PunakärpässieniAmanita muscaria Punakärpässieni on valkopilkkuisine lakkeineen kaikille jo lapsuudesta tuttu. Siinä on useita hermostoon vaikuttavia myrkkyaineita, mutta tappavan myrkyllinen se ei ole. Kärpässienet ovat suuria tai suurehkoja sieniä, joiden nuoret itiöemät ovat kalvomaisen suojuksen peitossa. Sienen kasvaessa suojus repeää, niin että siitä jää vain tuppi jalan tyven ympärille ja usein myös laikkuja lakin pinnalle. Useimmilla kärpässienillä on jalassa toisen tupen muodostama rengas. Kaikilla lajeilla on valkoiset heltat ja itiöt. Muita vastaavia lajeja ovat rusko-, kelta- ja kangaskärpässieni, sekä pantterikärpässieni (A. regalis, A. citrina, A. porphyrea, A. pantherina) Punakärpässientä ei saa sekoittaa todella myrkyllisiin sieniin, kuten kavalakärpässieneen, joka sisältää elimistön tuhoavia solumyrkkyjä!
HistoriaKärpässieni on ikivanha Skandinaavinen ja Siperialainen noitakasvi. Sitä ovat noidat ja shamaanit jo vuosisatoja käyttäneet rituaaleissaan saavuttaakseen ekstaattisen tilan, jossa he kutsuvat jumalia tai matkaavaat aliseen. Väitetään, että viikingit söivät punakärpässientä saavuttaakseen raivoisan taisteluvireen, vaikkakin hallusinogeeninä kärpässieni sopii ehkä hieman huonosti raivoisuuden nostattamiseen. Kärpässientä on ennen käytetty myös kärpäsmyrkkynä, josta sen nimi on peräisin. Sitä on mm. Venäjällä käytetty jopa ruokasienenä, kunhan se vain ryöpätään riittävän perusteellisesti.
EsiintyminenSieni on jo keskikesästä lähtien hyvin yleinen koko maassa metsissä, puistoissa ja hakamailla.
| ||||||||||
Kemiallinen rakenne | Pääasiallisena vaikuttavana aineena kärpässienessä on nimikkoyhdiste, muskariini. Jotkin muut myrkylliset
kärpässienet sisältävät vain solumyrkkyjä ja ovat siten tappavan
myrkyllisiä, aiheuttaen maksan ja munuaisten tuhoutumisen. Näihin on
luettavissa ainakin valkokärpässieni (Amanita virosa) ja
kavalakärpässieni (Amanita phalloides), joista jälkimmäinen on
oliivinvihreä ja sen jalassa on vaalea rengas ja tuppi. [Suomalainen
luonto]
| |||||||||
Käyttö | Sienet kannattaa kuivata tai keittää, koska tuoreet sienet voivat aiheuttaa harmillisia sivuvaikutuksia. Jalan ja heltat voi rauhassa
leikata pois, koska vaikuttavat aineet ovat pääosin punaisessa
lakissa. Kuivaaminen tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi
pilkkomalla sienet ja pitämällä niitä uunissa noin 35°C lämmössä
kunnes kuivia. Keitettäessä myös keitinveden voi käyttää hyväksi,
sillä vaikuttavat aineet ovat vesiliukoisia. Annostus on
| |||||||||
Vaikutukset | Vaikutus on aluksi hyvin paljon alkoholin kaltainen. Tämän jälkeen saattaa seurata kouristuksia, oksentelua, ripulia ja kenties jopa
tajuttomuus. Sieni aiheuttaa voimakkaita hallusinaatioita, joille
tyypillistä ovat ajan ja paikan tajun katoaminen. Sienen
vaikutusaineet poistuvat kehosta suhteellisen nopeasti, mutta niiden
vaikutukset jatkuvat tämän jälkeen vielä useita tunteja. [Virolainen]
| |||||||||