Marikaakao Olen aina ollut hyvin ainekielteinen, edes känniä en ollut kokenut ennen ensimmäistä kannabiskokeilua, ja sitten puolen vuoden päästä, kun sekin kokemus oli takana huomasin, että ruoho on parempi tajuste. Toisaalta ei kai alkoholikaan ekalla kerralla välttämättä kolahda? No perjantaina tuli kokeiltua. Nyt on maanantai. Ei oikein "onnistunut". Join kupillisen kaakaoon sekoitettua "marihuanarasvaa" tms. Heti tuli paha olo eli thc ilmeisesti imeytyi suusta aika kivasti neitsyen puhtaaseen kroppaani. :) Luulin tietysti vain kuvittelevani vaikutuksen, koska syömällä sen pitäisi olla hitaampaa. Kaakao oli kyllä aika vahvaa (minkä tajusin vasta paljon myöhemmin) ja hemmetin pahaa. Arviolta 10 (?) minsan kuluttua vaikutus tuntui jo selkeästi!!! En edes odottanut mitään fyysistä, yritin vain ihan pokkana istua tuolillani ja katsella Frendejä. Päässä alkoi pyöriä, ja se toi mieleeni Tivolin "painekattilan". Olo oli juuri niin kuin Gravitronissa raskas ja magneettinen. Vatsani päällä lepäävät käteni painoivat inhottavasti vatsaa ja myös jalat tuntuivat tosi painavilta. Taisi olla kuumakin. Jossain vaiheessa olo oli kuitenkin ilmeisesti aika kevyt hetken aikaa, sillä mieleeni tuli ihana kuva itsestäni makaamassa taivaassa paksun pumpulisen pilven päällä pilvi painui lainehtien ylös ja alas ihanassa rytmissä minun retkottaessani sen päällä ihan raukeana :) Ajatukseni kiisivät hurjaa vauhtia asiasta toiseen enkä voinut keskittyä mihinkään. Monet assosiaatiot unohtuivat samantien, jos ne nyt mitään ihmeellisiä edes olivat. Tässä vaiheessa olin siis vielä ihan selvillä tilanteesta ja mietin koko ajan omaa olotilaani selvän itseni näkökulmasta. Aluksi mietin, että "Mä tiesin, että se olis just tällasta!". Olin väärässä. En kehdannut millään tunnustaa muille, että vaikutus alkoi En pystynyt kontrolloimaan itseäni samalla kuitenkin huvitti itseni ja käytökseni. Muiden nauraessa Frendeille, minä hymähtelin pidättyväisesti sitä, etten nähnyt enää edes lukea TV:n tekstitystä... Teki kai mieli nauraa enemmänkin omalle hulluudelleni ja hassuille "normaaleille" vieressä istuville ihmisille, mutta en halunnut paljastaa olotilaani. Minun ja muiden kahden ihmisen välissä oli ikään kuin sininen sumuverho erottamassa heidän täysin erilaista olotilaansa ja maailmaansa omastani. Asiaa vaikeutti ja pahensi se kun seuraavaksi alkoi "pakkoliikkeet" Outoa todella. Koko eka kokemus oli muutenkin alusta loppuun fyysistä. En voinut kontrolloida käsiäni olo oli jotenkin niin rauhaton ja kummallinen (magneettisuus jne.) että en voinut pysyä täysin liikkumattomana. Yritin vaivihkaa liikutella käsiäni ja ylävartaloani muka ihan normaaliin tapaan, hieroin kasvojani jne. vaikka tosiasiassa en kerta kaikkiaan voinut olla paikallani. Yritin pitää käsiäni liikkumattomina, mutta se otti liikaa voimille joku pakottava voima hallitsi niitä :D. Se oli todella rasittavaa ja hämmentävää. Jalkojani paleli. Muistan yhden assosiaation siitä kuinka "sieluni" (mihin en edes usko) oli konkreettinen hehkuva koko vartalon kokoinen ydin sisälläni Ehkä se kuvasti sisälläni riehuvaa huumetta. :) Pari kertaa tunsin kumman "nipistyshypähdyksen" käsivarressani. Tätä en enää muista, mutta olen kirjoittanut, että tuntui inhottavalta kun keho "imi" itseään sisäänpäin. Muiden lopetettua TV:n katselun he olivat lähdössä toiseen huoneeseen, jolloin minuun iski paniikki: "En voi nousta ylös tästä!" Pääsin kuin pääsinkin yllätyksekseni ylös ja jopa kävelemään. Piipahdin ulkona kesäilmassa, mutta en viipynyt kuin hetken, sillä en uskaltanut enkä kehdannut näyttäytyä siinä tilassa naapurien nähden kauaa. Olohuoneessa menin heti istumaan sohvan nurkkaan. Koko aikana en ollut pahemmin puhunut fiiliksistäni eli olin hyvin sulkeutuneessa itsetutkiskelutilassa, harmi vain että se oli fyysistä ei-niin kivan olon tutkiskelua. Edelleen liikuttelin käsiäni kasvoilla yms. Sain suuni auki ja kerroin toiselle, täysin erilaisessa ties kuinka monennessa pilvessä olevalle tyypille, että jos nyt ovesta astuisi joku ulkopuolinen, se tajuaisi heti, etten ole ihan "okei". Huojuin jotenkin hassusti85kun ei naamaakaan kokoajan voinut hieroa! Olo ei parantunut ja meninkin takaisin huoneeseeni. Kirjoitin hyvin vaivalloisesti paperille: "Apua, saatana saatana, she died too soon". Meinasin myös mennä hakemaan netistä apua :D Luulin oikeasti sairastuneeni saman tien skitsofreniaan. Hirvitti kun huomasin, että peiliin katsoessa sieltä tuijottaa takaisin "paholaismaisesti" verestävät silmät. Olo oli niin outo, että kömmin peiton alle. Nukkuminen tuntui ainoalta keinolta päästä pois siitä "tietoisuudesta". En nukahtanut heti, päässä risteili kaikenlaista. Muistan vain sairaan, hyvin selkeän kuvan mielessäni: Kaikki oli muovailuvahaa. Ihan kuin jostain lasten muovailuvaha-animaatiosta Minä olin hassunnäköinen vahaolio, joka selittää jotain toisille ovelta. Suuni näytti puhuessani samalta kuin Lassi &Leevi- sarjiksen Lassin suu. En ole varma olinko jo unessa tuon lyhyen mielianimaation aikana. Herättyäni (kuulemma parin tunnin jälkeen) vastasin toisen kyselyyn voinnistani yllätyksekseni jotain: "Joo mä oon selvä". Siis tosiaan kaikki oli ihan kirkasta eikä sekavuudesta ollut tietoakaan, mitä nyt pientä tokkuraisuutta ja kävelyssä hataruutta. Hassua. Koko juttu tuntui jälkeenpäin pelkältä (painajais)unelta. Kaakaotahrat peitossa tosin todisti muusta, samoin avunpyyntösadatteluni. Mitään kammoa tästä ei kuitenkaan jäänyt. Päätinkin jatkaa tieteellisiä kokeilujani tosin seuraavan kerran vasta neljän kuukauden kuluttua. Vielä vertailun vuoksi _neljäs_ kokeilu: Perjantai Mä päätin eilen kokeilla kannabista neljättä kertaa. Tällä kertaa se oli niin kummallista, etten taida pystyä kunnolla kuvailemaan sitä. Kaakao ei ollut kovin vahvaa, mutta pahempaa kuin viimeksi. Join sen melko nopeasti, toisin kuin tokalla kerralla. Se rentoutti tosi voimakkaasti Oli ihan kivaa naurettiin Mä luin Kannabisyhdistyksen esitettä pilven haitoista. Alkoi suorastaan harmittaa kun vaikutus ei sen kumminkin tuntunut. Sitten lopulta olo alkoi tuntua aika raskaalta. Veri tuntui vähän magneettiselta joka puolella kehoa, mutta varsinkin päässä. Lepäsin sohvalla Telkkarissa näkyi joku tyyppi pyöräilevän sillalla ja taustalla näkyi jotain lentokenttää tms. Kaveri heitti että: "Hah! *Piip*(eli minä) pyöräilee lentokentälle!!" Mä kiekaisin, koska luulin hänen tarkoittavan sitä, että mun trippi on alkamassa, eli pyöräilen lentokentälle, astun koneeseen :D Sitte hiffasin, että hän viittasi yhteen tosielämän juttuun, mistä seurasi tietty jatkohirnuntaa. Säpsähdin jostain kaverin eleestä >hirveä naurukohtaus. Pink Floydin musiikki kuulosti taivaalliselta Ihmettelin kun mulla oli "ensimmäistä" kertaa ihana _fyysinen_ euforia. Sitten yhtäkkiä alkoi taas pakkoliikkeet...! Ne saattoi olla voimakkaampia kuin kesällä, mutta euforia oli niin jees, etten kokenut liikehdintää varsinaisesti negatiiviseksi. Tulin silti aika hysteeriseksi kun jalkani liikkuivat itsekseen tasaiseen tahtiin maatessani sohvalla. Kummallista Toinen pilvipää taisi säikähtää valitteluani ja juoksi toiseen huoneeseen. Huvitti. Kun se tuli takaisin mä selitin kuinka mun olo on ihan kuin Painajainen Elm streetillä leffan naisella, joka maatessaan sängyssään alkaa yhtäkkiä liikkua ja nousee kattoon Musta tuntui just siltä miltä se "sätkivä" nainen näytti. Nauroin paljon, mutta en niin rajusti kuin tokalla kerralla. Tällä kertaa mulla oli hauskaa ja nauroin koko ajan oikeille asioille, en _tuskaista_ refleksiräkätystä. Hakkasin itteeni välillä sohvaa vasten plus muuta vastaavaa sekopäistä liikehdintää. Välillä pystyin olemaan melko rauhassa liikkumatta. Siinä maatessani peitto päällä tajusin miten sanoinkuvaamattoman kummallinen olo mulla onkaan Siis todella weirdo. Mutta ei vieläkään mitään henkistä. Kelaan kyllä ihan tarpeeksi selvänä, että ei ihme, että pilvessä koen pelkkää fyysistä harhaa. Selitin jotain kummaa ja muistelin yhtä "paskapäätä". Sanoin kaverille, että tää tila on tosi turvaton. Se luuli mun tarkoittavan asuntoa, mistä seurasi naureskelua. Tarkoitin olotilaani: täysin puolustuskyvytön. Ihmettelin miten joku muka pystyy ajamaan autoa pilvessä Yhessä vaiheessa heivasin itseni lattialle ja kumarruin "rukousasentoon". Katsoin videoiden kelloa ja olin varma, että se on pysähtynyt: koko ajan sama luku. Pyysin kaverilta vettä. Hän tuli pari kertaa takaisin ja sain toistaa pyynnön. Kun hän virnistellen toi vihdoin vettä, ilmeni että selvänä ollut kaveri oli joutunut vielä muistuttamaan: "Vie sille vettä." Mua kuvattiin videolle. On se kyllä erilaista ulkopuolisen silmissä kun kattelin jälkeenpäin... Aika rasittavaa tommonen hysteerisyys, sätkiminen ja nauru joten aloinkin lopulta nukkumaan. Aamulla oli vielä pikkasen outo olo, iho vähän tunnoton tai jotain. Mutta jaloissa oli edelleen sama euforia, mikä jälkeenpäin ajateltuna saattoi johtua myös edellispäivän uimisesta, en tiiä. Ajattelin pitää useamman kuukauden tauon kokeiluissa, alkaa nimittäin olla vähän turhankin hauskaa. ;) Kiltti pieni kapinallinen-81 "You're just another brick in the wall"