TUPAKAN HISTORIA

Kokosi Kapteeni Happo 1994.

Sisällysluettelo:
  1. Amerikkalaiset juuret
  2. Muuttuvat kuviot
  3. Muotivirtauksia ja veroja
  4. Aikainen kiistely eduista ja haitoista
  5. Moderni näkökulma
  6. Lähteet

Amerikkalaiset juuret

Yli 4000 vuotta sitten tupakka kasvoi Väli-Amerikassa nykyisen Meksikon alueella. Siellä asuneet Maya-intiaanit polttivat kuivattuja tupakanlehtiä suurissa kivitemppeleissään eräänlaisena suitsukkeena uskonnollisten rituaalien aikana. He uskoivat, että tuli on jumala, joten savun hengittämisen on täytynyt tuntua hyvältä tavalta saada hieman taikavoimia.
Kun Mayat siirtyivät asumaan lähialueille, he ottivat mukaansa tupakansiemeniä ja -lehtiä. Tällä tavalla muutkin kansat oppivat viljelemään tupakkaa ja valmistamaan sitä poltettavaan muotoon. Näihin kansoihin kuuluivat Inkat, Atsteekit, Pohjois-Amerikan intiaanit sekä eteläamerikkalaiset.
Eteläamerikkalaisen Arawak-intiaaniheimon jäsenet matkustivat Länsi-Intian saaristoon ja havaitsivat sikäläisen maaperän ja ilmaston sopivan erityisen hyvin tupakanviljelyyn. Yleensä he silppusivat tupakan ja polttivat sitä piipussa, mutta joskus he käärivät kuivattuja lehtiä alkeellisiksi sikareiksi. Juuri näitä sikareita tarjottiin Kristoffer Kolumbukselle kun hän rantautui San Salvadoriin vuonna 1492.
Kolumbuksen mukana Euroopasta tulleet miehet sekä heitä seuranneet kauppiaat omaksuivat nopeasti tupakanpolton. He eivät polttaneet tupakkaa uskonnollisena rituaalina vaan ruokahalunsa vähentämiseksi, sillä laivoilla ei ollut koskaan riittävästi syötävää. Tietysti he myös nauttivat polttamisesta.
Kun laivat palasivat kotiin, jotkut merimiehistä toivat mukanaan piippunsa ja tupakkansa. Tämä aiheutti suurta mielenkiintoa niiden joukossa, jotka eivät olleet koskaan ennen nähneet savun nousevan ihmisten sieraimista ja suista.
Lähetyssaarnaajat ja tutkimusmatkalaiset toivat ensimmäisenä siemeniä Espanjaan. He saattoivat kasvattaa muutamia kasveja mielenkiinnosta, mutta vasta 50 vuotta myöhemmin ranskalaiset Andre Thievet ja Jean Nicot kasvattivat tupakkaa polttamista varten. Nicot uskoi, että tupakka oli suurenmoinen kuumelääke. Hänen ystävänsä ranskan hovissa olivat yhtä mieltä hänen kanssaan ja nimesivät kasvin innoissaan 'Nicotianaksi'.
Seuraavien sadan vuoden aikana, vuodesta 1650 vuoteen 1750, mannertenvälinen kauppa lisääntyi huomattavasti. Tänä aikana merimiehet, kauppiaat, siirtomaaherrat ja lähetyssaarnaajat levittivät tupakanpolton kaikkialle maailmaan.

Muuttuvat kuviot

Jäljitellen Ranskan hovia rikkaat englantilaiset käyttivät tupakkaa aluksi ainoastaan lääkkeenä. Vasta kuningatar Elisabetin suosikki Sir Walter Raleigh teki suosituksi tupakoinnin mielihyvän aikaansaamiseksi. Kun Sir Walter eräänä iltana poltti piippuansa majatalosta vuokraamassaan huoneessa, hänen huonettaan siivoamaan tullut poika säikähti pahanpäiväisesti. Peläten, että kuuluisa sankari on tulessa, poika heitti ämpärillisen vettä hänen niskaansa.
Vaikka tupakointi oli edelleen kallista, tapa levisi ja vuoteen 1600 mennessä ensimmäiset tupakkapuodit olivat avanneet Englannissa. Laivat toivat tupakkaa Espanjan Amerikassa sijaitsevista siirtokunnista, lisäksi tupakkaa viljeltiin Gloucestershiren ja Worchestershiren pelloilla.
Virginiassa, Englannin uudessa siirtokunnassa, oli juuri sopivat maaperä- ja sääolosuhteet tupakanviljelylle. Siitä tuli pian kilpailija espanjalaisille siirtokunnille. Lähes 200 vuoden ajan Atlantin halki käytävä tupakkakauppa olikin monen riidan aiheena Englannin, Ranskan ja Hollannin välillä. Laivojen omistajat, kauppiaat ja viljelijät liittyivät yhteen kun jokainen maa yritti kaapata itselleen suurimman osan liiketoiminnasta. Salakuljettajat rikastuivat tupakan laittomasta maahantuonnista - elleivät jääneet kiinni.
Tupakantuotanto kasvoi nopeasti Virginiassa. Kun tuotanto oli vuonna 1610 vain yksi tonni, se oli vuonna 1628 jo 680 tonnia. Kun Amerikan itsenäisyystaistelu alkoi vuonna 1775, tuotanto oli jo 46,000 tonnia vuodessa. Muutaman vuoden kuluessa Virginialaiset maanviljelijät viljelivät niin paljon tupakkaa, että sen hinta putosi pariin vaivaiseen penniin kilolta, mutta yleensä sen arvo oli huomattavasti enemmän. Todellakin, vuodesta 1639 eteenpäin kaikille Virginian virkamiehille maksettiin palkka tupakassa eikä rahassa.
Kun pitkistä merimatkoista oli tullut tavanomaisempia, Portugali alkoi pian tuottaa tupakkaa kaukoidässä sijaitsevista siirtokunnistaan ja hollantilaiset siirtomaaherrat alkoivat viljellä sitä Indonesiassa. Kiina vaikutti suuresti tupakan leviämiseen koko Aasian alueelle, ja Turkki löysi hyvät tupakkamarkkinat Venäjältä, Italiasta ja Itä-Euroopasta.
Afrikassa tupakoinnista tuli hyvin suosittua ja tapa levisi nopeasti sisämaahan satamista ja rannikkoalueilta. Kun afrikkalaiset alkuasukkaat möivät karjaa, maata ja palveluita eurooppalaisille, he saivat usein maksun tupakassa. He yrittivät kasvattaa tupakkaa myös itse joissakin Afrikan osissa, mutta eivät osanneet käsitellä lehtiä oikealla tavalla. Eurooppalaiset eivät olleet innokkaita auttamaan, sillä valmiiksi käsitellyn tupakan maahantuonti oli heille tuottavaa liiketoimintaa.

Muotivirtauksia ja veroja

Kun piipunpoltto sekä tupakan pureskelu levisivät ympäri maailmaa, arvokkaat tupakanlehdet tulivat harvinaisemmiksi ja kalliimmiksi. Kuten arvata saattoi, ihmiset yrittivät säästää rahaa kasvattamalla itse omat tupakkansa. Mikä pysäytti heidät ? Kuninkaat, kuningattaret ja hallitukset.
Heti alusta lähtien tupakalle säädettiin raskaat maahantuontiverot kaikkialla Euroopassa. Erityiset lait estivät tai rajoittivat tupakanviljelyä, ja jopa sen myynti oli usein luvallista vain erityisen luvan lunastamisen jälkeen.
Jotkut hallitsijat yrittivät kiivaasti pysäyttää tupakan käytön, sillä he uskoivat sen olevan haitallista. Venäjän tsaari Mikael teloitutti ne, jotka jäivät useammin kuin kerran kiinni tupakanpoltosta. Nuuskaa käyttäneiltä hän leikkautti nenät poikki. Mutta edes näillä äärimmäisillä toimenpiteillä oli hyvin vähän vaikutusta, ja 1700-luvun alkuun mennessä kuninkaat ja kuningattaret kaikkialla olivat päättäneet mieluummin hyötyä tupakasta verotuksen avulla kuin yrittää lopettaa sen käyttöä.
Tässä vaiheessa savesta, puusta ja hopeasta valmistetut piiput olivat suosittuja, mutta monet nokkelat ihmiset nuuskasivat mieluummin tupakkajauhetta. Nuuskaaminen levisi köyhemmän kansan keskuuteen kun Kuninkaallinen Laivasto sai espanjalaisilta sotasaaliiksi hienolaatuista nuuskaa ja möi sitä kaduilla edulliseen hintaan. Sikarinpoltto oli aina ollut suosittua Espanjassa ja voitettuaan Napoleonin armeijan Niemimaan Sodassa kotiin palaavat sotilaat toivat tavan mukanaan Englantiin. Englannissa sikarit olivat kuitenkin hyvin kalliita ja ainoastaan rikkaat saattoivat luopua nuuskaamisesta ja omaksua tämän uuden muodin.
Toinen sota toi mukanaan seuraavan suuren muutoksen. Krimin sodassa sotilaat oppivat ranskalaisilta turkkilaisilta liittolaisiltaan tavan polttaa paperiin käärittyjä savukkeita. Jotkut oppivat tämän myös venäläisiltä vihollisiltaan.
Monien vuosien ajan ihmiset käärivät itse omat savukkeensa, mutta sitten koneellisessti käärityistä savukkeista tuli halvempia. Vuoteen 1900 mennessä valmiiksikäärityt savukkeet muodostivat 12 prosenttia koko Englannin tupakankulutuksesta. Yli 80 prosenttia poltettiin yhä piipuissa.
Tämä asetelma on nykyään täysin päinvastainen, pääasiassa siksi, että sotaakäyville miehille ja tehtaissa työskenteleville työläisille oli paljon kätevämpää polttaa valmiiksikäärittyjä savukkeita kuin piippua. Näiden sotien välillä myös suuret joukot naisia oppivat tämän tavan. Savukkeiden polttamisesta tuli yleinen muoti-ilmiö.

Aikainen kiistely eduista ja haitoista

Ensimmäiset eurooppalaiset Pohjois-Amerikkaan matkustaneet tutkimusmatkailijat katsoivat, että intiaanit polttivat tupakkaa parantaakseen terveyttään. 'He täyttävät kehonsa savulla kunnes sitä tulee heidän suustansa ja sieraimistaan kuin savupiipusta. He sanovat, että se pitää heidät lämpiminä ja terveinä', kirjoitti ranskalainen Jacques Cartier matkustettuaan irokeesien alueilla vuonna 1535.
Cartierin maanmies Jean Nicot kasvatti tupakkaa ja innosti Ranskan hovin ihmisiä polttamaan tupakkaa. 'Se on ihmeellinen intialainen yrtti, jonka arvo on todistettu', hän sanoi. Joidenkin vuosien kuluttua Virginiaan muuttanut englantilainen uudisraivaaja Heriot kirjoitti Sir Walter Raleighille, että se kohottaa mielialaa ja avaa kaikki kehon tiehyet. Hariot sanoi, että koska intiaanit polttivat tupakkaa, he olivat 'huomattavan terveitä eivätkä edes tunne monia meille tuttuja tuskallisia sairauksia'.
Huolimatta kuningas Jaakko ensimmäisen vastustuksesta - hän mm. kohotti valtavasti tupakkaveroa - monet ihmiset jatkoivat tupakointia pitäen sitä hyödyllisenä terveydelleen.
Suuren Ruttoepidemian aikana vuonna 1665, Etonin sisäoppilaitoksen pojat pakotettiin polttamaan piippua joka aamu tämän tappavan taudin ehkäisemiseksi. Valvontavuorossa oleva opettaja piiskasi ne, jotka kieltäytyivät polttamasta.
Kun vuodet kuluivat, yhä useammat ihmiset tupakoivat, yksinkertaisesti mielihyvän aikaansaamiseksi. Uskomus siitä, että kyseessä on terveellinen tapa, katosi pikkuhiljaa. 1600- ja 1700-lukujen tieteen ja teknologian kehitys torjuivat ajatuksen, että tupakoijat olisivat olleet terveempiä kuin tupakoimattomat.
Kukaan ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi päinvastaista: että tupakka saattaisi itse asiassa olla vaarallisen epäterveellistä. Tupakan vastustus perustui ajatukselle, että tupakoijat tuhlaavat rahojaan ja aiheuttivat epämiellyttävää sotkua ja hajua. Nykyisin hyväksytään yleisesti, että tupakointi voi olla hyvin vaarallista.

Moderni näkökulma

Viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana lääkärit ja terveydenhuollon auktoriteetit ovat tehneet lukuisia tutkimuksia siitä, onko tupakointi vaarallista terveydelle vai ei. Tutkimukset osoittavat, että tupakoijat ovat alttiimpia sairastumaan keuhkosyöpään, keuhkoputken tulehdukseen, muihin keuhkosairauksiin sekä sydän- ja verenkiertohäiriöihin.
Royal College of Surgeonsin (R.C.S) arvion mukaan jokainen savuke lyhentää tupakoijan elinaikaa keskimäärin viidellä ja puolella minuutilla. Keuhkosyöpä on pahin sairaus jonka voi saada tupakoinnista. Keuhkoissa kehittyy pahanlaatuinen kasvain, joka johtaa lähes aina kivuliaaseen kuolemaan. Monet kuolevat myös tupakan aiheuttamiin sydänsairauksiin, R.C.S:n raportin mukaan alle 65-vuotiailla tupakoitsijoilla on kaksinkertainen riski kuolla sydänsairauksiin tupakoimattomiin verrattuna. Jos tupakointi on runsasta, riski kasvaa 3 1/2-kertaiseksi.
Kiistelyä tupakoinnista syntyy yhä usein, sillä lääkäreiden on edelleen ollut vaikeata osoittaa tarkalleen miksi tupakointi on haitallista ja miksi jotkut tupakoitsijat elävät terveinä vanhuuteen saakka. Saatavilla olevista tilaistoista ei ole apua tähän tehtävään, mutta ne osoittavat että savukkeet ovat haitallisempia kuin piiput ja sikarit (niistä ei usein vedetä savua henkeen).
Tilastot ja kokeet ovat aiemmin johtaneet tiedemiehet uskomaan, että terva on tupakan epäterveellinen ainesosa. Tupakanvalmistajat ovat käyttäneet valtavia summia vähemmän haitallisten, vähätervaisten savukkeiden sekä suodattimien kehittämiseen ja markkinointiin. Nyttemmin on osoittautunut mahdolliseksi, että tupakasta löytyy myös radioaktiivisia aineita, kuten polonium-210, jotka voivat aiheuttaa syöpää. Tohtori Thomas H.Winters, ammatillisen terveyskeskuksen johtaja Massachusettsista, sekä Tohtori Joseph R. DiFranza Massachusettsin yliopistosta toteavat, että puolitoista askia päivässä polttava tupakoitsija saa tätä kautta vuodessa niin paljon radioaktiivista säteilyä, että se vastaa kolmensadan rintaröntgenkuvauksen tuottamaa säteilyä.
Kaikesta tutkimusmateriaalista voidaan päätellä, että jos tupakoit, tulet huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kärsimään tai kuolemaan tuskallisesta sairaudesta kuin jos olisit tupakoimatta. Jos olet nuori ja harkitset tupakoinnin aloittamista, muista että tupakka sisältää nikotiinia, huumetta johon syntyy nopeasti yhtä voimakas riippuvuus kuin heroiiniin.

LÄHTEET

Paluu pääsivulle

sky@sky.org
Muutettu: 16121994