RV-Kirjat
ISBN 951-606-344-6
2.painos
'Ritu' Ylipahkalan kirja Pettävä pilvi on todellinen koulukirjaesimerkki siitä, millaisiin älyttömyyksiin tämän päivän 'huumevalistus' on äitynyt. Ritun vuodatuksia lukiessaan ei aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä kirja suorastaan pursuaa kuluneimpia urbaaneja huumemyyttejä. Kun kuitenkin voidaan olettaa, että suuri osa tämän kirjan lukijoista saattaa ottaa Ritun tekaisemat tarinat todesta, ei voi muuta kuin kauhistella mitä tällainen roskavalistus pahimmillaan saa aikaan.
Kysymys ei ole siitä, etteikö huumeiden käyttöön
liittyisi monenlaisiakin vaaroja. Nämä vaarat eivät
kuitenkaan vähene sillä, että niitä paisutellaan
valheellisesti älyttömiin mittasuhteisiin. Tätä
menoa 'valistajien' puheita ei usko pian kukaan, eikä ainakaan
suurin riskiryhmä eli nuoret.
Ritun tarina etenee reippaaseen tahtiin: tarina ensimmäisestä
marihuanasätkästä huumekoukkuun on tiivistetty
kahteen sivuun:
"…Ei turhaan puhuta suurkaupungin houkutuksista.
Minäkin eksyin pian jengiin, jossa tunnettiin viina ja huumeet.
Tyttö, josta tuli mun paras kaveri, opetti nopeasti mulle
oman elämäntyylinsä. Ja valitettavasti siinä
asiassa mä olin hyvä oppilas.
Eka kokeilu
Siihen aikaan ei ollut mitään huumevalistusta eikä
kukaan puhunut aineiden vaarallisuudesta. Kaverit puhuivat vaan
mahtavista fiiliksistä ja murheiden häviämisestä.
Niinpä mullakaan ei ollut mitään käsitystä
siihen (sic), mihin olin ryhtymässä, kun ensimmäisen
kerran poltin marihuanaa. Totta kai tiesin, että kovempiin
aineisiin saattaa jäädä kiinni. Se ei kuitenkaan
koskettanut mua, niin tyhmiä mä kuvittelin. Sitä
paitsi kaikki vakuutti kilvan, että marihuana ja hasis ovat
täysin vaarattomia aineita. Vaarattomampia kuin alkoholi.
Se ei kylläkään pidä paikkaansa, sen todistavat
kaikki tutkimukset. Ja sen sain minäkin oppia ja vielä
rankimman kautta. Mä olin 16-vuotias, kun tutustuin kamoihin.
Ensimmäinen kerta oli juuri sellainen, miksi tyttökaveri
oli sen kuvaillutkin. Oli sumuinen olo eikä tosiaankaan tuntunut
turhia murheita. Välittäjän pälyilevistä
ilmeistä oli helppo huomata, ettei todellakaan oltu laillisissa
puuhissa.
Koukussa
Mulle kävi juuri niin kuin käy isolle osalle kokeilijoista. Musta tuli käyttäjä. Ei ollut väliä, oliko viinaa, hasista vai erilaisia tabletteja. Kaikki kelpasi, kunhan niistä vain sai päänsä sekaisin. Vaikka olin ollut varma, ettei musta koskaan tule narkkaria, juuri niin oli käynyt. Alkuun homma oli makeeta ja oli mahtavaa pyöriä porukoissa, mutta aika nopeasti karvas todellisuus nosti päätään.
Kuten arvata saattaa, tämä elämäntyyli
alkoi haitata työntekoa ja johti lopulta potkuihin. Se oli
omiaan antamaan vauhtia matkalla alaspäin. Ei ollut mitään,
minkä takia yrittää hillitä alkanutta kierrettä.
…Virkavalta astui kuvioihin hyvin nopeasti, ja putka tuli
tutuksi paikaksi. Kun mä kuusitoistavuotiaana ensimmäistä
kertaa istuin virtsalta haisevassa kopissa alkoholistien kanssa,
se pani ajattelemaan. Valitettavasti siitä vain ei ollut
paljon hyötyä. Aineiden himosta kun ei päässyt
ajattelemalla eroon."
Paria sivua myöhemmin ritun tarina etenee Christianiaan,
jossa Ritu tutustuu LSD:n ihmeisiin. LSD:tä ei kieltämättä
voikaan suositella Ritun kaltaisille moniongelmaisille ressukoille,
sen verran intensiivisiä ja kokonaisvaltaisia kokemuksia
se tarjoaa. Joka tapauksessa Ritun kuvailema Aku Ankka -egotrippi
kuulostaa hieman liiankin yksioikoiselta ollakseen uskottava:
"Tajunta laajenee
Siihen aikaan suomalaisten narkkareiden ja muidenkin epäsosiaalisten toivematkat suuntautuivat Tanskaan, Christianian vapaakaupunkiin. Siellä sai vapaasti käyttää aineita, eikä ollut muitakaan turhia rajoituksia. Joten totta kai mäkin painuin jengin kanssa sinne. Siihen aikaan ei suomessa vielä ollut LSD:tä, mutta Tanskasta sitä löytyi. Kaverit sanoivat mulle, että sun täytyy, Ritu, napata LSD:tä, napata matka, niin sitten sun tajunta laajenee. Vähän hirvitti katsella niitä narkkareita, jotka olivat jo tulleet tiensä päähän. Siitä tunteesta kuitenkin pääsi, kun kuvitteli, ettei se milloinkaan koske itseä, tai oli yksinkertaisesti ajattelematta asiaa.
Hetken päästä mä katselin sitä pientä, valkoista pilleriä ja epäröin. Kaverit kuitenkin katseli vieressä, joten ei muuta kuin asiaan. Pääsisihän sitä ainakin hetkeksi eroon karusta todellisuudesta. Se kun oli ajautunut siihen pisteeseen, ettei sitä mielellään selvin päin katsellut.
Ja se oli ihan totta, mä pääsin eroon arjesta
vähäksi aikaa ja vieläpä hyvin tehokkaasti.
Mä nimittäin tajusin muuttuneeni Aku Ankaksi. Olisin
muuttunut Roope Ankaksi, niin olisi kerrankin ollut rahaa kylliksi.
Totta puhuen siitä oli leikki kaukana. Mä tosiaan olin
varma asiasta ja käyttäydyin kuin Aku Ankka. Olisi tietysti
voinut luulla, että ensimmäinen kerta olisi jäänyt
viimeiseksi, olihan kokemus niin paljon karmaiseva. Niin ei kuitenkaan
käynyt, vaan kohta lähdin seuraavalle matkalle. Henkisesti
mä ajauduin siihen jamaan, että itsemurha pyöri
jatkuvasti mielessä. Ei ollut enää mitään
mieltä jatkaa. Muutaman kerran yritinkin päättää
päiväni, mutta ei niistäkään tullut mitään
valmista. Kai ne olivat paremminkin jonkinlaisia avunhuutoja."
Kuten tyypillistä Ritun kaltaisille ex-alkoholisti-pilleristi-sekakäyttäjille,
pää on aina saatava jollain sekaisin; jos ei muulla
niin pelkän Pyhän Hengen voimalla. Kymmenen sivua ensimmäisen
marijuanasätkän nauttimisen kuvailemisesta Ritu on jo
edennyt huumeista halvimpaan eli Jeesukseen Kristukseen. Onneksi
olkoon, Ritu.
"Ratkaisu
Se oli tiukka paikka, kun kysyivät multa, haluanko mä turvautua Jeesukseen. Toisaalta ei mulla kyllä ollut mitään menetettävää, joten annoin periksi.
- Miksen mä vois yrittää. Jos se toimii mun kohdalla…
Sitten kehottivat mua rukoilemaan itsekin. Se ei kyllä ollut mun vahvimpia puoliani, mutta yritin kuitenkin jotain sopertaa ylöspäin.
- Jeesus, täällä on Ritu. Me ei tunneta toisiamme, mut mulle on kerrottu, et sä välität musta ja et sä rakastat mua. Nyt mä haluaisin antaa koko elämäni sulle. Mä oon kyl aika syntinen, ja kai sä oot sen huomannutkin. Voit sä antaa anteeks? Muuta sä mut ja anna mulle uusi mahdollisuus aloittaa uudestaan
Jotenkin mulla oli ollut sellainen luulo, että uskoontulo
on kokemus, jossa tunteet jyllää. Vähän niin
kuin menisivät sähkösävärit lävitse.
Mitään sellaista en kokenut, mutta rukouksen jälkeen
olo oli rauhallisempi kuin aikoihin."
Sen lisäksi, että Ritu kertoo kirjasessaan oman surkuhupaisan
tarinansa, hän on lahjakkaasti saanut koottua samoihin kansiin
myös mehevimmät huumemaailman urbaanit myytit. Joukosta
löytyy niin Blue Star- huumetatuoinnit kuin itseään
appelsiinina kuorivat happopäät. Oikeastaan kattavasta
kokoelmasta puuttuvat vain banaanin- ja pähkinänkuorien
tajuntaalaajentavat ominaisuudet:
"Tiedetään tapaus, jossa välittäjät olivat menneet tarjoamaan ala-asteen oppilaille hyvin vaarallista huumetta, crackia, ja selittäneet huumetablettien olevan hyvänmakuista karamellia.
Esimerkiksi Espanjassa kaupitellaan lapsille suunnattuja huumeita erilaisissa värikkäissä tarroissa. Tarrat saattavat esittää Mikki Hiirtä tai vaikkapa Aku Ankkaa. Kuuluisin uusi huumemuoto on Blue Star, jossa on pieniä tähtiä valkealla pohjalla. Jokaisessa tähdessä on LSD:tä. Aine imeskellään, ja näin käytettynä vahva huume kulkeutuu heti lapsen verenkiertoon. Huume saattaa imeytyä myös pelkästään tällaista paperia koskettamalla.
Huhu kertoo, että tällaista Blue Staria olisi jo kaupiteltu Suomessa. Oli tai ei, näyttää siltä, että ainakin tulevaisuudessa nämäkin asiat ovat suomalaisten lasten uhkana.
Poliisin mukaan tämä on jälleen uusi keino laajentaa
markkinoita kansainvälisessä huumekaupassa. Kaupassa,
jossa ei tunneta minkäänlaisia moraalisääntöjä."
Kaikkien satujen ja tarinoiden lomassa Ritu jaksaa muistuttaa
oikean tiedon tärkeydestä. Vanhempainyhdistyksillekin
ominaiseen tapaan Ritu viittaa epämääräisesti
erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin, mutta ei luonnollisestikaan
mainitse ainoatakaan lähdeviitettä. Kukapa näin
vakuuttavien tarinoiden taustoja haluaisi tutkiakaan ??
"Taistelussa huumausaineiden käyttöä vastaan
tarvitaan ennen kaikkea oikeaa tietoa. Valistusta on tuskin koskaan
liikaa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää
suhtautumista hasikseen. Suomessa on 60-luvulta lähtien esitetty
mielipiteitä, että hasis ja muut kannabistuotteet ovat
suhteellisen vaarattomia. On jopa väitetty niiden olevan
harmittomampia kuin alkoholi. Mitenkään väheksymättä
alkoholin haittavaikutuksia suomalaisessa yhteiskunnassa täytyy
kuitenkin sanoa, ettei moisella väitteellä ole mitään
todellisuuspohjaa. Sen osoittavat niin monet asiasta tehdyt tieteelliset
tutkimukset ja myös käytännön elämän
antama kokemus. Esimerkiksi murrosikäisillä jo kahden
kuukauden mittainen hasiksen käyttö johtaa persoonallisuuden
muutoksiin ja voimakkaaseen henkiseen riippuvuuteen. Sitä
paitsi lähes jokainen narkomaani on aloittanut varsinaisen
huumeiden käytön hasiksen poltolla."
Tietopaketissaan Ritu käy lyhyesti läpi teoriansa huumausainekierteen
etenemisestä, joka tapahtuu suoraviivaisesti kolmessa vaiheessa:
"Käyttämisen vaiheet
Huumausaineen käyttäminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.
On kokeiluvaihe, valintavaihe ja lopulta kierre.
Kokeillaan erilaisia huumeita satunnaisesti, otetaan tavallisesti
pieniä annoksia. Yleensä tässä vaiheessa ei
ole vielä syntynyt ainakaan voimakasta riippuvuutta. Useimmilla
vielä mahdollisuus lopettaa suhteellisen helposti.
Käytetään jotain ainetta jo säännöllisesti.
Annokset ovat suurentuneet. Riippuvuus on jo syntynyt, ja jos
elimistö ei saa huumausainetta säännöllisesti
seuraa vieroitusoireita. Lopettamismahdollisuus on nyt huomattavasti
pienempi.
Koko elämä pyörii jo huumeiden ympärillä.
Annokset voivat olla hengenvaarallisia. Riippuvuus on vahva ja
vieroitusoireet todella vaikeat. Samalla on alkanut rikos-, vankila-,
ja hoitokierre."
Tietopaketin olennaisena osana löytyy tietysti kuvaukset
eri aineiden vaikutuksista. Ainekuvauksien yhteydessä Ritu
kertoo myös toinen toistaan koomisempia anekdootteja aineiden
käytöstä:
"LSD eli lysergidi
Ulkonäkö: Pieniä, erivärisiä tabletteja
tai väritöntä nestettä.
Välitön vaikutus: Voimakkain tunnettu aistiharhoja
aiheuttava aine. Tunne minän jakautumisesta, ajan, etäisyyden
ja paikan arviointikyvyn heikkeneminen, itsetunnon kohoaminen,
hilpeys, masentuneisuus, paniikki, mielenhäiriöt, näkö-
ja kuuloharhat.
Pitempiaikainen käyttö: Mielisairauden puhkeaminen,
kromosomivauriot, itsestään uusiutuvat reaktiot, itsemurhat.
Tunnistus: Liikkeiden epävarmuus, vapinat, pelkotilat,
sekavuus, vaikutelma mielenhäiriöstä, lisääntynyt
syljeneritys.
Ritu: Meidän jengissä yksi poika kokeili LSD:tä. Kaverilta meni tutka sekaisin, ja kuten nuoret sanoo, hän joutui pönttölataamoon. Pari vuotta sitten kävin katsomassa häntä siellä Kuopiossa Niuvanniemen mielisairaalan suljetulla osastolla. Siellä kundi vaan luki lehteä ja höpötti itsekseen "trippimatka, trippimatka". Poika lähti matkalle ja on ollut siellä jo pitkälti toista kymmentä vuotta.
Hesassa, Pasilassa, yksi 16-vuotias kaveri otti LSD:tä ja kuvitteli olevansa lintu. Lintu hyppäsi viidennestä kerroksesta, ja se oli hänen viimeinen lentonsa.
Keravalla yksi tyttö otti LSD:tä ja kuvitteli olevansa appelsiini. Sitten hän otti veitsen ja alkoi kuoria sillä omaa vartaloaan.
Mä tiedän, että nää jutut kuulostaa
uskomattomilta, mutta ne on totta. Ja jos mä haluaisin, mä
voisin kertoa vastaavia vaikka kuinka paljon.
Kannabis (marihuana, hasis)
Ulkonäkö: Hasis: ruskeita, mustia tai vihertäviä
levyjä tai murusia. Marihuana: vihertävänruskeita
kuituja tai siemeniä.
Välitön vaikutus: Hyvänolon tunne, puheliaisuus,
hilpeys/syrjäänvetäytyminen, uneliaisuus, muistihäiriöt,
häiriöt ajan, paikan, etäisyyden ja nopeuden tajussa,
tunne syvällisestä itsensä ymmärtämisestä.
Pitempiaikainen käyttö: Murrosikäinen muuttuu
hyvin nopeasti hyvin passiiviseksi, yrityshalu sammuu; henkinen
riippuvuus, jatkuvassa käytössä aineet keräytyvät
aivoihin, mielenhäiriöt.
Tunnistus: Verestävät silmänvalkuaiset, poltetun
hamppuköyden haju, hasispiippu, vaa'at, veitset, aineenpalaset.
Ritu: Mulle on moni sanonut, että mitä varten sä
lässyttelet siitä hasiksesta, sehän on ihan vaaraton
aine. Tyypit sanoo, että he ovat polttaneet hasista jo jonkun
aikaa eikä siitä ole mitään seurannut. Mä
oon sanonut, että kun tyyppi menee pilvenpiirtäjälle
peltikattotöihin ja jalka luiskahtaa, niin vielä kolmannen
kerroksen kohdalla kaveri voi huutaa, että hyvin menee. Kumminkin
se tömähdys lopulta tulee.
Amfetamiinit
Ulkonäkö: Tabletteja, kapseleita, valkeata jauhetta,
liuosta.
Välitön vaikutus: Hyvänolon tunne, seksuaalista
elämystä muistuttava kiihotustila, hermostuneisuus,
aistiharhat, kärsimättömyys, unettomuus, ruokahaluttomuus.
Pitempiaikainen käyttö: Likaisten neulojen aiheuttamat
tulehdustaudit kuten sukupuolitaudit, keltatauti ja aids, mielenhäiriöt,
kuolema yliannokseen tai aivoverenvuoto, erittäin nopeasti
kehittyvä henkinen ja ruumiillinen riippuvuus.
Tunnistus: Pistosjäljet, laihtuminen, levottomuus, hikoilu,
laajentuneet silmäterät, kiihtynyt pulssi.
Ritu: Mut soitettiin kotiin, missä oli vähän yli kaksikymppiset vanhemmat ja noin kaksivuotias lapsi. Mä näin lapsesta, että tälle oli annettu jotain huumetta. Mä vein lapsen Auroran sairaalaan Helsinkiin niin nopeasti kuin pystyin. Se oli ihan viime hetkellä, sillä lääkärit sanoivat, että hetkeä myöhemmin lapsi ei olisi selviytynyt.
Kun isä alkoi palata takaisin tähän maailmaan huumematkaltaan, mä otin sen puhutteluun. Faija kertoi, että hän oli kuvitellut lastaan joksikin narkkarikaveriksi ja antanut sille jotain huumetta.
Tää juttu kuitenkin pelästytti isää
niin paljon, että hän meni hoitokotiin ja pääsi
kuiville. Tähän isään tehosi tapahtuma, mutta
monet narkomaanit vähät välittävät siitä,
mitä ympärillä tapahtuu. Kunhan vain saavat huumeensa."
Kirjan lopussa Ylipahkala tekee koko kirjan ainoan todellisen
viittauksen todella olemassaolevaan tutkimukseen:
Ylilääkäri Turpeinen on tutkinut vuosina 1971-72 huumerikoksista kiinni jääneitä 14-19-vuotiaita helsinkiläisnuoria. Turpeisen selvityksen mukaan puolet palasi kaidalle polulle, mutta puolella elämä on johtanut psykiatriseen hoitoon, vankilaan tai kuolemaan. Sadastakahdestakymmenestä tutkimuksissa mukana olleesta nuoresta on kuollut jo 15 eli joka kahdeksas.
Näistä tavallisista koulunuorista, jotka lähtivät
kokeilemaan huumeita, yli puolelle se tiesi jatkovaikeuksia. Kaksikymmentäkuusi
on turvautunut psykiatriseen hoitoon, 25 on ollut tekemisissä
sekä rikosten että psykiatrisen hoidon kanssa ja 18
on tehnyt rikoksia. Näistä rikoksiin syyllistyneistä
kuudelle on tullut varsin pitkiä huumetuomioita."
Mitenkään tämän tutkimuksen arvoa väheksymättä
korostettakoon, että tutkimuksen kohderyhmänä olivat
nimenomaan jo nuoruudessa virkavallan kanssa vaikeuksiin joutuneet
käyttäjät, eli ihmiset joilla keskimääräistä
käyttäjää selvemmin huumeiden käyttö
on nimenomaan oire muiden ongelmien olemassaolosta. Näkymätön
enemmistö (johon mahtuu ihmisiä hanslankareista lakimiehiin
ja kansanedustajiin) käyttäjistä ja kokeilijoista
ei koskaan joudu tekemisiin huumepoliisin kanssa.
Kirjansa lopussa Ritu lausuu sanat, joihin on helppo yhtyä.
Valitettavasti ne ovat ristiriidassa koko kirjan muun sisällön
kanssa:
"…Tämän kaiken jälkeen ei liene liikaa sanottu, että on todella tärkeää panostaa oikean tiedon jakamiseen juuri nuorten parissa."