Olin taannoin käymässä Hollannissa. Luonnollisesti matka vei coffee shoppiin. Kerroin myyjänä olleelle kuvankauniille ja hymyilevälle mulattitytölle haluavani jotain sellaista kukkaa, mikä ei väsyttäisi vaan antaisi hieman vibaa punttiin. Tyttö lykkäsi minulle 0.8g:n pussillisen kukkaa, sanoi sen olevan Northern Lightsia, ja minä maksoin pyydetyt 10 NLG. Kukka näytti hyvältä ja rakensin mielestäni erittäin miedon jointin (n. puolen pikkusormen kynnen kokoinen pala kukintoa) pitkään Smoking Blue paperiin ja jatkoin tupakalla, kun lehteä ei ollut tarjolla. Sytytin ja aloin polttelemaan. Jointista oli jäljellä n. tuuma + filtteri, kun minusta tuntui, että nyt on ERITTÄIN viisasta lopettaa. Täähän toimii... ajattelin. Suu kuivui, ja ostin tölkin fantaa. Istuin juomaan sitä kavereiden pöytään. Nousu jatkui ja jatkui, ja tuntui kestävän ikuisuuden. En oikein pystynyt ottamaan osaa keskusteluun. Minua hikoilutti ja paleli, vaikka sisällä oli lämmin. Yhtäkkiä näkökenttäni alkoi täyttyä reunoilta punaisella ja värielämys muuttui pyöriväksi fraktaalitähdeksi, jonka keskeltä näin punaisen usvan läpi ulkomaailmaan. Olo ei ollut kehuttava ja minua pelotti, aiemmat lukuisat käyttökerrat kotikasvatetulla indicalla olivat olleet aivan toisenlaisia. Ahdisti pahasti. Ajatukset ja puhe menivät epäsynkkaan... ajatus tuli vasta sanojen jälkeen. Minusta tuntui, että tässä jutussa on nyt jotain pahasti vialla... Kaverini, joka oli poltellut nepaa (myös hieman enemmän kuin oli aikonut), huomasi tilani ja sanoi, että nyt lähdetään haukkaamaan raitista ilmaa. Minusta tuntui, etten varmaan pysty kävelemään, mutta hetken keskittymisen jälkeen nousin jaloilleni. Kompuroin kaverini tukemana ulos ja menimme nojailemaan seinään. Oli alkuilta, ja taivas oli pilvinen. Aloin katsella pilvien menoa taivaalla, ja näköelämykseni olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Pilvien välissä pyöri fraktaalianimaatioita, jotka käyttäytyivät johdonmukaisen sykkivästi. Hetkeksi kaaokseen näytti syntyneen järjestys. Sanoin kaverilleni, että hei... nyt mä ymmärrän miksi tätä sanotaan Northern Lightsiksi... tosi revontulet päällä! Epämiellyttävä oloni alkoi nopeasti kirkastua ja hetken päästä tunsin itseni niin hyvävointiseksi että pystyimme menemään takaisin sisälle, visuaaliset elämykset poistuivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Hetken aikaa oli aivan fantastisen kirkas, selkeä olo ja keskustelin vilkkaasti. Pian minua alkoi kuitenkin väsyttää, ja päätimme kaverini kanssa suunnata majoitteeseemme. Matka tuntui pitkältä ja jalat perinteisen kumisilta. Koin koko ajan moraalista krapulaa, kun olin joutunut moiseen tilaan ja ajattelin, etten enää siitä pussista polttaisi. Menin nukkumaan ja ahdistuksen täyttämä uni oli rauhatonta. Mieleen jäi ko. kerrasta ajan hidastuminen ja nuo värielämykset, jotka siis koin aivan silmät auki. Hetken aikaa olin huolissani, että tämä on jotain ihan muuta kuin maria... myssyttelimme lopun pussinkin pois myöhemmin, mutta varovasti... sen verran pahat vibat tuo eka kerta tästä laadusta sai aikaan. Loppu pussi meni ilman ihmeempiä kommelluksia, mutta oli se ihan hirveetä jytkyä. Pahat vibat johtuivat näin jälkikäteen analysoituna siitä, että en kokenut paikkaa turvalliseksi, olin hieman vieraassa seurassa ja pahasta hollantilaisen marin aliarvioinnista. Reissun parhaat fiilarit sain nepalilaisesta hasiksesta, miellyttävä maku ja minua miellyttävä vaikutus. Toiste en tuon reissun aikana weediä ostanut, vaan siirryin suosiolla bushiin, hasiksesta en ole ikinä liiemmin välittänyt. Hollannissa sativaperimäisiä kasveja sanotaan weediksi ja indicaperimäisiä bushiksi... ihan noin tiedoksi... Tulipa taas kerran todistettua se, että ensimmäinen kerta tuntemattomasta kukasta kannattaa ottaa extra varovaisesti. Thanks to Mr. Boombastic and everybody at Coffee Shop Africa, Leeuwarden! Your organic weed is boombastic indeed!