Keltamo

Chelidonium majus

Heimo Papaveraceae

Unikkokasveihin Papaveraceae kuuluvalla keltamolla on kirkkaankeltaiset, neliteräiset kukat. Hedelmä on pitkä, litumainen kota. Siemenissä on rasva- ja valkuaisainepitoinen lisäke (elalosomi), joka houkuttelee muurahaisia levittämään kasvia. Lehdet ovat parilehdykkäiset, päätepariset ja alapinnaltaan siniharmaat. Lehdissä ja varressa risteilee maitiaisputkia, jotka sisältävät kellanpunaista, suunnilleen "postinkeltaista" maitiaisnestettä, sekä myrkyllistä alkaloidia, joka vaikutukseltaan muistuttaa morfiinia.

Historia

Keltamoa on viljelty lääkekasvina, ja maitiaisnesteen sanotaan tepsivän lukemattomiin vaivoihin. Suomeenkin laji on melkoisen varmasti tuotu jo ammoin rohdoskasviksi.

Esiintyminen

Nykyisin se on Etelä-Suomessa melko yleinen, mutta sitä esiintyy myös Keski-Suomessa. Se viihtyy mainiosti rehevähköjen vuorenalusmetsien ja lehtojen kivillä jopa sangen kaukana ihmisasumuksista. Toisaalta keltamoa kasvaa aivan asumusten pihapiirissä, kiviaidoilla, tienvierillä ja täytemailla. [Tietojätti][Mihin kasvimme kelpaavat]

Kemiallinen rakenne

Alkalodeja: chelidoniini, sanguinariini, chelerythriini, protopiini, berberiini, sparteiini, fosfaatti, kalsium, ammoniakki, magnesium, entsyymejä

Vaikutukset

Narkoottinen, helpottaa flunssan oireita. Chelerythriini vaikuttaa sydämeen. [Encyclopedia of Medicinal Plants]