HullukaaliHyoscyamus niger Hullu- eli villikaali on tanakka, karvainen ja pahanhajuinen koisokasvi Solanaceae. Se on varsin kookas, jopa metrin korkuinen tukevatekoinen kasvi, jonka isohampaiset lehdet ovat lähempänä maata varsin kookkaita ja ruodillisia, ylempänä ruodittomia. Sillä on isohampaiset, liuskaiset, 10-20 cm pitkät lehdet ja aika isot, suppilomaiset, likaisen kellanruskeat, hieman metallisen sinipunajuovaiset kukat, joiden teriöt ovat 2-3 cm pitkät. Viisilehtinen verhiö jää suojaamaan kannella aukeavaa kotaa, jossa on suuri määrä siemeniä. Koko kasvi tekee vastenmielisen vaikutuksen; se on tahmean nystykarvainen, haisee vastenmieliseltä, ja rikinkeltaiset sinipunahohtoiset kukat ovat enemmänkin vaarallisen, kuin kauniin näköiset. Hullukaalista on sekä yksi- että kaksivuotisia muotoja, jotka näyttävät olevan perinnöllisesti eroavia. Suuren siemenmääränsä (keskimäärin 8000 siementä yksilöä kohti) vuoksi se leviää tehokkaasti.
HistoriaHullukaali on vanha "noitakasvi". Sen alkaloidit aiheuttavat pieninä määrinä esimerkiksi voiteena ihoon hierottuina huumausta ja hallusinaatioita. Monen kansan keskuudessa poppamiehet ja ennustajat vieläkin käyttävät näitä aineita päästäkseen hurmostilaansa.
EsiintyminenKasvi on tunnettu rohtona jo ammoisista ajoista ja Suomeenkin se on tuotu kauan sitten tähän tarkoitukseen. Vanhan viljelyn jäljiltä se yhä kasvaa pihoilla, kirkkotarhoissa, tienvierillä, täytemailla ja yleensä asumusten lähellä Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempanakin satunnaisena, vaikkakin vähemmässä määrin kuin ennen. [Luonnonkasvit, Mihin kasvimme kelpaavat]
| |
Käyttö | Hullukaali sisältää myrkyllisiä kasviemäksiä eli alkaloideja. Laji on ikivanha lääkekasvi. Se sisältää hermostoon vaikuttavia alkaloideja
(hyoscyamiinia, scopolamiinia (siemenissä) ja atropiinia), joita
käytetään pieninä määrinä kipua lievittävinä lääkkeinä.
|
Muita nimiä | villikaali
|