lueskelin noita kertomuksia,kun mieleen nous yks oma sekoilu...

oli kesä,istuskeltiin frendien kanssa metikössä.dokattiin ja polteltiin
jojoja.lähin "tavallisessa" koomassa yhelle tutulle ja ostin blosset...
paukut oli levottoman kokoset ja kaiken lisäks charastetta. kaikilla rupes
paukkuu yli, mut poltettiin kuitenkin "kunnialla" kaikki. mä lähin kävelee
yhelle omakotitalolle,joka me oltiin vallattu...matkalla iski todella pahat
nousut, horjuin övereissä eteen päin ja ainoo ajatus oli et siel talos oli
hyvä sohva johon voisin mennä lebuuttaa,mut kun pääsin yhen rauhallisen tien
alkuun mä putosin jonkun liikennemerkin(tais olla nopeus rajotus!) viereen...
makoilin siinä jonkun aikaa,mut onnistuin viel nousemaan ja jatkamaan matkaa.
kävelin about 50 metrii ku näin puistonpenkin.pieni hymy nous kasvoille ja
rojahdin siihen makaamaan. jonkin ajan päästä mä rupesin kuuntelee lintuja.
ne ei laulanu niinku linnut yleensä tekee vaan ne keskusteli!ne "sano"
jotain sit ne ootti rauhallisesti ku toinen vastas ja kaiken lisäks mä
"huomasin" et ne puhu musta...mä en pystyny liikkuu mihinkään,mun oli pakko
kuunnella niitä. se oli vitun piinaavaa. en muista miten kauan mä huonoilin
siinä, mut loppujen lopuks mä onnistuin lähtee ja pääsin sinne taloon ja siel
se sekoilu vast alkokin, mut siitä mä en haluu ees kertoo...