henkilö. Kyselen pientä liutaa erilaisia psykedeelejä, mutta tarjolla on vain kolmea laatua ekstaasia. Päädyn gelatiinikapseliin, jossa on on myyjän mukaan 130 mg MDMA:ta eikä juuri mitään muuta, hinta on edulliset 25 NLG. Spontaani hämmästykseni hinnasta tekee minusta välittömästi "ystävän", joka toki saa kapselin hintaan 20 NLG. Sesonki ja juhlatilaisuus, eipä siinä paljoa tingitä. Juhlat ovat täydessä käynnissä, mutta minä olen muissa maailmoissa. Kapseli kädessä minua jännittää ja erilaiset epäilykset kulkevat mielessä. Miten se nyt pitäisi nauttia, miten voin luottaa ylipäänsä yhtään mihinkään? Epäröinti loppuu, tämähän on käyty monesti aiemminkin läpi: joko syö tai ei syö. Miksi olisin päätynyt olemaan kapseli kädessä, jos tarkoitus ei ollut syödä sitä? Nielaisen kapselin, jännitys purkautuu. Tanssilattialla tapahtuu, ihmisillä on melkoinen boogie päällä. Tuolla joku jonglööraa palloilla, tuolla näytetään laitettavan jättimäistä ilokaasupulloa kuntoon myyntiä varten. Odottelen ekstaasin nousua, tanssi sujuu tottumuksesta, mutta odottelu vie keskittymistä muualle. Ostan olutta juotavaksi ja kummastelen touhuja, odotan. Olo on kevyt, mutta on se ennenkin ollut kevyt, ei siis mitään uutta. Puolitoista tuntia nauttimisen jälkeen olen jo varma, että minua on kusetettu tavalla tai toisella. Odotukset, joita illalle asetin, näyttävät jäävän toteutumatta ja kyselen itseltäni miksi en tunne mitään erityisen hyvää oloa. Miksi-en-tunne-mitään-erityisen-hyvää-oloa-miksi-muka-oloni-ei-olisi-juuri-nyt-paras-mahdollinen? Oivallus. Katkeamaton ajatusvirta, mutta sekunnin murto-osaa pienemmässä ajassa suhtautumiseni olotilaani kääntyy päälaelleen ja tajuan, että minulla ei ole mitään valittamista minkään suhteen. Miksi edes vaivaiduin odottelemaan jotain erityistä hyvää oloa, hyvä olo oli koko ajan odottamassa minua, pidin sen vain odotuksillani poissa. Ensin näin vain puoliksi tyhjän lasin, vaikka se lasi oli koko ajan puolitäynnä. Ei mitään henkeä salpaavaa nousua, ei mitään tekohurskasta kaiken rakastamista, vain yksi pienen pieni oivallus, joka muutti sen hetken ja kaikki sen jälkeiset hetket. Siis tilanteessani ei ollut mitään valittamista. Muutaman sadan hengen massa, joka vääntelehtii musiikin tahdissa, näyttää vääntelehtivän juuri niin kuin pitää, ei päämäärättä vaan kohti yhteistä maalia. Vibe on kaikissa läsnä, minussakin se oli ja oivalluksen jälkeen se on entistä voimakkaampana. Anna, niin saat. Luo ja tuota, älä tyydy kuluttamaan. Liike on kokonaisuudessaan elastista massaa, tanssijat eivät ole yksittäisiä liikkujia, vaan liike muovautuu tanssijoiden väliseksi. Tuntemattomat loikkaavat eteeni hymy naamallaan, katsomme toisiamme silmiin ja viittelöimme käsillämme toisillemme, koemme saman tunteen, kohtaamme hetkisen ja jatkamme tahoillemme. Hän piti minusta, minä hänestä, mikä lie kuka lie mitä väliä, tärkeintä oli ettemme väistäneet toisiamme, peittäneet itseämme ja tunteitamme coolin naamarin taa. Ja näitä kohtaamisia tapahtuu useita, aina kun jaksaa tehdä aloitteen, aina kun jaksaa vastata aloitteeseen. Ymmärrys, laajentunut mieli. Kyky lukea toisen kasvoilta viestejä, jotka näissä juhlissa tuntuvat olevan pääasiassa onnellisia viestejä. Kyky antaa toiselle tanssijalle tilaa, nähdä mihin hän aikoo seuraavaksi hänen pienimmästä liikkeestä. Ei yksilöä tarkkailemassa muita, kaikki yhdessä, kaikki samassa tunteessa. Taas joku vohki olutpulloni, onneksi se ei ole hintavaa. Ehkä tähän väliin tuhaus ilokaasua, noin kolmen litran pallon saa alle kymmenellä markalla. Menen nurkkaan istumaan ja tuijotan juhlaväkeä touhuissaan, hengitän kaasua rauhassa sisään. Värit ja musiikki vääristyvät, kaiku täyttää tilan. Ja ohikulkija horjahtaa ja ottaa tukea päälaestani, kaasumatkani keskeytyy tähän. Tajunta palaa tähän maailmaan ja totean, että mitään horjahtelevaa ohikulkijaa ei ollutkaan. Tämmöinen reissu tällä kertaa, suuntaan takaisin tanssimaan. Tanssijoiden joukossa muutamat kulkevat kaasupallo kädessään, he laskevat kaasua silloin tällöin keuhkoihinsa. En koe itseäni riittävän eteväksi moiseen tasapainoiluun, joten tyydyn nauttimaan näystä, hyvin se sujuu. Jokos se on aamu, ainakin on valoisaa ja hiukan väsyttää. Väki on selvästi vähentynyt ja nuutuneisuus ja kylmyys valtaavat minunkin mieleni. Kassini löytyy sieltä mihin sen olen jättänyt, tietenkin, huumeiset juhlat eivät tarkoita epärehellisiä juhlia. Kuka noista tanssimaan tulleista hymyilevistä ihmisistä sen olisi edes halunnut viedä, yön aikana ei kukaan näyttänyt olevan mitään vailla. Kaivan takkini ja jätän varastohallin taakseni. Päivä on harmaa ja kolea, ilmasta tihkuu jotain kylmää ja märkää. Uusi vuosi ja uusi päivä alkoi kuitenkin tavalla, jonka tuomaa iloa ja täyttymystä ei huono sää pysty viemään mihinkään. Ekstaasi on kirjaimellisesti ohi, tilalla autereinen after glow, passiivinen ja vähäenerginen tyytyväisyys kaikkeen.