Mandrake

Mandragora officinarum L.

Koisokasvien suku (Solanaceae)

Mandrake on varreton, n. 5 cm korkuinen perenna, jonka n. 30 cm pituiset lehdet nousevat suoraan juuresta. Kukat ovat 2-3 cm pituiset, väriltään purppuraiset tai vihreänkeltaiset. Marja on pitkulainen ja vihreä. Porkkanamaisen muotoinen mehevä, ruskea juuri on haaroittuva ja jopa metrin pituinen. Kypsä kasvi tuoksuu omenamaiselle.

Mandrake kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Italiasta Balkanille. Välimeren alueen maissa kasvava M. autumnalis on erotettu omaksi lajikseen.

Eurooppalaista mandrakea ei saa sekoittaa Amerikassa kasvavaan Podophyllum peltatum-kasviin, jota myös saatetaan myydä mandraken nimellä. Niiden juuret sisältävät voimakasta solumyrkkyä.

Historia

Mandrakella eli alruunalla on pitkä ja värikäs historia yrttikasvina. Juurista saatavaa tinktuuraa on käytetty lääkkeenä mm. kouristusten laukaisemiseen, oksetukseen, ulostuslääkkeenä, sekä hallusinogeenina. Mandrake on mainittu vuodelta 1700 eaa. peräisin olevassa egyptiläisessä Ebersin papyruksessa ja sen juurta on löydetty pyramidien hautakammioista. Myös kreikkalainen Pythagoras mainitsee sen kirjoituksissaan ja noidat ovat käyttäneet sitä jo pitkään sen hallusinogeenisten vaikutusten vuoksi. Kuuluisan okkultisti Paracelsuksen resepteihin kuului mandraken käyttö lentosalvassa, johon kuului myös oopiumia ja vastasyntyneen lapsen ihraa.

Juurakon tyypillisen kaksihaaraisen muodon vuoksi sitä on pidetty ihmistä muistuttavana ja vanhoissa yrttikirjoissa se onkin usein kuvattu pitkäpartaisena miehenä tai pitkätukkaisena naisena. Keskiajalla mandraken juurta pidettiin myös onnea tuottavana amulettina. Juuria on leikattu tai muuten muotoiltu eksoottisen muotoisiksi ja niihin on saatettu upottaa siemeniä "silmiksi", jollaisia pupetteja eli mammetteja myytiin erityisesti myöhäisellä keskiajalla suurella hinnalla taikakaluina.

Mandraken on uskottu kasvavan eksoottisilla paikoilla kuten murhaajien haudoilla ja taistelukentillä. Keskiaikaisen taikauskon mukaan mandrakea ei itse saanut kaivaa maasta, koska tuolloin se tarun mukaan päästi niin karmivan kirkaisun, että kaivaja kuoli välittömästi. Tästä syystä nostamiseen käytettiin (ilmeisesti kertakäyttöisiä) koiria, lukuisten muiden varotoimenpiteiden lisäksi. Koirat olivat yleensä mustia, sillä tämä kohtalo oli sopiva vain koirille joilla oli muutenkin käynyt niin huono onni, että olivat syntyneet mustiksi.

Tällä kasvilla on paikkansa myös kristillis-juutalaisessa perinteessä ja se mainitaan Raamatussakin (Gen 30:14), jossa sen katsotaan poistavan hedelmättömyyttä. Sitä on väitetty annetun ristillä viruvalle Jeesukselle viinietikkaan sekoitettuna. Sen on myös katsottu ajavan demoneita sairaista tai hulluista ihmisistä, sillä demonit eivät tarinoiden mukaan siedä mandraken tuoksua tai läheisyyttä. Mandraken koskettamisen on katsottu tuovan kuoleman, josta voi välttyä vain sopivilla toimenpiteillä.

Nykyaikana mandrake on monille tuttu Amerikkalaisen lehtimiehes Lee Falkin luomasta Mandrake-taikurista, joka pystyy kyvyillään aiheuttamaan ihmisille illuusioita. Tuttu on myös maaginen Mandrake-kuutio.

Kasvatus

Mandraken juuret kaivautuvat syvälle, joten se pitää kevyestä ja syvästä maaperästä. Se ei erityisemmin pidä kalkkisesta tai suurirakeisesta maasta. Jos maaperä on talvella liian kosteaa, juuret mädäntyvät. Mandrake lisääntyy siemenistä, jotka tulisi kylvää syvälle tasamaalle tai mieluiten yksittäin ruukkuihin. Ruukut tulisi taimivaiheessa pitää hyvin kasteltuina ja sopivan koon saavutettuaan taimet tulisi istuttaa ulos vähintään puolen metrin välein.

Sadonkorjuu tapahtuu toisena tai kolmantena kasvuvuotena. Edellämainittuja varotoimenpiteitä voi käyttää, jos todella uskoo niiden merkitykseen. Jos kasvit jätetään maahan, ne elävät hyvin vanhoiksi ja niiden juuret voivat kasvaa jopa metrin pituisiksi suuriksi juurakoiksi.

Kemiallinen rakenne

Juuret sisältävät koisokasveille tyypillisiä tropaanialkaloideja; atropiinia, L-hyoskyamiinia, skopolamiinia ja kuskhygriinia.

Käyttö

Sopiva annos on noin 2 g tuoretta hedelmää, hieman vähemmän kuivattua, tai 1-2 g juurta.

Vaikutukset

Lehdet ovat vaikutuksiltaan suhteellisen harmittomat ja niitäkin on käytetty joidenkin tavanomaisten sairauksien hoidossa. Juurakon pääasiallinen käyttö nykyään on hallusinogeenina. Vaikutukset kestävät suhteellisen pitkään.

Sivuvaikutukset

Kasvin sivuvaikutukset ovat varsin huomattavat. Pieni annos auheuttaa limakalvojen ja ihon kuivumista, janoa ja nielemisvaikeuksia. Isommat annokset aiheuttavat kasvojen punoitusta, pulssin ja hengityksen kiihtymistä, verenpaineen nousua, silmäterien laajenemista ja epäherkkyyttä valolle, näön hämärtymistä, kuumetta, virtsaamisvaikeuksia, pahimmassa tapauksessa seuraa kuolema. Oireet voivat kestää useita päiviä, kuolema on pysyvä.

Yliannostushoito aluksi vatsahuuhtelulla ja lääkehiilellä, hengitysvaikeudet hoidetaan lisähapella ja tekohengityksellä. Vastamyrkyksi käytetään fysostigmiinia ja voimakkaan rauhattomuustilan lievittämiseen diatsepamia. Hiljainen, pimeä ja viileä huone sopii toipumiseen hyvin.

Muita nimiä

Mandragora (muin. kreik. "karjalle vaarallinen"), Kirkaia (muin. kreik.), Kirken juuri, Dudaim (Raamattu), Saatanan omena (arab.), Baara, Alruna (vanha saksa), josta suomen Alruuna