Matkailu avartaa Kello lähestyi puolta yhtätoista, ja olin rauhallisin mielin. Itselleni luvatut reilut paukut odottivat saunakamojen seassa, ja taustalla soiva reggae lupaili rattoisaa iltaa... Yleensä olen aika päreissä jo vajaasta puolesta gemmistä, mutta nyt pistin hieman roisimmat tavarat mukaan... Sekoitin hasardit kesällä kuivaamani nokkosen sekaan, mikä on oikeastaan nurmen ohella ainoa vaihtoehto minulle, joka en tupakoi. No, siinä sitten lähdin saunaan, joka sijaitsi onneksi suhteellisen lähellä. Kylmä ilma ulkona, ja sysipimeä loppusyksyinen taivas lisäsivät saunaan astumisen tunnelmaa. Sisään pukuhuoneisiin päästyäni valmistin kuitenkin asianmukaisesti bongin, ja latasin vihreänruskean mössön sisään, ja lasketin kuumaa vettä pönttöön... Ja sitten raikkaaseen yöhön nauttimaan. Kävelin hieman kauemmaksi lähiasutuksesta, ja sytytin herkun ilmiliekkiin. Kuten tavallista, polttelin melko tovin, ja varmasti pesän tyhjäksi - yleensä viimeiset hatsin maistuvatkin lähinnä ilmalle. ...Jokatapauksessa noin puolivälin jälkeen iski pienet pelkotilat, että voi helvetti: Mitä jos tämä ei tälläkertaa toimikkaan? Huoli tuntui hivenen aiheelliselta, sillä olin poltellut samalla viikolla muutamaan otteeseen jo aikaisemminkin... Siinä sitten seisoskellessani tajusin vähitellen pelänneeni turhia, sillä paikka jossa seisoin tuntuikin yhtäkkiä kumman ahtaalta, ja tunsin olevani kovin suurikokoinen. Muuten ei tuntunut kovin erikoiselta, ja polttelin hassut loppuun siinä viidessä minuutissa. Kun lähdin liikkeelle, tajusin, että nyt mennään. Kaikki tuntui jotenkin erilaiselta kuin koskaan aikaisemmin. Olin kuitenkin poltellut jo monituisia kertoja, ja ollut usein todella kovissakin pärinöissä. Kävelin siinä sitten takaisin saunalle, ja pusersin bongia käsissäni. Kylmä ilma tuntui pirun kylmältä, ja ajatuskin kuumasta saunasta tuntui aivan taivaalliselta. Yllättäen joku koira tuli haukkumaan minulle, ja sen omistaja jotain huuteli sen perään. Tuntui omituiselta. Koira saapui ikäänkuin luokseni jostain kaukaisesta todellisuudesta, ja olin täysin ulkona sieltä. Oikeastaan se oli kovin hupaisaa. Kun sain oven kiinni pukuhuoneeseen, ja itseni sisään turvaan, olo oli kertakaikkisen mainio, vaikkakin hetkellisesti hivenen turvaton koiran takia. Tajusin heti itsekkin, että säikyin turhia, ja perinteiseen tapaani rauhoittelin itseäni ajattelemalla että "kuvittelen vain kun olen niin paukuissa". Laitettuani bongit ja muut kamat syrjään riisuuduin, ja latasin mukanani tuomaan aktiivikaiutin + walkman yhdistelmääni Bob Marleyn leppoisaa musiikkia. Pesuhuoneessa lisäsin tunnelmaa laittamalla valot pois, ja maustamalla löylyveden eucalyptuksella... Aistin ulkona vallitsevan kylmän yön, ja ajatus ensilumestakin kävi mielessä. Löylyvesi mukanani astuin seuraavaksi siihen pyhimpään - saunaan. Saunan absoluuttinen lämpö huokui äärimmäisellä positiivisella hyvyydellään suoraan syliini heti avattuani oven. Istuttuani lauteilleni, ja heitettyäni ensimmäiset aucalyptuksen tuoksuiset löylyt kaikki tuntui suoraan sanottuna helvetin hyvältä. Kuumuus oli todellistakin leppoisempaa, eikä lainkaan tukahduttavaa... Tuntui kuin olisi sulanut suoraan aurinkoon, ja viereisen huoneen lämpimien punavärien sävyttämästä hämärästä kantautuva reggae kuulosti sanoinkuvaamattoman kauniilta. Siinä istuessani tuntui todella miellyttävältä olla edes ajattelematta koko tilannetta... Tahtoi vain nauttia olotilasta, ja siitä, ettei ollut mitään tarvetta ajatella, tai prosessoida mitään asiaa. Lämpö, kosteus, ja musiikki levisivät harmonisesti ylleni, ja silti tiesin olevani turvassa, enkä minkään tappavan yhdisteen vaikutuksen alaisena, vaan luonnollisessa, hyvässä lämpöisessä tilassa. Taisipa suusta lopulta päästä tyytyväinen: "Jah rastafari!" kommenttikin. Kuten sanottua, tunsin olevani samettia. Vähitellen, kun paukkujen nauttimisesta oli kulunut jo kymmenisen minuuttia, alkoi ajatusten lepuuttaminen olla vaikeampaa. Päähän tulvi kaikenlaista, ja tajusin olevani aivan järjettömissä paukuissa. Olin aina haaveillut näkeväni hallusinaatioita pilvessä, ja muutaman kerran jotain sen suuntaista olinkin jo kokenut. Nyt tuo tila ei vaikuttanut olevan kovinkaan kaukana, vaan kykenin vain keskittymällä, ja tarkentamalla katsettani näkemään yhtä jos toistakin. Kiukaan pinta lainehti pientä aaltokuviota, mihin pystyin tarkentamaan katseeni. Välillä tuntui kuin olisin nähnyt jotain vuoristoradan tapaista, mutta hetki sen jälkeen tajusin kuvitelleeni. Yhtäkkiä saattoi tuntua, kuin syöksyisi hirvittävällä nopeudella jossain radalla, täysin ympäröivän pehmeyden vietävänä. Liikkeet tuntuivat kovin kummallisilta, ja tietysti mukana olivat myös perinteisemmät pilven piirteet, kuten kielen häviäminen, katseradan leikkautuminen päätä käännettäessä, ja silmien punertuminen... Yhtäkkiä minua alkoikin kiinnostaa nähdä silmäni, joten päätin nousta pois saunasta. En ollut varma kuinka kauan olin istunut lämmön keskellä, joten tuntui muutenkin hyvältä idealta poistua. Noustessani tuntui todella paljon, että lentäisin, mutta laskeuduin kuitenkin pesuhuoneen kaakelilattialle. Tuntui todella psykedeeliseltä. Vessan peili kertoi iloisen todellisuuden. Silmän valkuaiseni olivat vaihtaneet värinsä lähes tumman punaiseksi, ja naureskelin hetken ulkonäölleni. Mielessä kävi tilanne, jossa joku yrittää huomaamatta olla paukuissa jossain julkisessa tilanteessa, mutta simmut ovatkin aivan punaisena. Jumitettuani hetken vessassa menin makaamaan pimeään suihkuhuoneeseen jonne hieman valoa kuitenkin toi saunan oven alta leviävä lämmin oranssi hehku. Toisesta huoneesta kantautui hiljaisena Bob Marleyn klassikot, jotka sekoittuivat veden ropinaan pääni päällä. Silmien sulkeminen, ja veden kumina ympärilläni loivat ihanteellisen ympäristön todelliselle matkalle. Hiljalleen aloin nähdä yhä vakuuttavampia ilmestyksiä, vanhoista muistoista omituisiin tuttuihin kuvioihin, joita en kuitenkaan osannut yhdistää mihinkään aiemmin näkemääni. Sitten alkoivat ääni hallusinaatiot. Ensin taustalla soiva reggae tuntui muuttuvan erilaisin tavoin omituiseksi, ja mukaan tuli jännittäviä vihellyksen tapaisiä ääniä. Nämä kuuluivat suhteellisen selvästi, ja lopullinen niitti tuli aivan hetken kestäneestä näystä mielessäni, joka vaikutti sinä hetkenä niin kauniilta, ja niin ajattoman autuaalta. Näin sieluni silmin alastoman hahmon lepäävän selällään jonkun pilventapaisen päällä keltavalkoisessa äärettömässä tilassa niska taaksepäin kääntyneenä. Äkisti kaikki muut suihkun äänet tuntuivat hävinneen, ja tuntui kuin joku nainen olisi laulanut valtavassa hallissa... Makaava hahmo vaikutti periaatteessa minulta itseltäni, koska hänellä näytti olevan todella ihanaa. Nopeasti naisen ääni muuttui vähitellen takaisin Jamaican Reggae mestarin ääneksi, ja tilanne purkautui takaisin perusjumitteluun. Hetken mietin, näinkö mitään oikeasti, vai kuvittelin. Jälkikäteen voi vain todeta, että en ole varma. Kokemus oli niin erilainen, kuin mikään tähänasti kokemani. Se ei tuntunut unelta, se ei tuntunut kuvitelmalta, vaan se tuntui joltakin hieman omituisemmalta. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä tapaus oli erinomaisen psykedeelinen, ja viimeistään nyt tajusin, miten hauskaa tulisi vielä olemaan. Makailin suihkussa vielä melko pitkään, ja kokemukset tuntuivat edelleen varsin upeilta. Hieman häiritsi, etten voinut oikein sanoa, näinkö, ja jos näin, niin mitä näin. Suurin osa näistä epämääräisistä "tunnepainotteista hallusinaatioista" kuitenkin liittyi jollain tapaa joihinkin lapsuuteni esineisiin, ja tunnelmiin. Koin myös uudestaan muutamaan otteeseen nopean liikkumisen tunteen, mikä tehostui päähäni osuvista pisaroista. Veden lämpö, ja ympäröivä pehmeä hämärä tuntuivat todella ylellisiltä, ja paikalleni olisi ollut jopa helppo nukahtaa... Ilmeisen sativa - painoitteinen laatta kuitenkin piti jatkuvasti ajatuksen jonkinasteisessa vireessä, ja vei niitä todella omituisille raiteille. Vähitellen ajattelin nousta, ja katsoa kelloa. Olin ollut noin tunnin jo saunassa, joten päätin lähteä jo pois. Kuten tavallista, alkoi kovasti tehdä mieli makeaa, ja muutenkin vaihtelu tuntui virkistävän tälläisen matkailun jälkeen. Keräsin rauhassa kamppeeni, ja annoin vielä viimeiseen asti kasetin soittaa "No woman no cry" live versiota, joka kuulostaa kerta kerran jälkeen yhä kauniimmalta. Lopulta heitin kylpytakin niskaan, ja astuin ulos kylmään, ja pimeään yöhön. Monesti paukuissa saattaa ruveta tavalla tai toisella ajattelemaan pelottavia asioita, ja silloin ne saattavat hieman pilata fiiliksiä. Kävellessäni synkän metsän vierestä tiesin, että olin turvassa. Ajattelin loppukesän lämpiminä pimenevinä iltoina trooppisilla rannoilla tanssivia Rastafareja, joilla olisi todella mukavaa, ja turvallista. Hetkessä koko metsä näytti suopealta, ja jatkoin matkaa. Ajatusten hallinta on oleellinen osa pilvenpolttoa. Jos antaa vain mennä, niin saattaa olla, että piilevät pelkotilat tulevat pintaan, ja kaikki tuntuukin yhtäkkiä pimeältä, ja ikävältä. Onneksi kaikki on kiinni itsestäsi, ja moisen voi välttää meditoinnista opituin konstein. Loppumatka meni mukavasti, ja saapuminen takaisin oman huoneen lämpöön palkitsi 100 metrin matkan rasitukset. Yleensä en viitsi vetää samana iltana kuin yhdet todella mehevät bongilliset, sillä sekin, että tietää joutuvansa vielä väsäämään yhdet paukut voi aiheuttaa stressiä, ja suorituspaineita - niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Jokatapauksessa en enää ajatellut ottavani lisää, vaan hain mielummin jääkaapista jääkylmää limonadia, jota sitten asetin jäillä varustettuna lasiin. Maku tuntui vähintäänkin taivaalliselta, ja yllätti minut, vaikka tiestinkin, että kaikki maistuu paremmalta pilvessä. Tämä oli jotain vielä hienompaa! Seuraavaksi sitten asetuin huoneeseeni, ja menin makailemaan sängylle juoden limua, ja napostellen Taffelin tuotteita. Laitoin koneelta tulemaan taustamusiikiksi Apocalyptican Nothing else matters - kappaleen. Oltuani hetken paikallani kuunnellen ko. kappaletta koin jotenkin uudella tavalla käsitteen "inspiraatio". Koska olen ehdottoman taiteilija luontoinen, hain heti kynäni, ja piirtelin näkemääni. Piirsin mm. Sellon soittajia rivissä, sekä niitä näkemiäni omituisen tuttuja kuvioita. Vaikka sainkin niistä monet paperille, en saanut edelleenkään selvää mistä oudot symbolit olivat kotoisin. Erään omituisen oranssista kovamuovista tehdyn mukin arvoituksen kuitenkin tunnistin lapsuuteni leikki kaivurin valmistus materiaaliksi. Se tuntui varsin luonnolliselta ratkaisulta. Piirtely sai kuitenkin nyt riittää, ja päätin vain kuunnella musiikkia, ja maata sängyllä. Herkut tuntivat todella maukkailta, ja pedissä maatessa oli turvallinen ja hyvä olo. Pian aloin taas "nähdä" näitä omituisia näkyjä, ja jatkuvasti unohdin mitä oli tapahtunut. Ilta alkoi hieman puuroutua, ja monet tapahtumista tuntuvat jälki käteen varsin päällekkäisiltä, ja oudoilta. Jokatapauksessa päätin vielä käydä netissä ennen nukkumaan menoa, ja siinä samalla äänitin itselleni viestin seuraavaksi aamuksi. Kerroin erittäin epäselvässä messagessa, hieman elämänohjeita tulevan varalle, ja muistutin lempeästä tilastani. Ajatukset kävivät yhä hitaammiksi, ja aivan loppuillasta en oikein enää muista paljoakaan. Sen kuitenkin muistan, että viimeiseen asti tapahtumat pysyivät varsin psykedeelisinä, ja varsinkin hetket nukkumaanmenon jälkeen olivat suorastaan uskomattoman todellisia, ja voimakkaita. Kuten tavallista, nukkumatti käy ensin pössyttelijöiden kotona, ja niimpä nukahdin pian lämpimään uneen, ja olimpa holtittomana unohtanut jopa pestä bongin. Kaikenkaikkiaan koko illasta jäi todella positiivinen muisto. Näinkin voimakkaita kokemuksia tuskin haluaisikaan kokea kovin usein, mutta tieto siitä, että uudestaan voi matkaan lähteä taas joskus tulevaisuudessa on iloinen, ja auttaa omalta osaltaan jatkamaan tässä julmassa, ja usein melko ahdistavassakin maailmassa. Hienon, ja onnistuneen pilvimatkailun jälkeen asiat jotenkin selkeytyvät, ja monia asioita oppii arvostamaan enemmän. Turha kysyminen, ja agressiivisuus myös jäävät, kun osaa järjestää asioita hieman tärkeysjärjestykseen, ja pohtia niitä sisällään, ennenkuin jakaa mielipiteensä koko maailmalle. Jos tämä tietynlainen peseytymisen, ja nautinnon hakuisen rentoutumisen yhdistävän aktin harjoittaminen on yhteiskuntamme mukaan rangaistava teko, voin vain nostaa surullisen katseeni, ja kysyä: Miksi?