Punakärpässieni

Amanita muscaria

Punakärpässieni on valkopilkkuisine lakkeineen kaikille jo lapsuudesta tuttu. Siinä on useita hermostoon vaikuttavia myrkkyaineita, mutta tappavan myrkyllinen se ei ole.

Kärpässienet ovat suuria tai suurehkoja sieniä, joiden nuoret itiöemät ovat kalvomaisen suojuksen peitossa. Sienen kasvaessa suojus repeää, niin että siitä jää vain tuppi jalan tyven ympärille ja usein myös laikkuja lakin pinnalle. Useimmilla kärpässienillä on jalassa toisen tupen muodostama rengas. Kaikilla lajeilla on valkoiset heltat ja itiöt.

Muita vastaavia lajeja ovat rusko-, kelta- ja kangaskärpässieni, sekä pantterikärpässieni (A. regalis, A. citrina, A. porphyrea, A. pantherina)

Punakärpässientä ei saa sekoittaa todella myrkyllisiin sieniin, kuten kavalakärpässieneen, joka sisältää elimistön tuhoavia solumyrkkyjä!

Historia

Kärpässieni on ikivanha Skandinaavinen ja Siperialainen noitakasvi. Sitä ovat noidat ja shamaanit jo vuosisatoja käyttäneet rituaaleissaan saavuttaakseen ekstaattisen tilan, jossa he kutsuvat jumalia tai matkaavaat aliseen. Väitetään, että viikingit söivät punakärpässientä saavuttaakseen raivoisan taisteluvireen, vaikkakin hallusinogeeninä kärpässieni sopii ehkä hieman huonosti raivoisuuden nostattamiseen. Kärpässientä on ennen käytetty myös kärpäsmyrkkynä, josta sen nimi on peräisin. Sitä on mm. Venäjällä käytetty jopa ruokasienenä, kunhan se vain ryöpätään riittävän perusteellisesti.

Esiintyminen

Sieni on jo keskikesästä lähtien hyvin yleinen koko maassa metsissä, puistoissa ja hakamailla.

Kemiallinen rakenne

Pääasiallisena vaikuttavana aineena kärpässienessä on nimikkoyhdiste, muskariini. Jotkin muut myrkylliset kärpässienet sisältävät vain solumyrkkyjä ja ovat siten tappavan myrkyllisiä, aiheuttaen maksan ja munuaisten tuhoutumisen. Näihin on luettavissa ainakin valkokärpässieni (Amanita virosa) ja kavalakärpässieni (Amanita phalloides), joista jälkimmäinen on oliivinvihreä ja sen jalassa on vaalea rengas ja tuppi. [Suomalainen luonto]

Käyttö

Sienet kannattaa kuivata tai keittää, koska tuoreet sienet voivat aiheuttaa harmillisia sivuvaikutuksia. Jalan ja heltat voi rauhassa leikata pois, koska vaikuttavat aineet ovat pääosin punaisessa lakissa. Kuivaaminen tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi pilkkomalla sienet ja pitämällä niitä uunissa noin 35°C lämmössä kunnes kuivia. Keitettäessä myös keitinveden voi käyttää hyväksi, sillä vaikuttavat aineet ovat vesiliukoisia.

Annostus on
Keitettynä120g tuoretta sientä
Kuivattuna5-15g
Poltettuna1-2g
, jolloin vaikutus kestää noin 7 tuntia. Tätä annostusta ei kannata missään tapauksessa ylittää. [Virolainen] Myrkkyjen määrät ja keskinäiset osuudet vaihtelevat hyvin paljon. [SienestäjänTK] Tästä syystä kannattaa kokeilla aluksi pienillä määrillä, käyttää mieluiten saman paikan sieniä ja sekoittaa eri sienten palaset yhteen.

Vaikutukset

Vaikutus on aluksi hyvin paljon alkoholin kaltainen. Tämän jälkeen saattaa seurata kouristuksia, oksentelua, ripulia ja kenties jopa tajuttomuus. Sieni aiheuttaa voimakkaita hallusinaatioita, joille tyypillistä ovat ajan ja paikan tajun katoaminen. Sienen vaikutusaineet poistuvat kehosta suhteellisen nopeasti, mutta niiden vaikutukset jatkuvat tämän jälkeen vielä useita tunteja. [Virolainen]